Suren etten saanut pyytää häneltä kasvotusten anteeksi. Haluaisin hänen tietävän totuuden ja ymmärtävän syyt, miksi asiat aikoinaan menivät niin kuin ne menivät. Olen menettänyt mahdollisuuden. Aikani loppuu..
Suren kaikkea, mitä ei tapahtunut...
Anonyymi
17<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Eikö hän saa koskaan tietää?
Hän ei ole ainut joka ei saa tietää.
Kaikki ei saa tietää.
Tieto olisi hyväksi, mutta näin se taitaa olla sitten.
Kukaan* mutta Jumala tietää
Tieto on valtaa.
Perkeleellä on valtaa
Vei salaisuudet hautaan saakka.
Kuinka toinen osapuoli asian kokee? Ei tietoa mistään. Vituttaahan se.
Ei itse tieto vaan kuinka sitä käyttää, itsekkäästi omia etuja ajatellen vai epäitsekkäästi toisten hyväksi.
Jokainen ihminen on arvokas, ja kasvoista kalleimmat on tärkeimmät.
Ja paskat ei hänelle kuitenkaan.
Yritti ainakin. Ei muuta.
Se oli siinä loppu hyvin amen.
Itseni kohdalta on todella surullista, ettei minulla ole mitään sanottavaa, en halua tietää eikä minulla edes ole halua selvittää.
Näin täällä jos olisit minulle tätä kirjoittamassa.
En pode alemmuuden tai huonommuden tunnetta enkä itse syytöstä sellaisista vääryyksistä mitä olen kokenut.
Maailma opettaa antamaan anteeksi, mutta minulla ei ole sitä voimaa, että voisin antaa anteeksi. Se on isomman kädessä.
Aikasi loppuu mutta niille muille kertominen helpottaisi heidän taakkaansa. Ja sinun.
Niin, muukalaiset tulevat ja menevät, ja käytöksensä voi valita.
Käytöstä ei aina valita, joskus sairaus päättää sen ihmisen puolesta. Silloin ihmistä viedään kuin pässiä narussa. Ei pidä yleistää.
Jeee, lopettelen vannomisia, herkkyys on silkkaa lahjaa.
https://www.youtube.com/watch?v=Yo0ua_Qwyf0