kaiken paljon aikaisemmin kuin luulittekaan. En ole sellainen joka ihastuu kunnolla ihmiseen, jonka kanssa ei ole missään tekemisissä. Omalla kohdalla on todennäköisesti niin, että tarvitsen ihastumista tuomaan lohtua vaikeassa elämäntilanteessa enkä odota sitä että se tulisi todeksi. Suurin trauma liittyi tietyn työpaikan menetykseen ja kun ajattelee ihastumisen ajankohtaa, niin näyttää olevan juuri niin että ihastuminen tapahtuu silloin kun elämässä on paljon surua. Tästä on hyvin samanlainen kokemus kymmenen vuoden takaa. Se miten "apu" toteutettiin ei taas sopinut sisäiselle maailmalle ja siitä on aiheutunut ahdistusta, vetäytyminen omiin oloihin ja muu oireilu. Siksi se ei enää saa jatkua!
Olin ymmärtänyt
Anonyymi
0<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.