Asutko vielä sillä paikkakunnalla mikä on syntymäkuntasi vai onko maailma vienyt sinua ns kotoa pois. Millaisia ajatuksia syntymäpaikkakuntasi tänä päivänä herättää?
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 48
Vanhimmat
Not.
Hirmuinen on sinulla trauma. Ehkä kertominen ja kertaaminen auttaa.
Siltä ei vielä näytä, luettu on liiankin kanssa.
Paikka vaikuttaa Keski-Pohjanmaan perunapelloilta - paitsi ei sinne kukaan kesämökkiä edes..
Vihje: kirjoitapa muistoistasi kirja, josko helpottaisi oloa?
Koeta pärjäillä karmeiden muistojesi kanssa. Tsemppiä.
Hikiä on Hausjärvellä, jos kylää tarkoitat.
Ai minä luulin et se on jossain Pohjpis-Pohjanmaalla?
siis Pohjois-
Nii just.
Tyrnävä, Suomen kuuluisa potunviljelijäpitäjä, on Oulun kupeessa.
DW Taka-Hikiältä, selittää jo paljon. :D
En asu synnyinpaikkakunnalla. Mitään siteitä sinne ei ole, lapsuudenkaverit jäivät kun muutin pois, siihen aikaan kun ei ollut nykyisen kaltaisia keinoja pitää yhteyttä. Puhelin oli ylellisyyttä johon minulla ei ollut siihen aikaan varaa. Vanhempanikin muuttivat sieltä pois meidän lapsien aikuistuttua. Joskus siellä käyn, kun vanhemmat halusivat tulla sinne haudatuksi. Mitään nostalgisia tunnelmia paikka ei herätä, olen erittäin tyytyväinen kun älysin muuttaa pois, tosin muutto oli osin pakon sanelemaa.
En asu, enkä halua asua. Lapsuus ja nuoruus olivat siellä hyvä paikka asua, mutta aivan liian pieni sen jälkeen. Pääkaupunki on hyvä paikka asua.
Itse lähdin syntymäkunnastani pois lukion jälkeen. Oli pakko lähteä kun piti lähteä opiskelemaan ja siinä kunnassa ei juuri opiskelumahdollisuuksia ollut. Muu perhe oli muuttanut sieltä pois jo aiemmin. Jonkun aikaa kävin sukuloimassa mutta kun isovanhmmat kuoli, eipä ole juuri enää tullut kyläilty sekkujenkaan luona, ei puolin eikä toisin. Kaikilla on oma elämä.
Kuitenkin viime vuosina on tullut virailtua seudulla päiväselti vanhoja paikkoja katsellessa, kovin on kylän pinta muuttunut. Hautausmaalla tulee myös piipahdettua keran vuodessa ja kukkia viemässä haudalle.
Vanhoja valokuvia paikkakunnalta kiva katsella ja koulukavereita luokkakuvista :D.
Enää en takaisin tuonne muuttaisi. Tai pitänee ehkä sanoa että ei idä koskaan anoa että ei koskaan :).
Tottakai asun! Ei Suomessa ole muuta paikkaa, jossa voi asua.
Työttömyyttä aikanaan pakenin ja kannatti, sain koko työiän olla töissä. Kaipaan kyllä kotiseutua toisaalta, mutta on minulle liian tapahtumaköyhä, kun olen tottunut pääkaupunkiseudun antiin. Jotain nostalgiaa on tunnistettavissa. Ei mitään pahaa sanottavaa, vierailut jääneet vanhempien kuoltua. Elämä on tässä, missä olen nyt.
Kohta 50 vuotta Suomesta pois, on mulla 1/5 osa maa metsätilasta jota käyn joskus kahtomassa :) Käymään vain sinne mennään eikä olemaan .-
Sisko lupas perjantaina keittää kaffeet......Sun koskiesi kuohut ja honkiesi huminaa .... :-*
Syntymä kunnassani olen vain syntynyt mutta perhe asunut jo seuraavassa paikassa.
Olin kai päättänyt, että halusin syntyä juuri siellä, nyt jo melkein kuolleessa kunnassa, perheeni siellä vieraillessa. Se oli myös isäni syntymä ja kotikunta.
Sen jälkeen päätynyt kahden kunnan jälkeen tänne, mistä läksin niin sanotusti "kotoa maailmalle" melkein teini-ikäisenä ja jossa edelleen myös mökkini.
Kymmenet vuodet asuin murha kolmiossa helsinki-espoo-vantaa ja uusimaa.
Siteitä ja juuria minulla ei ole ollut mihinkään koskaan. En rakastu neliöihin, teihin, katuihin, kiviin, puihin. Ne ovat vain tutuhkoja jos osun niihin joskus käymään. Kukin asuinpaikka on vain elämän välimuoto. Viihdyn aina siinä missä istun, mutta en odottele niin kauan että alkaa ahdistaa. Jos ei ala jään, jos oireita, vaihdan maisemaa.
Perheisiin on hyvät välit, parhaat mahdolliset.
Synnyin ja kasvoin Etelä-Pohjanmaalla, olen luonteeltani aika Pohojalaanen.
Isän työn perässä muutettiin Itä-Suomeen, täällä asun vieläkin, noin kuusi vuotta asuin Seinäjoella opiskelemassa ja töissä. Haluaisin muuttaa synnyinseudulle, mutta täällä on asunto joka ei tee kauppaansa, kai ikä loppuu ennemmin kun pääsen lähtemään.
Syntymäpaikkakunnallani kävin vain syntymässä.
Lapsuuspaikkakunnallani käyn silloin, kun Suomessa käyn. Veljeni aikansa maailmaa kierreltyään palasi eläkepäiviään viettämään sinne meidän lapsuuskotiin, joka on vielä sukulaisen omistuksessa.
Hän on säilyttänyt siellä menneisyyden hengissä parhaiten mikä on ollut mahdolista.
On se aina niinkuin olisi lapsi taas ja kotiin palaisi, kun sinne menee ja saunan lauteille köllähtää.
Isä ja äiti sieltä vain puuttuvat sekä se tuttu lehmänsonnan haju ja enää vanhin ja historiallisin kasvihuone on jäljellä. Muuten kaikki on ennallaan sellaisena kuin muistan kotoa tänne muuttaessani olleen.
Asutko vielä sillä paikkakunnalla mikä on syntymäkuntasi vai onko maailma vienyt sinua ns kotoa pois. Millaisia ajatuksia syntymäpaikkakuntasi tänä päivänä herättää?
No en todellakaan!
13-vuotiaana lähdin sieltä ja sitten parikymmentä muuttoa.
Asutko vielä sillä paikkakunnalla mikä on syntymäkuntasi vai onko maailma vienyt sinua ns kotoa pois. Millaisia ajatuksia syntymäpaikkakuntasi tänä päivänä herättää?
No en todellakaan!
13-vuotiaana lähdin sieltä ja sitten parikymmentä muuttoa.
Eikö syntymäpaikka ole se missä vanhempasi olivay kirjoilla kun sinä synnyit? Esimerkiksi minä olen syntynyt Oulussa mutta syntymäaikkani ei ole Oulu vaan joku muu kunta.
50 - 60 luvulla kirjauksia on tehty eri tavalla. Joku on saattanut syntyä vaikka lähi kaupungissa kun siellä on ollut synnytyssairaala. Mutta kirjoihin hänet on merkitty siihen kuntaan jossa perhe asunut. Joissakin tapauksissa syntymä kunnaksi on merkitty se kaupunki.
Omassa perheessäni meidän lasten kohdalta löytyy kolme eri versiota. Esim itseni on merkitty siihen kuntaan missä synnyin vaikka asuimme muualla.
Sinä olet sitä nuorempaa polvea.
En tiedä minä vuonna se syntymäpaikka muuttui olemaan se, missä vanhemmat/äiti asuu.
Aikaisemmin merkattiin syntymäkunnaksi se, missä todella syntyi. Sitten se muutettiin, mutta minäköhän vuonna.
Pikkuveljeni syntyi taksissa matkalla synnytyssairaalaan ja siinäkin oli kätilö kysellyt kuskilta, että joko kunnan raja on ylitetty. Äiti oli sanonut, että eiköhän silti laiteta kotikunta syntymäpaikaksi oli miten oli.
Tuttavani on syntynyt 1947, hänen syntymäpaikakseen on merkitty kaupunki jossa hän syntyi, vaikka vanhemmat asuivat maaseutukunnassa.
Mieheni syntyi 1951 kaupungin synnytyssairaalassa, vanhempien kotikunta on syntymäpaikkansa.
Eli jossain näitten vuosien välissä muuttui, vai liekö eri tavat eri paikoissa.
Olisiko sitten niin, että joskus noihin aikoihin se on muuttunut.
Minut -48 ja pikkuveljeni ikäiset -49 syntyneet merkattiin vielä siihen kuntaan missä synnyttiin, eikä vanhempien asuinkuntaan.
Mitenköhän se sitten on aikoinaan mennyt, jos joku on syntynyt vaikka äitinsä lomamatkalla
jossain ihan eri maassa? Taikka lentokoneessa tai laivassa?
En.
Kun muutin pois kotoa ja lähdin opiskelemaan, niin se oli elämäni paras päivä, siihen saakka.
Monta kertaa olen ajatellut että jos olisin jäänyt, millaista elämäni olisi ollut. En kuitenkaan olisi se sama ihminen joka nyt.
Olen paluumuuttaja,
neljänkymmenen vuoden poissa olon jälkeen palannut takaisin synnyinseudulleni,
on ollut ihanaa palata.
Nyt joskus piipahtelen entisillä asuinpaikoillani,
Helsingissäkin on kiva piipahtaa, junayhteydet on nykyisin niin nopeat,
samoin Lahdessa ja Sisä-Savossa käyn ystäviäni ja sukulaisiani tapaamassa.
Synnyin kaupungissa jossa en ole koskaan asunut, vauvana sieltä muualle viety, lapsuus- ja nuoruusaikojen asuinpaikkaa lämmöllä muistan ja joskus siellä poikkean.
Elämä on kuljettanut useiden paikkakuntien kautta tänne missä nyt asun.
Ei ole Suomessa muuta asuinpaikkaa, kuin Helsinki, missä voi asua ja sielläkin kantakaupunki. Olen asunut aina.
Helsinkiläisenä voin elää vapaasti, ilman naapureiden uteliasta kyttäämistä ja pienten paikkojen ”sisäsiittoisuutta”.
oot sä joku stadin kingi niinku joku sörkan fudale tai joku? onks niinku siistii niinku pudi puhdast olla stadilainen? kuis noi saasteet, paljoks imppaat?
Ihan tavallinen kolmannen polven helsinkiläinen, joka on syntynyt Helsingissä ja asuu Helsingissä.
Synnyin Säfsnäsin pitäjässä, en tiedä onko sitä enää. Kaukana on täältä. En koskaan ole käynyt, seitsemän kuukauden ikäisenä muuttanut pois vanhempineni.
Ihan hyvä paikkakunta, liikenneyhteydet OK. Mutta, kuntaliitoksia olisi pitänyt miettiä jo ainakin parikymmentä vuotta sitten. Kaikkiin kuntiin ei kruununjalokiviä tule.
Nyt on tilanne, ettei kunnollista työvoimaa ole lähimaillakaan, ei isommasta yritystoiminnasta ole mitään toivoa.
Jos kunnan väestö koostuu eläkeläisistä ja paluumuuttajaeläkeläisistä, kaljakassinkantajista. ei se hyvältä näytä.
No, muutama maatila, mutta ne on niin hyvin koneistettuja, etteivät paljon työllistä.
Vanha sanonta, missä hevonenpiehtaroi, sinne jää karvoja.
Sama se päteekuntien väkimäärissä, missä enemmän ihmisiä, siellä raha liikkuu enemmän
Asuisin Saimaalla tai Turun saaristossa jos pystyisin.
Missään muualla en ole viihtynyt.
kuntia jotain 444 kappaletta. joutais niistä karsia vähintään puolet. mites ne sipilän 7 vai 12 maakuntaa?
Pidän ekologisesta elämän muodosta, Suomessa on puhdas luonto ja rauhallista.
Sairaanhoitopiirejä oli aikanaan viisi, se olisi hyvä luku maakuntien suhteen
Onhan se jonkinmoista tulonsiirtoa, kun pienistä paikkakunnista muuttaa ainakin peruskoulutettua väkeä isompiin taajamiin, ja paluumuuttajina muuttaa eläkeläisiä dementoitumaan synnyinpaikkakuntaansa.
Turkulaiset on kummallisia, nehän tulee kuuntelemaan Kuopiontorille kunnon huastelua.
Onhan se saaristo kaunis, mutta ihmiset on kummallisia.
On pieni ajatus ostaa hytillinen vene, tuosta läheltä pääsis Saimaalle asti, Kallavesi on ainakin välissä, en kyllä usko, että se sen kummempi järvi on kun muutkaan järvet.
Ei se kummempi järvi ole se Kallavesi. Itse ostaisin saarimökin Saimaalta, mutta ei sähköjä ja rospuutto pitää olla muualla. Nytkin joutuu talven takia asumaan yksiössä, keväällä Saimaan vesistön ääreen.Hytillinen vene ois kiva, voi nukkuakin. Minulla pieni soutuvene, perämoottoria ei ole. Maaliskuussa pitäis iskukoukkuja, sitten hauen kutu.
Saimaa on hieno, Punkaharju varsinkin.
Nyt ne on puuhaamassa kaivosta luostareiden lähelle, harmi jos kaivos tulee. Se on luostareiden loppu, samoin vesistöt pilaantuu.
On siitä Heinävedeltä matkaa luostereihin ja vesiäkin välissä. Mutta alustavastihan se kaivoshanke ei mennyt läpi. Vielä on monta mutkaa välissä.
Murresanakirjoilla voisi olla markkinat, turuilla ja toreilla.
Beng
Syntymän jälkeinen aika siinä kauppalassa jäi lyhyeksi.
Sukulaisia siellä.
Kadehdin niitä, joilla on esim. maapaikka vielä, missä sukupolvet kasvaneet.
Minulla vain ilmajuuret.
Hitsin, kun tästä olen kare.
Ennen kaupunkilaistumista kauppaloita ei ollut montaa. Pohjois-Karjalassa taisi olla Nurmes. Saattoi olla Outokumpu koska oli kaivoskaupunki. Espoo oli kauppala ja Vantaa..
Monia nyky kaupunkeja tietenkin oli kauppaloina.
En asu. Olen syntynyt ja teinivuodet viettänyt Pirkanmaalla, parikymppisenä lähdin maailmalle. Pois Suomesta vei tieni ja täällä edelleen ollaan eikä takaisin ole kaipuuta.
Ketään ei enää Suomessa ole tuttua, siskokin muuttanut ulkomaille jo kauan sitten.
Vuosia on kulunut siitä kun viimeksi Suomessa kävin, ja silloinkin läpikulkumatkalla menossa Osloon. Tein välilaskun Helsinkiin ja yhden päivän vietin siellä, sitten jatkoin matkaa.
Täällä kaukana on kotini ja kotimaani. Perhe ja ystävät. Tänne tunnen kuuluvani.
Nuorempana olin euroopassa, ei jäänyt ikävä. Täällä on hieno luonto, nautin siitä.
Punkaharju on tosiaan hieno!
300 kilometrin päähän on maailma vienyt synnyinseudultani. Alunperin olen porilaisia ja näin vanhemiten tunnen kuinka jureni suoratsaan vetävät minua sinne takaisinpäin. Ehkä jonain päivänä?
En asu, enkä muuttaisi mistään hinnasta.
Synnyinpaikkakunta kuollut ja kuopattu, siis liitetty isompaan kuntaan. Ikävä sinne ei ole, kylät kuolee sitä mukaa kun vanhuksetkin niistä, ne harvat nuoret jotka siellä vielä asuvat muutttavat pois. Tyypillinen maaltakatopaikka, ei ole palveluita eikä mitään, kuka siellä enää pystyykään asumaan.