Täällä palstalla on anonyyminä helppo kirjoittaa ja purkaa tunteitaan, ja joskus siinä voi tulla vahingossa loukanneeksi niitä joille sen kaiken kirjoitti. Näin kävi minullekin. Olen kerännyt itselleni parista eri ketjusta muutaman anonyymin kommentin, joiden takana luulen sinun olevan. En liitä niitä tähän, tunnistat varmaankin itse mihin viittaan. Vastaan niihin kaikkiin vielä kertaalleen:
1. (28.12.): En ole tarkoittanut levitellä sinuun liittyviä asioita, kaiken olen kirjoittanut siten, ettei kukaan sivullinen voi tietää keneen tai mihin asia liittyy. Pyydän anteeksi, jos päätäni purkaessa kuitenkin loukkasin sinua (erityisesti 17.12.).
2. (29.12.): Ja se mitä sinulle olen aiemmin kertonut, pitää edelleen. Jos kosketin sinua silloin, niin tiedät että se oli totta. 💓
Tietty tilanteeseen turhautuminen ja oma egoni ajoi minua välillä toiseen suuntaan, mutta tajusin siinä samalla, että en voi paeta itseäni tai tunteitani vain suuntaa vaihtamalla. Se ei vain toimi niin.
3.(29. ja 30.12.): Toivon, etten ole antanut itsestäni egoististä paskanpuhujan kuvaa. En ole sellainen, ehkä hieman tärähtänyt mutten mulkku. Ihminen on inhimillinen, joku kirjoitti kerran...
Halusin kertoa tämän, jotta tiedät, etten todellakaan ole kääntänyt kelkkaani sinun kohdallasi, olet edelleen minulle se "special case", jonka toivottavasti olet huomannut myös viimeisimmistä kirjoituksistani, kuten "Suklaasilmät..." ja ".... ja tinakengät".
En olisi kirjoittanut niitä, ellen tuntisi vieläkin paljon. Koetan kuitenkin käyttäytyä, kuten kerran lupasin. Olen toki valmis puhumaan näistä kanssasi, jos sinä haluat.
Tämä sille ruskeasilmäiselle jousimiehelle, jonka nimessä on neljä kirjainta.
☃️, 65°N
1. (28.12.): En ole tarkoittanut levitellä sinuun liittyviä asioita, kaiken olen kirjoittanut siten, ettei kukaan sivullinen voi tietää keneen tai mihin asia liittyy. Pyydän anteeksi, jos päätäni purkaessa kuitenkin loukkasin sinua (erityisesti 17.12.).
2. (29.12.): Ja se mitä sinulle olen aiemmin kertonut, pitää edelleen. Jos kosketin sinua silloin, niin tiedät että se oli totta. 💓
Tietty tilanteeseen turhautuminen ja oma egoni ajoi minua välillä toiseen suuntaan, mutta tajusin siinä samalla, että en voi paeta itseäni tai tunteitani vain suuntaa vaihtamalla. Se ei vain toimi niin.
3.(29. ja 30.12.): Toivon, etten ole antanut itsestäni egoististä paskanpuhujan kuvaa. En ole sellainen, ehkä hieman tärähtänyt mutten mulkku. Ihminen on inhimillinen, joku kirjoitti kerran...
Halusin kertoa tämän, jotta tiedät, etten todellakaan ole kääntänyt kelkkaani sinun kohdallasi, olet edelleen minulle se "special case", jonka toivottavasti olet huomannut myös viimeisimmistä kirjoituksistani, kuten "Suklaasilmät..." ja ".... ja tinakengät".
En olisi kirjoittanut niitä, ellen tuntisi vieläkin paljon. Koetan kuitenkin käyttäytyä, kuten kerran lupasin. Olen toki valmis puhumaan näistä kanssasi, jos sinä haluat.
Tämä sille ruskeasilmäiselle jousimiehelle, jonka nimessä on neljä kirjainta.
☃️, 65°N
Vastaukset 4
Vanhimmat
Voin osittain samaistua tarinaan, vaikka ei minun sellainen olisikaan. Mutta syy, miksi vastaan on se syy, josta loukkaantuminen voi johtua. Se liittyy siihen, että joku anonyyminä kirjoittelee toisen asioista, mutta ei halua olla läsnä hänen elämässään. Pysyttelee etäällä, mutta jollain tasolla haluaa kuitenkin olla osa toisen elämää. Sellainen tuntuu ikävältä tavalta toimia.
Joko on läsnä hänen elämässään oikeasti tai sitten jättää hänet rauhaan. Tämä pätee suureen osaan näistä tunnepuolen kirjoittajista. Tuntuu siltä, että rohkeus oikeaan kohtaamiseen puuttuu ja siksi pitää täällä kirjoitella. Luultavasti myös kuvitelluista ja omiin oletuksiin perustuvista asioista. Sellainen on minusta outoa ja tuntuu väärältä kirjoitusten kohdetta ajatellen. Hänellä ei ole mahdollisuutta tuoda omaa näkemystän toisen tietoon, eikä puolustautua omien näkemystensä puolesta.
Vaikka tarkoitus ei olekaan loukata, niin se on mielestäni epreilua, eikä silloin ole kovinkaan suurta kunnioitusta tätä kirjoitusten kohdetta kohtaan. Muutoinhan kommunikaatio olisi suoraa.
Tässä tapauksessa olen kytköksissä hänen elämäänsä, vaikken ole osa sitä. Eikä kyse ole siitä, että pysyttelen kaukana uskalluksen puutteen vuoksi. Voi olla, että kuvittelen tässä liikoja, mutta olen tunteistani hänelle kertonut. Koetan pitää tietyn etäisyyden hyvistä syistä, mutta silti pysyä lähellä. Koska kunnioitan hänen tilaansa, en tunge sinne väkisin, vaikka ehkä haluaisinkin. Siksi tyydynkin kirjoittelemaan tänne päästääkseni höyryjä ulos.
☃️
19:46 kirjoittajalle:
Ajateltuani rauhassa, totean että olit suurelta osin oikeassa tuossa epäreiluudessa. Olenkin päättänyt lopettaa nämä tänne kirjoittelut, etten kehittele asioita omassa päässäni enää enempää. Anna hänelle tilaa ja pidän kaiken kommunikaation vuoropuheluna, enkä viesti yksipuolisesti.
Olen välillä jopa pelännyt, että rikon toimiviksi tuntemani välimme tällä vyöryttämisellä.
Hän tietää kyllä mitä tunnen, joten sitäkään ei tarvi palstan kautta korostaa.
Toivottavasti hieman järkevöitynyt ☃️
Hyvä juttu!