Olen sairas ja oksettava ihmispaska ja olen ylpeä siitä

Hei.

Olen 17-vuotias poika, jolla on diagnosoitu Asperger-piirteet syksyllä 2015.

Olen pohtinut jo pitkään, että minkä vitun takia autismiin pyritään etsimään parantavaa lääkehoitoa? Ketä ihmettä se oikein hyödyttää? Ehkä lapsen vanhempia, jotka voivat sairaalla tavalla muovata omasta lapsestaan omien ihanteidensa ja unelmiensa näköisen desingihmisen. Hyi saatana. Tiedän, on olemassa niitä hankaliakin tapauksia, joita lääkkeet voisi auttaa, mutta todennäköisesti lääkkeillä yritettäisiin eliminoida minun kaltaiseni lievemmät tapaukset.

Omassa autismissani on enemmän hyviä kuin huonoja piirteitä; minulla on ilmiömäinen muisti, lahjakkuuksia sekä omalaatuinen persoonallisuus. Toki minulta löytyy myös huonoja puolia; aistiyliherkkyyksiä, sanattomien viestien ymmärtämättömyyttä sekä motorista kömpelyyttä. Olen käynyt peruskoulun tavallisessa luokassa ilman mitään erityisempiä ongelmia. Tällä hetkellä opiskelen lukiossa. En kuitenkaan saa painettua kaaliini, että millä tavalla minä olen niin vaarallinen ihminen itseäni ja toisia ihmisiä kohtaan, että minun oma persoonani ja hyvät puoleni pitäisi tuhota lääkkeillä. Minulla ei ole ollut suurempia ongelmia elämässäni autismistani huolimatta.

Nykyään suomalaisessa terveydenhuollossa ihmisille kirjoitetaan ja syötetään lääkkeitä kaikenlaisiin "ongelmiin", joista osa ei välttämättä edes ole minkäänlaisia ongelmia. Uskon, että tulevaisuudessa esimerkiksi ujouteen, "vääränlaiseen" huumorintajuun sekä "kieroituneisiin" mielenkiinnon kohteisiin tullaan syöttämään valtavat kasat lääkkeitä, jotta ihmisistä saadaan osa yhtä valtavaa lammaslaumaa. Älypuhelinkaupan kautta merkkivaateliikkeeseen ja miljoonan asukkaan metropolin keskustaan pyörimään. Jos et toimi näin, sinut kärrätään valtion toimesta pakkohoitoon, jossa oksettava ja sairas persoonallisuutesi korjataan aivopesulla ja lääkkeillä. Näin se tulee olemaan, valitettavasti. Mutta mua se ei paljon liikuta. Ei vain jaksa kiinnostaa. Välillä se kuitenkin vituttaa.

Kyllä, lanttuni leikkaa erinomaisesti ja pystyn itse päättämään kaikista omista asioistani. Olen kiitollinen siitä, että minusta ei ole tullut vanhempieni mielenkiinnon kohteiden mukaan muovattua jaloa, ylisosiaalista someihmistä. Jos autismiin olisi olemassa parantava lääkitys, minusta olisi tullut sellainen. Pelkkä ajatuskin kuvottaa. En aio ottaa minkäänlaista lääkitystä vastaan, sillä sellaista en ole koskaan tarvinnut ja ihan hyvin olenkin pärjännyt aina tähän hetkeen saakka. Ampukaa minut vaikka jos ärsyttää niin paljon kun kieltäydyn muuttumasta "normaaliksi". Mua ei pelota eikä arvelluta. Ei vitun vertaa.

Massan mukana menevien apinoiden "mee hoitoon" -märinästä saan aina makeat naurut. Kiitos siitä. Suomalainen komiikka on muutenkin niin kyseenalaista paskaa, että teidän ulinanne lyö maikkarin Onnelat ja Rantabaarit 6-0.

Viikonloppuja kaikille! :3