Mitä mieltä olette siitä, että exä käyttää loppuelämänsä sukunimeä jonka on ottanut avioliittoon mennessään puolisoltaan käyttöönsä? Eli ei vaihda takaisin vanhaan erottuaan?
Ottaako jotakuta muuta ku minua se pattiin?
Mielipiteitä!
Ottaako jotakuta muuta ku minua se pattiin?
Mielipiteitä!
Vastaukset 26
Vanhimmat
sanoa, ottaisiko pattiin, kun minä olen ensimmäinen mieheni aviovaimo. Ei ollut lastensa äitien kanssa naimisissa. Lapsen kannalta on kuitenkin varmasti mukavampaa, kun vanhemmalla on sama sukunimi kuin itselläänkin.
Itse olisin ottanut tyttönimeni käyttöön heti erottua, "erehdyin" kysymään 3v pojaltani, miltä kuulostaisi jos äiti vaihtaisi nimeä. Poikani oli aivan kummissaan, tapitti suurilla silmillään ja sanoi; sittenhän sinä et olisi enää meidän äiti. En raaskinut vaihtaa nimeäni siinä vaiheessa, mutta nyt kymmenen vuoden eron jälkeen olen ottanut työttönimeni takaisin käyttöön. Jos vielä joskus menen naimisiin, niin todennäköisesti pidän myös tyttönimeni, enkä enää vaihda uuden miehen nimelle.
Minusta se, että sukunimi vaihdetaan takaisin tyttönimeen on "protesti" tai kannanotto tai selkeä halu tehdä pesäero entiseen (vaikka muuten sitä ei sitten tehdäkään-no se on toinen stoori).
Ja mitä helkuttia siitä tiedottamaan ex-miehelle.
Tuttavapiiriini kuuluva nainen lähetti ex-miehelleen siitä muuttoilmoitus kortin, pihi ja säästävä nainen kun on(siis ilmoitti vaihtaneensa takas tyttönimeen sillä kortilla millä ilmoitetaan uusi osoite ja että oikein sai uutta pontta elämäänsä !!! oli ilmoittanut että se nimi tulee voimaan hänen syntymäpäivänään-voi herrajuudelis)
Hänellä on kaksi lasta-kas kun ei halunnut että ne muuttavat nimensä.
Ehkä nuo entiset vaimot vaihtavat nimensä viim.siinä vaiheessa kun ex-mies on menossa uudestaan naimisiin.
Mihin se identiteetti omasta päästä ja muiden muistista mihinkään katoaa - oli sitten mikä sukunimi tahansa.
pattiin! ja aina kun viedään lapset takaisin äidilleen ja ovessa lukee se tuttu sukunimi niin aina tulee paha mieli. outoa tai ei mutta siltä vaan tuntuu!
takaisin.Mä en halunnut pitää päivääkään sen nimeä kun ero astui voimaan.
Mä itse asiassa kyselin joskus vuosi sitten tuolla lakipalstalla, että voiko suku vaatia ex-jäsentä luopumaan nimestä, jos sitä on esim. jollain lailla tahrattu tai käytetty väärin. Viesti oli että ei Suomessa pysty sellaiseen. Mieheni olis varmaan vienyt tapauksen vaikka oikeuteen...
Mieheni viestitti exälleen aikanaan, että "parempi olis vaihtaa meidän perheen nimi pois - olet tahrannut nimen mainetta jo ihan tarpeeksi". Mutta se nainen ei piruuttaankaan vaihda sitä (eikä kyllä olis älynnytkään)! Koko sen avioliiton ajan vain ratsasti nimellä ja sai jotain nostetta siitä itselleen (pieni paikkakunta).
Tästä johtuen kun me mentiin naimisiin mä pidin oman sukunimeni ja meidän lapsista tulee mun nimisiä!!! Meidän sukunimi on sitä paitsi tulossa tiensä päähän ilman mua ja serkkupoikaa... :(
Mieheni exä ilmoitti, että menee siksi naimisiin, että pääsee pois miehensä nimeltä.
Minusta ex:n nimen pitäminen olisi ollut outoa kun ei olla enää naimisissa, vielä oudommaksi olisi mennyt nyt kun ex:llä on uusi rouva nimellänsä.
Vaihdoin myös lapsen omalle tyttönimelleni koska asumme yhdessä. Isänsä suostumuksella tietenkin.
Oli ihan kivasti hajontaa.
Yksi kirjoitti kyllä juuri oman tunteeni ilmi: ottaa pattiin, kun näkee oman nimensä sen ex:n ovessa, -ja joka kerta soittaessaan lapselleen ilmoittaa koko nimensä!
Halusin erota kokonaan siitä ihmisestä, ei tunnu hyvältä ettei hän halua irrottaa.
Tämä on yksi asia monien elämän asioiden joukossa.
Minäkin haluaisin muuttaa nimeni, mutta kun on kaksi lasta, joista toinen pieni, niin yhteenkuuluvaisuuden tunne ja fiilispohja varsinkin pienemmän kanssa jarruttaa tätä nimiasiaa. Minusta olisi outoa, jos minun lapsellani olisi eri nimi kuin itselläni. Olen tosin kohta menossa uudelleen naimisiin ja epäilen, että lasteni isä ei hyväksy sitä, että lapsillani olisi uuden miehen nimi. Sekava tilanne...
jonkun aikaa avioeron jälkeen,mutta lapset saavat olla isiensä nimillä(2 isää,2 eroa) ja päättää itse aikuisina,minkänimisiä haluavat olla.Minä en ainakaan enää halua kantaa ex:n nimeä,kun en ole sille mitään sukuakaan!!
Mä vaihdoin heti eron jälkeen nimeni.En kestänyt enää hetkeäkään kirjottaa sitä sukunimeä,kuvotti joka kerran.Enkä oikeasti ymmärrä miksi joku pitäisi exänsä nimen,eihän siihen ole enää mun mielestä laillista oikeutta.Lapsillani on isänsä nimi,heillä siihen oikeus,mutta mun oikeus loppui avioerossa.Tämä on mun mielipide ja jokaisella oikeus omaansa.
Nyk.miehen exä "kantaa" edelleen tätä nykyisen mieheni sukunimeä.Yököttäähän se....
En käsitä miten toiset naiset arvostavat omaa nimeään niin vähän että pitävät entisen miehensä nimen.Kas kun ei sormusta vielä sormessa????
No voi hyvänen aika, sehän on vain nimi!!!! Työni takia jouduin pitämään nimen josta minut on opittu tuntemaan. En vihaa exääni edelleenkään ja lapsellani on sama nimi, joten oli luonnollista näillä syillä pitää exän nimi. Jos hänen uusi naisensa tästä loukkaantuu, ehdotan häntä kasvamaan aikuiseksi. Ei mennyt elämä mitätöidy pelkän nimen muutoksen voimalla.Haloo!!!Sehän on vain elämää.
Ymmärränhän minä sen, että on mukavaa kun on samat nimet kuin lapsilla ja niin edelleen, mutta on se vähän oudonlaista, että kumppanin entinen puoliso kulkee edelleen kumppanin nimellä kylillä.
Olen tässä kyllä samaa meltä kuin edellinen puhuja.
Ei se liitto enää jatku, eikä olla enää entisen puolison suvussa vaikka sama nimi olisikin, erossa yhdestä perheestä tulee kaksi, piste. Sitä ei muuta asia eikä mikään vaikka sama nimi olisikin.
Itse ainakin vaihtaisin nimeni takaisin eron jälkeen. Ajattelen sen niin, että niin kauan kuin on sama nimi roikkuu vanhassa suhteessa, itsenäinen ihminen ja itseään arvostava nainen pitää oman nimensä.
(en ylipäätään ottaisi kenenkään muun nimeä, se on mielestäni typerä traditio, joka ennen tarkoitti sitä että nainen siirtyi miehen suvun "omistukseen".)
Mutta jokainen taplaa tavallaan.
Jos kerran haluat vaimosi käyttävän sinun nimeäsi, on otettava se riski, että hän käyttää sitä vielä mahdollisen eron jälkeen.
Naiset eivät ole mitään karjaa, joka vaihtaa nimeä omistajanvaihdoksen yhteydessä.
Oma kantani on: kumpikin pitää oman nimensä avioliittoon mennessä. Lapsien nimestä voi sitten tapella myöhemmin. Lain mukaanhan lapsille tulee äidin sukunimi, jos vanhemmat eivät pääse sopuun asiasta.
Olisit ottanut vaimosi nimen silloin kun menitte naimisiin, niin nyt voisit vaihtaa vanhan nimesi takaisin. Taitaa vaan olla aika sitkeessä miehissä se, että vaimo kyllä nimensä vaihtaa, mutten MINÄ, MIES!
Se on ihan oikein jos haluaa nimensä, jonka avioliiton kautta sai (joutui ottamaan??), pitää. Jotkut miehet kuulemma oikein vaativat, että tuleva vaimo ottaa miehensä sukunimen, tosi kummallista!
mieheltäni eron jälkeen,vaihdanko nimeni. Vastaukseksi sain ettei hän halua minun vaihtavan nimeäni.
Jatkan elämää jo tutuksi tulleella mieheni nimellä ja saman nimisenä kuin meidän lapsemme.
Asiaan tietysti vaikuttaa avioliiton pituus, me erottiin 15v. jälkeen.
Mieheni eka ex on edelleen miehen sukunimellä koska heillä myös yhteinen lapsi. Ymmärrettävää. Toinen ex vaihtoi tyttönimensä takaisin pikkusen nopeasti...Eipä kyllä ollukaan ihme.
En ole eronnut enkä eroamassa, mutta kuvittelisin erossa pitäväni nykyisen sukunimeni, joka avioliitossa tuli.
Suurimman osan elämästani olen ollut tämän niminen. Tärkein asia kuitenkin on, että haluan olla lasteni kanssa saman niminen. En voisi vaatia lapsiltani nimen muutamista. Kolmas pointti on se, että en hyvistä syistä halua ottaa takasin isäni nimeä. Yksi vähemmän tärkeä asia on, että nykyinen nimi on kaunis ja harvinainen. En myöskään usko, että menisin uudelleen naimisiin, joten arvelen olevani tämän niminen lopun ikääni. Minulle ei myöskään tule lisää lapsia, jotka voisivat olla eri nimisiä.
Mä olen kerran elämässäni mennyt naimisiin ja vaihtanut nimeni miheni nimelle! Lapsemmekin on isän nimellä.
Joten kiukuttaa tai ei, nimeäni en vaihda! Jos jotain se ärsyttää tai hävettää, vaihtakoon se jota se ärsyttää!
Ja koskee myös entistä miestä!
.. Koska se on niin erikoinen.
Sitäpaitsi miehellä on jo ex-rouva, jolla on hänen nimensä. Siitäkään syystä en hänen nimeään halua, jos joskus naimisiin päädyytään..
vaan taidetaan olla vaan avoliitossa, jos se musta riippuu. ei eron sattuessa tarvi mitään harkinta-aikoja...
...muahan VIDUDDI aeva kympillä kun mun aviomiehen exä onnitteli mua tyyliin: myös rva se ja se..." niil o viel 3 kersaa josta en ota/en ikinä tahdo kunniaa... en tiedä..aiva hajalla..vaihdanko sukunimen takas..eksä on pain in the ass vissiin foreverr...kiva..kuukausi ollaan oltu naimisis..exvaimohan on ain oikees ja saa rämistä...mulla ei oo valtuuksii
nimim.pikkuvaimo
juu.. jos ja kun menemme mieheni kanssa naimisiin, minusta tulee etunimeä myöten saman niminen miehen exän kans.. kyllä sitä pohtii et ei se millään vois vaihtaa tyttönimeään takas...
Miksette ota sinun nimeäsi? Tai voithan pitää omasi, ei se ole enää harvinaista.
Itse pidin tyttönimeni kun vuonna '89 menin naimisiin, silloin sitä vähän saikin selitellä muttei enää.
...kohtalotoveri! Minunkin miesystäväni ex on etunimikaimani. Olen aina ajatellut ottavani miehen sukunimen naimisiin mennessäni mutta nyt luulen, että pidän oman nimeni. Surettaa että lapsillani tulee olemaan eri sukunimi kuin minulla (minusta lasten "kuuluu" olla isän nimisiä) mutta en voisi tosiaankaan vaatia miehen exää vaihtamaan nimeään. Vaikka vaihtaisikin, se nimi on jo käytetty...
on mieheni sukunimi yhdistettynä väliviivalla nykyisen miehen sukunimeen.. Ei vaivaa minua, mutten voisi kuvitella itse tekeväni vastaavasti.