Heippa vaan täältä Salosta

Sanotaan että ystävät ovat rikkaus ja voimavara. Niinkai kun näkis heitä vaan. Se olen aina mä joka otan yhteyttä näihin muutamaan ja kysyn tavattaisko. En tyrkytä joka päivä seuraani mutta kyllä siloin tällöin olisi kiva tavata. Kyllä mä yksinkin osaan käydä kävelemässä ja kahvilla ym ym. Eräälle sanoin että "se on seuraavaksi sun vuoro ottaa yhteyttä", "Eeeeii,ku ota sä vaan". Kerran kysyin lähtisikö hän mun kanssani kävelemään keskustaan ja ehkä kauppoihin. "En mä lähde, siellä kuluu rahaa vaan" Sanoin että ei pelkkä käveleminen mitään maksa,ja vaikka kauppoihin menisikin,ei ole ostopakkoa. En oikein ymmärrä miksi lähettää ystävänpäiväkorttia ,miksi yhtenä päivänä esitetään ystävää, mutta siihen korttiin se jää.Toinen ystävä taas vetoaa milloin mihinkin tekosyyhyn että ei tarvitsisi nähdä mua, milloin on justiinsa tullut suihkusta, tai siivoaa varastoaan tai on just tullut matkalta "on noi laukutkin viel purkamatta,että en mä nyt voi". Sanoisivat suoraan jos ei meikäläisen seura kiinnosta.Suora puhe satuttaa vähemmän ,kuin alituinen syiden keksiminen. Omasta mielestäni olen hyvää seuraa, olen huumorintajuinen ja iloinen nainen. En haise pahalle,en myöskään kaada hajuvettä niin paljon ,että puoli seurakuntaa pökertyy. Tuli parempi mieli ,kun sain kirjoitettua tämän. Kiitos ja hyvää vuotta kaikille.