Masentuneena ei ihastu, eikä tunne halua ketään kohtaan. Rakastaminen onnistuu.
Tässä jollekin
Anonyymi
16<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Olen ymmärtänyt että masentuneena ihminen on itsekkäämpi kuin muulloin, miten silloin voi rakastaakaan?
Tuo ei pidä lainkaan paikkaansa. Tuollaisesta tilanteesta tulee enemmänkin mieleen sellainen ihminen, joka on luonteeltaan itsekäs ja mukamas masentunut saadakseen sääliä tms. Tai esittää masentunutta, ettei joutuisi tekemään kotitöitä. Sellaisia ikävä kyllä löytyy. Normaalistihan masentuneilla on paljon syyllisyydentunteita. Itse olen ollut masentuneena ihastunutkin, mutta se varmaan riippuu henkilöstä.
Kyllä tuo edellisen kirjoittama totta on. Masennus on syvä itsevihan olotila. Ja hyvin itsekeskeinen olotila on, vaikkei sille mitään voi. Olen ollut ison osan elämästäni masentunut, joten tiedän kyllä mistä puhun.
Niin olen tuon läheisestäni huomannut! Hyvä kun vahvistit havaintoni. 22.47
Toisaalta ei tuokaan niin yksiselitteinen asia ole. Hyvä suhde toiseen ihmiseen voi poistaa ja ehkäistä masennusta myös. Toinen voi auttaa pääsemään omasta vankilasta ulos. Terv. 00.31
Ai, ehkä ihmiset on sitten masentuneina erilaisia. Olen itsekin sairastanut monta masennusjaksoa ilman itsekkyyttä. Koen, että olen jopa vähemmän itsekäs masentuneena, kun syyllisyydentunteet ovat niin voimakkaat.
Itsekeskeinen, kirjoitin. Ei ole sama asia. Vaikeassa masennuksessa on väkisinkin itsekeskeinen, kun ei paljoa jaksa, eikä silloin kauheasti jaksa kiinnostaa asiat. Itsekkyys ei kyllä ole sama asia, kuin itsekeskeisyys.
Sekä luitko mitä kirjoitin klo 1.27. Mikään ei ole yksioikoista.
Ensimmäinen kommentoija kirjoitti itsekäs. Siksi luulin, että tarkoiti itsekeskeisellä samaa.
Juu, niin muuten kirjoittikin. Ja kyllä masentunutkin voi rakastaa, vaikkei kyllä siinä sairauden olotilassa siihen pystykään. Aika vaikeaselkoinen mielentila itsellekin.
Mistäse syyllisyys tulee.Puhu se helpottaa.
Kenelle tämä oli suunnattu?
Ken tietäisi?
Se liittyy vain masennusjaksoihini, ei sille ole syytä. Yläasteella menin mm. puhumaan koulun rehtorille, että olen pilannut hänen elämänsä. Minulla ei ollut perusteluja, mutta olin vakuuttunut asiasta. En ymmärrä omaa ajatteluani jälkeenpäin. En ole nyt masentunut.
Olisi hyvä tietää vähän kenelle tämä on? Enhän minä voi edes tietää onko kaivattuni masentunut, vaikka sellainen epäilys onkin, että saattaa olla. Ymmärrän kyllä sen haluttomuuden, olenhan itsekin ollut masentunut. Mutta voiko masennus todella viedä ihastuksen tunteet pois? Vai kuolivatko ne muuten...:/
Ei masennus vie yleensä, kuin hetkellisesti tunteita pois. Yleensä masentunut on tavallista herkemmin tunteva ihminen. Sairaudentilassa kylläkin voi olla aika turta kaikelle. Mutta eihän se olekaan kenellekään normaalitila, taikka ihmisen toinen persoona. Se on se "paskakuorma", mikä tekee välillä elämän hiukan hitaaksi ja raskaaksi. Ja kyllä siitä voi myös toipua, ainakin osittain..