kertokaa miten parantua BED:istä?
BED
onneton
162979
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kaikki ehdottavat hakemaan apua,mutta sitä ei kyllä välttämättä aina saa...terapeuttini mielestä minulla ei ole syömishäiriötä ja puuttuhan minulta ne oksentamiset(bulimia) ja tarvittava hoikkuus(anoreksia) ;)
Ei ole tuo BED vielä näköjään tuttu monille ammattilaisille,sillä voin suoraan diagnosoida sairastavani juuri sitä.
...puolikas isosta maalaishiivaleivästä,puoli purkkia (siis puoli litraa) jogurttia,suklaalevyn,kaksi banaania,leipien päällä moooonta siivua kevyttä kinkkua ja juustoa :)
Jogurttikin on kevyttä...yritän kai huijata itseäni
...aamiaiseksi meni tuossa klo.8.00 se toinen hiivaleivän puolikas ja neljä lautasellista muroja rasvattomalla maidolla,milte pukillinen mehua.
Jösses kuule, vaihda terapeuttia! BED on oikea syömishäiriö, ja minulla se diagnosoitiin tässä pari vuotta sitten. On äärimmäisen raivostuttavaa että syömishäiriöiksi luokitellaan vain anoreksia ja bulimia, muut unohdetaan sopivasti jonnekin nurkan taakse tai (kuten BED) lakaistaan maton alle lihavan laiskuutena laihduttamiseen *murinaa*
Kirjoittamasi ruokalista tuossa toisessa viestissä viittaa kyllä niin selkeään häiriöön, että ei paremmasta väliä... Oletko kauankin ahmimista "harrastanut"? Joko olet ylipainoinen? Itse olen sairastanut BEDiä koko ikäni, ja painoindeksi on reippaasti yli 40. Ja kukaan ei ole lotkauttanut korvaansakaan, ennen kuin itse aktiivisesti lähdin apua hakemaan. En sitä apua ole vieläkään oikein kunnolla löytänyt, mutta sinne päin ollaan menossa: sitkeys ja oma hätä vie vaikka läpi harmaan kiven...
Siis...mä en ymmärrä miten voi sairastua bed:iin???miten kukaan voi syödä noin kamalasti?mulla menis monta päivää ton kaiken syömiseen...kannattaisko ottaa ittee vaikka niskasta kiinni ja lopettaa turha mässäily?eikö sulla oo múuta tekemistä??lähe hyvä ihminen vaikka lenkille tuon ahmimisen sijasta!!!tai tee jotain..älä keskity ruokaan,niin kaikki sujuu paremmin!syöminen on ihmisen perustarve, muttei todellakaan elämän pääasia ja keskipiste!!!luulisin että itekin voi aika paljon vaikuttaa omaan tilaan!mä esim. toivun anoreksiasta, ku ite tajusin asian vakavuuden ja tulin järkiini!ehkä sama vois päteä sullakin!!!älä osta sinne kaappiin sitä ruokaa, ni et voi syödäkään!aika kalliiksi taitaa tulla tollaset jumbomäärät...mutta zemiä...toivot.viesti ei ole loukkaava...
Käännetäänpäs tämä näin: mä en ymmärrä miten joku voi sairastua anoreksiaan... Eli BED on mielen sairaus, anoreksian eräänlainen "vastakappale", eli täysin päinvastainen tauti. Kun anorektikko elää ollakseen syömättä, ahmija elää syödäkseen. Ei siihen sairastumiseen paljon ymmärtämiset auta. Me ahmijat kyllä hyvin tiedämme että käyttäytymisemme on sairasta, samoin kuin varmastikin useimmat anorektikoista, mutta jostain syystä emme vain pysty tilannetta pysäyttämään.
Siihen ei todellakaan (aina ainakaan) auta se että joku tampio tulee sanomaan että "kannattais varmaan ottaa itseensä niskasta kii..." tai että "lähe vaikka lenkille syömisen sijaan".
Niin että juu, viestisi oli loukkaava. Kun sanot että itse olet toipunut anoreksiasta omin voimin, tuntuu oudolta ettei sinulta riitä sympatiaa/empatiaa vastaavanlaisesta syömishäiriöstä kärsivälle. Samanlaisia mielen sairauksia nämä molemmat ovat, toistensa ääripäitä vain. Ok?
BED vajaat 3 v sitten.
Hoitona SSRI-lääkitys korkealla annostuksella, hypnoositerapia ja rav.terapeutin sekä sisätautilääkärin luona käynnit säännöllisesti.
Nimimerkki annie ei kaiketi ole tietoinen, että BED löytyy aivan omana sairautenaan tautiluokituksessa, tässä sairaudessa ei ole kyse mistään välinpitämättömyydestä tms.
Et kai sinä depressiivisellekään ihmiselle sano, että "ylös, ulos ja lenkille, sillä se paranee", ethän?!
T.yksi monista bediläisistä
Mä oon kans yrittäny aktiivisesti hakee apua, mutta ei tunnu ketään kiinnostavan, nimenomaan siksi, etten oksenna, enkä oo alipainoinen. Päinvastoin, ylipainoa on mullakin reippaasti, mikä saa lääkärit ja psykologit reagoimaan just tolla "ylös, ulos ja lenkille"- tyylillä. Ei mulla ainakaan oo mitään hinkua tulla luokitelluksi syömishäiriöiseksi, mutta kun sellainen ihan selkeesti oon, olis kiva jos otettais tosissaan, eikä vaan tuijotettais kun mitäkin ääliötä ja ajateltais, että "ottais toikin lehmä vaan itteensä niskasta kiinni ja lopettais sen pullan mussuttamisen." Yritystä jatkuvan syömisen lopettamiseen kyllä on koko ajan, ilman menestystä, ja syystä tai toisesta terveydenhuollon piirissä ei voida käsittää, että kyse on jostain syvemmästä kun vaan huonosta itsekurista.
..."sait" BED diagnoosin??Terveyskeskuksesta,mielenterveystoimistosta?
Olen ahminut parisen vuotta ja pituuteni 160 ja painoa 71kg..eli on tullut jo ylipainoa :(
Ihmiset haukkuu laiskaksi ja muuta...ihan kun ei olisi jo muutenkin syyllinen olo tästä.
..asian vakavuuden ja yritän alkaa nyt etsiä mahdollisia parantumiskeinoja. Ennen söin kun lintu ja tiedän ettei syömäni/ahmimani määrät ole normaaleja. Syömisen jälkeen on niin huono olo (fyysisesti ja psyykkisesti)että haluan tappaa itseni.
Olen kokeillut sitäkin etten osta "mässättävää".Olen silloin huomannut syöväni puuroa kattilallisen sokerilla tai muuta älytöntä :(
Diagnoosin sain kun kävin keskustelemassa työterveyshuollon terapeutin kanssa. Hänen mielestään olen oikea oppikirjaesimerkki kyseisestä syömishäiriöstä. Terveyskeskuksessa en ole asiassani käynyt, ja mielenterveystoimistoon jonotan parhaillaan (kunhan aikoja joskus tulisi...).
Ja kyllä, ihmiset haukkuvat minuakin laiskaksi, tyhmäksi ja muuta vastaavaa. Paska juttu. Tuntuu siltä että BED on ilmenemismuotonsa (ahmiminen ja siitä johtuva lihavuus) vuoksi jotenkin ähemmän "tauti" kuin anoreksia jota jopa ihannoidaan jollain tavalla... Tai ainakin anorektikkojen on huomattavasti helpompi saada ongelmiinsa apua.
Koitetaan kestää. Käy lukemassa osoitteesta http://ahmatti.city.fi/ kohtalotovereiden tarinoita. Helpotti ainakin minua, ja patisti etsimään apua. Ja hei, älä itse enää enempää syyllistä itseäsi. Sinulla on IDC10-tautiluokituksesta löytyvä koodattu, aidosti diagnosoitava sairaus johon kyllä löytyy apu kunhan löydät lääkärin joka sinua ymmärtää.
Kiitos kannustuksesta ja linkistä..menempä lueskelemaan :)
Toivottavasti saat ajan nopeasti sieltä mielenterveystoimistolta..mäkin sain ajan sieltä ja nyt katsotaan miten käy.
kolmisen vuotta sitten yksityisen sektorin puolella, samaan dg:n päätyivät niin psykiatri kuin sisätautilääkärikin.
VAATIKAA HOITOA!!
En ymmärrä itseäni. Olen sairastanut lievää anoreksiaa jo monta vuotta. Mutta välillä on kausia, jolloin todella minussa on kaikki BED:n merkit. Ahmin salaa, häpeän syömistäni, itsekurin puutetta, mutta silti en osaa lopettaa syömistäni.
En kuitenkaan liho, vaan laihdun lihomani kilot taas liikkumalla hullun tavalla, olemalla syömättä.
Ahmimiskohtaukset tulevat ehkä niin, että kun 3 viikkoa olen elänyt "kunnolla", syönyt vähän ja melkein nähnyt nälkää, niin sitten kehoni ottaa hallinnan, eikä järkeni sano enää mitään.
Kaikista pahimmalta tuntuu, kun asun kotona vielä ja vanhempani jopa tajuavat ne ahmimiskohtaukset eivätkä puutu niihin, vaikka kiellän jättämästä ruokaa esille.
Jos ruoka on poissa siitä ihan keittiön pyödältä tai näkyviltä, niin ei tule edes tarvetta ahmia älyttömiä määriä.
Mutta jos näen ruokaa, ja ketään muuta ei ole paikalla, saan tavallaan vapautuksen syödä niin paljon kuin huvittaa.
Tänäänkin puolikkaan ruisleipää, jogurttia 200grammaa, 6 pientä pääsiäissuklaamunaa ja ei ole nälkä ja paha olokin tulee, maha paisuu mielettömästi, kun harvoin syö.
Mahalaukkuni ei kestä näin isoja ruokamääriä.
Lisätäkseni vielä tuohon, että anoreksia ja bulimia ovat selvästi mielenterveyden häiriöitä. BED:ssä jokin keskeinen oire useimmiten puuttuu. BED on tavallisin epätyypillisin syömishäiriö, johon sairastuneella saattaa olla takanaan muita enemmän epäonnistuneita laihdutusyrityksiä. He kärsivät usein myös mielenterveyden häiriöistä ja psyykkisistä oireista. Masennus, ahdistuneisuus ja persoonallisuushäiriöt ovat melko yleisiä. Heillä on liiallinen unen ja ruokahalun tarve. BED eroaa bulimiasta esim. siitä ettei siihen kuulu tyhjentämisrituaaleja. Lihavan henkilön ahimintahäiriön hoito ei ole vielä vakiintunut. Mutta tsemppiä teille kaikille, tähän on olemassa hoitoa, ja tautiluokitus mutta kuten syömishäiriöissä yleensä, tässäkin raja normaalikäytöksen ja syömishäiriön välillä on liukuva. Mä näkisin asian niin, että kannattaa selvittää syy syömiseensä, sillä luulisin ruuan olevan jonkin asian korvike, pahan olon tukahduttaja tms. Jos sairauden syytä ei hoideta, sairaudesta itsestäänkin on vaikea toipua.
Musta tuntuu aika hirveältä tämän syötyäni: 2dl jogurttia, omena, 2dl maitoa 2dl muroja, ruisleipä kinkkua, vaalea leipäsiivu kinkkua, kahvia, 2keksiä, 2lihapullaa.
Olenko syömishäiriäinen kun söin noin paljon. Tuli vähän paha olo.
Kashimir, tuo ei ollut mitenkään järjetön ruokamäärä. Jollekin tuo voi olla ihan normaali aamupalakin, riippuen vähän päivän muista aterioista. Yhden aterian perusteella on mahdotonta sanoa, syötkö liikaa, liian vähän vai sopivasti.
Sitä paitsi mitään syömishäiriötä ei voi diagnosoida pelkästään ruokamäärien perusteella. Jotkut ihmiset syövät hyvinkin paljon sairastamatta BEDia. BED:n oleellisia piirteitä ovat hallinnan menettämisen tunne, syöminen ilman nälkää, tavallaan lähes maistamatta ruokaa, ja ahmimista seuraava häpeä ja syyllisyys.
Sitten on toinen häiriö, COE (compulsive overeating). Siihen ei välttämättä liity ahmimiskohtauksia, mutta syödään jatkuvasti liikaa, jotenkin psyykkisen ahdistuksen tms. helpottamiseksi. Sekään ei riipu syödyistä ruokamääristä vaan enemmän siitä, millä fiiliksellä syödään.