olen aikalailla hukassa. aivan totaalisen turhautunut.
kun meni joskus sillon pienenä lukioon niin ajattelin että kyllä se ammatti siitä selkiytyy ja kyllä mä löydän vielä jonkun sellasen alan joka oikeesti tuntuu mun jutulta.
ei.ei ole vieläkään löytynyt.
toisaalta kiinnostais lääketiede, mutta en aio kirjottaa matikkaa.
toisaalta psykologia, mutta se tuntuu vähän sellaselta pintaliidolta(joka toinen tyttö lukiossa ilmottaa ryhtyvänsä psykologiksi)
toisaalta sairaanhoitajan ammatti, mutta isälle se ei kelpaa.
toisaalta joku ihan hömppä ammatti, vaikka puutarhuri(ei pahalla)
olis ihan kiva valmistuakin ennen kuin täyttää neljäkymmentä...
kellään kannustavia sanoja mulle? kellään samaa kuristavaa tunnetta kurkun ympärillä kun miettii tulevia opiskeluja?
kun meni joskus sillon pienenä lukioon niin ajattelin että kyllä se ammatti siitä selkiytyy ja kyllä mä löydän vielä jonkun sellasen alan joka oikeesti tuntuu mun jutulta.
ei.ei ole vieläkään löytynyt.
toisaalta kiinnostais lääketiede, mutta en aio kirjottaa matikkaa.
toisaalta psykologia, mutta se tuntuu vähän sellaselta pintaliidolta(joka toinen tyttö lukiossa ilmottaa ryhtyvänsä psykologiksi)
toisaalta sairaanhoitajan ammatti, mutta isälle se ei kelpaa.
toisaalta joku ihan hömppä ammatti, vaikka puutarhuri(ei pahalla)
olis ihan kiva valmistuakin ennen kuin täyttää neljäkymmentä...
kellään kannustavia sanoja mulle? kellään samaa kuristavaa tunnetta kurkun ympärillä kun miettii tulevia opiskeluja?
Vastaukset 16
Vanhimmat
www.mol.fi/avo Siellä sanottiin, mulle sopivan parhaiten yhteiskunta tutkija, ja niinpä olen nyt hakemassa valtio-oppia opiskelemaan. Kun se vielä tuntuu kiinnostavalta ja siltä, että sitä jaksais opiskella viisi vuotta. Toinen on ohjelmointi. Käy tekeen toi ammatinvalintatesti ja kerro, mitä se sulle sanoo.
musta taitaa tulla baarimestari..ei ehkä ihan sellanen jota ajattelin
Isälläs ei ole mitään asiaa sanoa mikä susta tulee! jos todella haluat jotain ja isäs ilmoittaa ettei kelpaa sulle, niin sitten ei kelpaa. Joten jos haluat sairaanhoitajaksi, sä pyrit sinne. Isä saa nyyhkyttää yksikseen jos haluaa.
Mulla oli vielä pari kuukautta sitten tuo tilanne. Mutta oma tilanne selkeni, kun vain otin sen ammattikorkeakoulujen hakukirjan kauniiseen käteen ja aloin tutkia vaihtoehtoja. Tekniikka ja matematiikka sekä lääkärit, sairaanhoitajat sun muut karsiutuivat heti pois. Kun tiedät mitä et halua, niin asia on jo edistynyt!
Sitten alat katsella niitä mitkä kiinnostaisi. Ne joita alussa katselin ovat vaihtuneet miltei kaikki näihin nykyisiin verrattuna. Itse päätin hakea matkailu- ja sosiaalialaa, sekä ympäristösuunnittelijan alaa.
Ammatinvalintatestista (mol.fi/avo) ei mun kohdallani ollut mitään hyötyä, koska se antoi 3 erilaista vastausta siihen, mihin sovellun.
et oo ainoo... mullaki sama ongelma...en vaan tiedä mikä ala mulle sopis...kuvittelin kans vielä yläasteella että sitten lukiossa päätän...lukio antaa mulle lisä aikaa ajatella...paskat!!en edelleenkään tajuu mistään mitään...mikään ei erityisemmin kiinnosta...missään en oo mikään hirveen loistava enkä toisaalta missään ihan paskakaan...tässä alkaa kohta tulla kiire...enää pari viikkoo aikaa hakee ammattikorkee kouluihin...kait...mäki haluisin toisaalta vaan ruveta joksiki postimieheksi...johonki ihan normaaliin ammattiin...mutta toisaalta taas tiiän ettei se oikein sopis mulle...heh...liian vaikeeta...
Ammatin valinta ohjelmakaan ei oikeen auta kun musta tulis sen mukaan joku baarimestari tai kätilö...
mut nyt ihan intuitiolla päätin tänään tilata pääsykoekirjat maantiedettä lukemaan, joka kiinnostaa ehkäpä eniten. Psyka olis kans kiinnostanut, mutta kun joka toinen on sinne menossa niin en viitsi...jotenkin vaan en halua seurata virtaa.
mäki oon käyny jopa ammatinvalintapsykologilla...ei sekään oikeen osaa mitään sanoo...jauhaa vaan koko ajan samaa paskaa...onneksi on vielä armeija välissä...mä oon muuten kans tehny saman testin moneen otteeseen...joka kerta eri tulos...eli ei kovin luotettava tai sitten mun mielialat vaihtelee tosi rajusti
Myös maantietoa on hakemassa lukemaan helvetin moni. Sisäänpääsy prosentti on erittäin pieni. Itseäni nuo luvut eivät lannista, mutta jos ne sinun kohdallasi vaikuttivat siihenkin, että et mene lukemaan psykologiaa, niin ajattelinpa vain ilmoittaa.
Kyllä mä sen tiedän. Ei ne hakija määrät nyt ihan se kaikken eniten vaikuttava tekijä ollut...=)
Yritys on hyvä niin eiköhän sisään pääse. ja jos ei ekalla niin sitten tokalla ja jos ei silläkään niin sit kolmannella=)
Ja voihan se mielikin vielä vaihtua jos ei sisään pääse. Nuoria ollaan niin tuskin meistä kovin moni vielä ihan täysin varma on tulevaisuudestaan.
Itsellä on tuo ihan sama onkelma kans ollu, alunperin halusin lääkikseen ja unelmoin siitä monta vuotta, mutta en lukiossa jaksanut fysiikkaa lukea ja kävin vain kolme kurssia sitä. Pitkä matikkakin menee päin persettä nykyään kun ei kiinnosta ne jutut jostain syystä enää. Oikeastaan asiat meni päälaelleen yläasteen jälkeen kun kiinnostuin kemiasta ja biologiasta ja kumpikin päättötokarissa ysi. Eipä olis muutama vuosi sitten uskonu... nyt pyrin kuitenkin farmasiaa lukemaan. Toivottavasti on oma ala se. Oikeastaan ongelma on, etten ole missään tarpeeksi huono etteikö ammattia voisi siitä harkita. Olen suunnitellut pyrkiväni myös tradenomiksi, laborantiksi, puutarhuriksi, opettajaksi ym ym ihan vakavissani mutta kun ei osaa päättää. Farmasia kuitenkin ykkösenä, jos ei sinne niin sitten jotain muuta keksittävä. Onhan tässä vielä kolmisen viikkoa aikaa miettiä tosiaan... Eniten pelottaa, että 20 v. päästä on joku taivaanrannan maalari, jolla ei ole ammattia tai vakituista työtä, ei omaa elämää, ei mitään oikeaa paikkaa yhteiskunnassa. Karmivaa, kun ei löydä aivokapasiteetilleen käyttöä!
itelle tärkeintä se että ois vaan onnellinen...perhe tärkeempää ku ammatti...ei tää kyllä liity aiheeseen mitenkään mutta ihan sama
Olen tässä seurannut tulevaisuuden pohdiskelujanne ja tulin siihen tulokseen, että tarvitsette auttavaa kättäni...tässä olisi muutamia vaihtoehtoja. Valitkaa mielestänne paras ja toteuttakaa se. jos ette osaa päättää, niin sitten keksitään jotain muuta...
1. Arpokaa ammattinne hatusta
2. käykää valintaopukset läpi siten, että revitte sieltä ne sivut pois mitä ette missään tapauksessa halua lukea.
3. menkää avoimeen yliopistoon - sieltä saatte lisäpisteitä hauissa ja saatte tutustua mihin vaan yliopiston tiedekunnan opintoihin.
4. menkää ammattikouluun. jos olette ollut lukiossa(niikuin oletan) niin voitte lukea sieltä ammatin 2 vuodessa (hakuaika tosin jo loppu)
5. hakekaa sattumanvaraisesti jollekin alalle, jos ette tykkää, niin jätätte kesken.
6. menkää töihin, erittäin suositeltavaa
7. tehkää jotain tärkeää-esim. vapaaehtoistyötä, liittykää greenpeaceen tai muuhun yhdistykseen ja parantakaa maailmaa
8. Pitäkää välivuosi tai kaksi tai kolme
9. matkustelkaa ulkomailla tai kotimaassa, kaverin kanssa tai yksin
10. interreilaamaan tai aupairiksi jonnekin missä voi oppia kivaa kieltä tai kulttuuria
11. menkää eri opistojen lyhyt kursseille, opiskelemaan esim. espanjaa tai muuta kivaa, voi tehdä myös töiden ohella ja ei maksa paljoa
12. menkää töihin, taas
13. menkää edelleen töihin
--> jos tuntuu että töitä on vaikeaa saada, niin älkää lannistuko! Se joka ei luovuta, niin saa varmasti töitä! Olkaa motivoituneita työnhakijoita ja innokkaita oppimaan!
14. menkää työharjotteluun esim. kaupan alalle, ei palkkaa(tai voi saadakin!!), saa vaan työttömyystuen, mutta saat arvokasta työkokemusta ja ehkä alakin siinä selviää.
15. menkää armeijaan
16. menkää sivariin
17. olkaa kiltisti
18. auttakaa mummoja suojateillä
19. ylläpitäkää parisuhdetta, jos sitä ei ole, niin hommatkaa sellainen.
20. ja edelleen menkää töihin
haluan tällä listalla osoittaa teille, että hätä ei ole tämännäköinen!!! Voit ihan hyvin vielä mietiskellä mitä haluat "isona" tehdä, vaikka 5 vuotta!! sinä aikana ehtii tapahtua paljon! Puhun kokemuksesta! Tärkeää on että ette lusmuile kotona, nukkuen 13 iltapäivällä, vaan että teette jotain tärkeää, opiskelette(pikkuisen siinä sivussa), olette töissä tai teette muuta itsellenne tärkeää! rahaa tarvitsee aina niin miksi sitä ei siinä sivussa ansaitsisi!
Tsemppiä kaikille yo-kirjotuksissa. Jos ei mee hyvin, niin aina voi uusia, jos ei kiinnosta uusia, niin sitten vaan katse kohti tulevaisuutta, on siellä sitten kuinka sumuista tahansa! Välivuosi ei missään tapauksessa ole hukkaan heitettyä aikaa! kuka sitä nyt aina jaksaa opiskella! Työharjottelu on erittäin hyvä tapa saada selville ammatit, mitkä kiinnostaa..
Nou hätä! Mihinkään ei teillä ole vielä kiire!
Toivoopi 100 vuotias ryppyinen mummeli Lohjalta!
Teette sitten mitä tahansa, niin ÄLKÄÄ LUSMUILKO! Se on pahinta mitä voitte tehdä välivuoden aikana.
taas tämmösiä tekohauskoja paska juttuja...musta tulevaisuus ja sen pelko ei todellakaan oo mitään vitsailun aiheita!!kaikki ei vaan haluu lusmuta enää kotona tai töissä...moni haluu opiskella ja saada ammatin että vois sitten oikeestaan ekaa kertaa elämässään olla ylpee että on oikeesti saavuttanu jotain...ja tulevaisuuskin näyttäs sillon paljo paremmalta...ku vaan ois ammatti siis...niin että paniikki on eikä sille mitään mahda...tollaset ota rauhallisesti kirjotukset ei auta ainakaan mua mitenkään...
no jo on pinna kireellä..hohhoijaa...
mä ymmärrän kyllä että tulevaisuus on vielä monille hämärä, mutta miksi ihmeessä te suhtaudutte siihen niin kuin se olis maailmanloppu jos ei heti keksi mitä tekis...tai opiskelis...kuka on sanonut et ei vois ottaa rauhallisesti, tehdä vähä mitä sattuu ja sitä kautta selvittää mikä kiinnostaa!!! jos haluatte "hetikaikennytheti", niin menkää opiskelemaan alaa jossa työvoimapula, tai ruvetkaa insinööriksi tai muuksi yleispäteväksi...ÄLKÄÄ STRESSATKO!!! tulee vaan mielenterveydellisii onkelmii x) Ja otan TODELLA VAKAVASTI nuorten tulevaisuuden, mut ei teidän NYT JUST tarvi päätää!! Ottakaa ihan rauhallisesti x)
ja ammatti ei ole mikään onnellisuuden takuu!!
toisaalta hirveästi kiinnostais vapaaehtoistyö(jonka eräs jo täällä mainitsikin), ja oikeesti se on varmaan ollu ainoa pysyvä haave mun elämäss. mutta jotenkin sekin kariutu kun opettaja sanoi että se ei ole realistinen haave vaan sellanen päiväunelma. Mä kuitenkin jollain tasolla uskon tietäväni ettei se ole mitään päivänpaistetta..
Älä hätäile, kyllä se jokaiselle löytyy se oma ala joskus :) Sanoit, että lääkärin ja sairaanhoitajan ammatti kiinnostaisi. Ollaan samalle alalle menossa :) Hyväksi todettu tapa on selata niitä opuksia, joissa kerrotaan vähän jokaisesta koulutusalasta. Aloitat käymällä sisällysluettelon läpi, ja jätät heti pois ne, mitkä ei kiinnosta pätkääkään (itselläni tekniikka). Sitten systemaattisesti jokaisen alan eri koulutusohjelmat. Kyllä sieltä pomppaa ne kiinnostavat alat esiin. Eikä se haittaa, vaikka pääsy näyttää vaikealta (esim. lääketieteellinen). Itse olen ajatellut sen niin, että pakkohan niiden on joku sinne ottaa :) Miksen se voisi vaikka tosi hyvällä tuurilla olla minä? Älä huoli, itsellenikin selvisi vasta joulun jälkeen mitä haluan tehdä elämälläni. Ja vielä se, ettei vanhemmilla pitäisi olla mitään sanomista sinun opintoihisi enää. Olet täysikäinen ihminen ja saat lähteä opiskelemaan sinne, minne haluat. Sairaanhoitaja on hyvä ammatti siinä missä muutkin :) Onnea pohdintoihin! Oon varma, että sullekin selviää jossain vaiheessa se oma ala. Ja eikai se vapaaehtoistyökään huono vaihtoehto ole, jos sitä haluat :)
ja tuntuu jos ei mihinkää pääse opiskelemaankaa nii sit ei oo mitää kenenkää silmissä eikä tuu mitää arvostusta.. tää aika on kyl ahistavaa ku on semmonen epätietonen tilanne kaiken suhteen... mut intoa ois vihdoin päästä ihan oikeesti omaan elämään kii... ja löytää se oma juttu mikä kiinnostaa...