Minulla on takana osastojakso ja sieltä saatu psykoosiepäilys, toisaalta lääkäri väitti avoimeksi psykoottisuudeksikin. Hajanaisuutta ja kaikenlaista muuta keksitty. Heitettiin ilmoille skitsofrenia epäilys. Osastojakson jälkeen uusi lääkärini ei kuitenkaan antanut minulle diagnoosia johon liittyisi psykoottisuutta. Hän näki että tekstit olivat suurelta osin väärin tulkittuja ja myös tekaistuja ja näki etten olut psykoottinen.
Nyt mä pelkään mennä hoidettavaksi, pelkään tavata lääkäreitä koska ei sitä ikinä tiedä kuka tulkitsee mitäkin ja mitä siitä diagnosoidaan.
Pelkään tehdä muutospyynnön osastoteksteihin koska pelkään että niiden johdosta sinne keksitään lisää uutta oiretta ja ongelmaa. Onko kellään kokemusta muutostenhausta? Luin että voin saada oman tarinani osasto tekstin rinnalle jos muutoksia ei tehdä.
Nyt mä pelkään mennä hoidettavaksi, pelkään tavata lääkäreitä koska ei sitä ikinä tiedä kuka tulkitsee mitäkin ja mitä siitä diagnosoidaan.
Pelkään tehdä muutospyynnön osastoteksteihin koska pelkään että niiden johdosta sinne keksitään lisää uutta oiretta ja ongelmaa. Onko kellään kokemusta muutostenhausta? Luin että voin saada oman tarinani osasto tekstin rinnalle jos muutoksia ei tehdä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuon takia ei kannata alkaa pelätä menoa jos tulee uudelleen tarvetta. Kuitenkin joka kerta kun hakeutuu hoitoon tai lääkärin juttusille niin kyllähän siellä jutellaan. He pystyvät kyllä näkemään oletko samanlainen käytökseltä ja oireilta kun mitä tiedoissa lukee.
Kokenut lääkäri huomaa hajanaisuuden tai psykoottisuuden ihan hyvin. Ja huomaa kyllä jos sellaisia ei ole.
No, kyllä siellä lääkärin vastaanotolla heiteltiin arvailuja biposta ja pakko-oireilustakin ilman perusteita, en ymmärrä mikä tarkoitus niilläkin oli. Oliko hyvä sit? Mutta pelkoja syntyi. Tuli vain tunne että joku diagnoosi pitää keksiä tukemaan psykoosipuheita vaikkei se diagnoosi sitten olisikaan suoranaisesti psykoosi. Onko se pakko?
Mun mielestä ei ole mikään pakko.
Olen paljon miettinyt että mikä mahtaa olla nykyään syynä siihen että joka ikinen pienempikin vaiva täytyy diagnosoida.
Kautta aikain on ihmisillä ollut ajoittain vaikeampaa ja jonkinlaista psyykkistäkin oireilua eikä ne ole läheskään aina sairauksista johtuvia juttuja.
Vallalla tuntuu olevan käsite että kukaan ei saa olla millään tavalla "poikkeava", kaikkien pitäisi olla jonkun tietyn "kaavan" mukainen.
On sen kyllä huomannut että viimeisinä vuosina on mielenterveysongelmat lisääntyneet, etenkin ahdistuneisuus ja masennus. Mutta niin ovat muuttuneet
kaikki muutkin asiat. Elämisestä on tullut kiireisempää, vaativampaa, kaikenlainen kiusaaminen on lisääntynyt ym. listasta voisi saada pitkänkin.
Taloudelliset tilanteet ovat tiukempia, ja kaikkea mahdollista jotka kaikki vaikuttavat tavalla tai toisella ihmisen mieleen.
Niin no, kyllä tämä lääkäri oli tietoinen niistä seikoista. Ja käytännön tasolla kai hoiti asian kuin pitäkin mutta sitten on se toinen puoli missä on turhia pelkoja että joutuu vastuuseen inhimillisistä virheistä, mikä on oikein mutta mitä se rangaistus voi sitten aiheuttaa. Itselle tai kollegalle. Ja sitten ei uskalleta kirjoittaa faktoja vaan hieman sivusta.
Mä en itse tykkää tällaisesta kuvasta missä lääkärikin joutuu työskentelemään pelon alla. Silti vaikka itselläni tällainen ymmärrys, tuntuu että vaikka olisi kuinka anteeksiantava ja hyvähtahtoinen myötämielinen vihasta ja loukkaantumisista huolimatta niin se ei muuta mitään. Ei voida luottaa potilaan oikeudentajuun, kaikki eivät ole.
Jonkin kompromissinkaan neuvottelu asiassa ei ole mahdollista kun konteksti on joustamaton. Kun lausunto on lähtenyt, sitä muutetaan sitten vaikeimman kautta. Varsinkin sen asian tekee mahdottomaksi liioittelu ja fabrikointi. Mitä olen seuranut niin tuo on varsin yleistä psykoosi puolella. Siis miten voi pyytää muutoksia lausuntoon johon lääkäri on keksinyt tarinoita, jos hän tekisi muutokset se olisi kuin myönnytys sille että teki rikkeen. Ehkä olen väärässä ja pelko värittää tulevaisuudenkuvaani.
Mielestäni tuo koko kuvio on itseään enustava, yhdestä epäkohdasta johtuva tarina joka toistuu kaikkien kohdalla.
Ei ne tee muutoksia potilasasiakirjoihin. Eivät kykene myöntämään olleensa väärässä. Psykiatrit sairastaa sellaista mielisairautta.
Jos yrität saada virheellisen tiedon korjatuksi, niin esimiehet vastaavat kyselyysi ja suojelevat virheen tehnyttä kollegaa, koska ovat itse vastuussa hänen toiminnastaan. Toisin sanoen suojelevat itseään vaikka valehtelemalla. Ei potilaalla ole mitään oikeusturvaa käytännössä.