Sun katseessa on jotain mikä ei sovi sinne

Tilapäiset taloushuolet ne painavat suupieliä alaspäin. Helmikuun loppupäässä pitäis hellittää. Jos toivoa saa niin seuraavassa elämässä toivoisin syntyväni aboriginaali- pikku santuksi. Kiitän osantosta.
- e.di-israeli

Ongelmia on monenlaisia. Kysyisit suoraan surusilmältä että mikä tökkii,varmaan asia selviää paremmin kuin täällä.mistä ei saa kun trolli armeijan kimppuu vittuilemaa.

Tuota on moni muukin sanonut, että silmissäni on surumielisyyttä.

Kyllä surun voi toisista ihmistä astia. Mietin että aistinko sen helpommin, kun olen itsekin ollut surullinen monta vuotta.

Lyhyt aika siitä kun viimeksi näit hänet vai lyhyt aika ihastumisesta?

Halveksuntaa? Tuskinpa se sitä on. Ihmisillä on murheita, jotka tulevat "herkässä tilassa" jotenkin esille. Usein ne liittyvät menneeseen aikaan ja ihmisiin.

Onhan siihen syynsä sinussakin.. kun ken sinua voi saada

ehkä on oikeesti surullinen. luovuttanu ja yritän nähdä asiat niin ku ne on oikeesti. mitään en usko et tulee tapahtumaan vaikka oisit kuinka ihana. tää vaan junnaa paikallaan. jännä juttu sinänsä seki et sun exä ilmesty mulle faceen kaveriehdotuksiin. ei voi ku ihmetellä. tämmönen avautuminen.

Minun kasvoilleni, yleensä niin iloisille, on tullut surumielisyyttä. Se johtuu siitä, että en voi unohtaa miestä johon olen ihastunut/rakastunut. Vain ne hetket jolloin saan katsoa tai kuunnella häntä olen täysin onnellinen, muut hetket " selviän" ja ikävöin.

Miehelle vai naiselle?

Nii minne ei sovi

?
Tänne kämppäänkö.

Ei niin. Miun Täytys vaihtoo asuntoo mut en minä tiiä minne mie muuttasin.

Vanhempaan kuitenkin mutta Kattelen kyllä aika paljon asuntoja netistä.

Pitääkö miun tulla siun asuntoon asumaan niin saan vanhan kämpän.?

Voi se olla sitäkin vaikka syytä ei olisi.

Mutta miksi.

En tunne sinua paljonkaan .

Kerro jotain ilmeistäsi.

Mie tiijän et miussa on surumielisyyttä ,totisuutta ja riemuakin mutta vuodenajoista paljon kiinni miten tunteetkin vaihteloo.

Jaksaminen .

Sitä kutsutaan melankoliaksi, jos hän on melankolikko. En minä tiedä, kuka tietää ja tietääkö hän sitä itsekään ei voi varmaan kukaan sanoa asiaan juuta taikka jaata.

Oletko nainen vai mies? Ei voi tietää tuosta surumielisyydestä, mutta olen myös sitä mieltä, että halveksuntaa se ei varmaan ole.

Miten surullinen ilme on halveksintaa ketään kohtaan?

Eihän me olla juteltu vielä..

Etsin jotain erityistä , jotain vain minulle sopivaa. En jokaiselle antajaa. Mutta olen vanha jo eikä vastaan ole tullut, alan olla pikkuhiljaa jo luovuttamassa elämän suhteen.

Ketjun aloittajalle ja kaikille muillekin naisille: Lopettakaa typerä, jatkuva muiden ilmeiden tarkkailu ja niiden vatvominen!
Olen tuota naisille ominaista tapaa aina ihmetellyt, se on turhaa, täysin hyödytöntä, eikä johda mihinkään. Se on naisilla myös usein keskustelunavaus, silloin se ajaa umpikujaan jo ensimmäisellä lauseella.

jos ihmisellä on painolastia sielussaan tehdyistä asioista
ja koetusta elämästä
niin se näkyy raskaana suruna silmissä
ovathan silmät sielun peili
voi olla kyse myös masennuksesta tai
jostakin mielisairaudesta jopa
voi kuvastaa piilotettua väkivaltaisuuttakin
ja paljon muuta
on AINA VAROITUSmerkki

Niin mielisairautta on sinulla ja sinun suvussasi.
Mielisairautesi ilmenee noissa sinun aloituksissasi, kommenteissasi, katseessasi, käyttäytymisessäsi kaupassa, kadulla sekä töissäsi
Muilla ihmisillä se voi olla ihan myötäelämisen tuskaa läheisien sairastaessa vakavasti.
Joka toisia haukkuu sen napa pyörii ja paukkuu sitten joutuu paholaisen kuumaan laukkuun.

Tuike on sammunut silmistäni. En saa sinulta rakkautta. Pelkkää sexiä vaan.

Hmhh, tuo aloitus voisi olla minulle, mutta veikkaampa ettei ole, jollekin toiselle joltain muulta. Surusilmäisyyttä alkaa näkymään, mutta uskon, että aika parantaa haavat tai kultaa muistot.