Onko kokemusta teillä jo valmiilla äideillä kissojen suhtautumisesta uuteen ihmistulokkaaseen?
Sain ihan hirmuisen itkunpuuskan tänään kun noita karvaisia kissalapsiani katselin ja tajusin, että joudun niistä mahdollisesti luopumaan... Kun ne nyt ovat kuitenkin olleet minun 'lapsiani' viimeiset 2-3 vuotta. Surkuttaa.
Kertokaahan kokemuksistanne!
Sain ihan hirmuisen itkunpuuskan tänään kun noita karvaisia kissalapsiani katselin ja tajusin, että joudun niistä mahdollisesti luopumaan... Kun ne nyt ovat kuitenkin olleet minun 'lapsiani' viimeiset 2-3 vuotta. Surkuttaa.
Kertokaahan kokemuksistanne!
Vastaukset 9
Vanhimmat
vauva ja 2 kissaa, ei ne mitään haittaa ja kannattaa aina komentaa kissat pois lapsen sängystä, sitteristä ym. & anna kissojen haistella ja tutustua pikkuiseen. Vauva on kuitenkin sen verran äänekäs, ettei kissat viihdy lähellä. Älä luovu kissoista!. T:Iskä;)
Tuskinpa joudut kissoistasi luopumaan. Meillä on 2 kissaa, joista toinen on aina ollut hiukan arvaamaton ja muutenkin tosi erikoinen persoonallisuus. Arvaamaton siksi, että on saattanut raapaista tai näykkäistä joskus ihan kummallisissa tilanteissa, joissa ei sitä ole osannut odottaa. Ajattelin ennen ekan lapsen syntymää, että tästä kissasta joudun varmasti luopumaan, koska en voi ottaa riskiä, että se vauvalle tekee jotakin...MUTTA kuinkas kävikään:
Vauvasta on kasvanut 2,5v neiti. Molemmat kissat kuuluvat perheeseen edelleen. Alussa, kun vauva oli pieni ja uusi tulokas, kissat kävivät nuuskimassa sitä uteliaina. Kun vauva alkoi liikkua, kissat alkoivat kiertämään kaukaa. Kun vauva pääsi jaloilleen, kissat säntäsivät karkuun. Tämä arvaamaton kissa ei ole koskaan purrut lasta, mutta raapaissut muutaman kerran, kun lapsi on esim. kiskonut hännästä eikä ole millään päästänyt irti. Koskaan se ei ole käyttäytynyt arvaamattomasti lapsen seurassa. sietää lapselta sellaista kohtelua, mitä meiltä aikuisilta ei ikimaailmassa. Syytä en tiedä.
Älä kuitenkaan jätä vauvaa nukkumaan huoneeseen, jonne myös kissoilla on vapaa pääsy.
Allergia on siis todennäköisesti ainoa syy, miksi vauvasi ja kissasi eivät voisi elellä yhdessä.
Varmaan yksi maailman sivu kissat ja vauvat ovat pyörineet samalla tuvan lattialla.
Lapsetkin oppivat paremmin empatiaa ja vastuuntuntoa.
Mulla on kaksi kissaa, toinen tosi arka ja toinen on tytön silmäterä. Me ei ehditä oikein niitä kissoja paljon silittelee mutta tämä kissa(viiru) jota tyttö rakastaa ja toiste päin, menee aina puskemaan tytön käsiä et rapsuta sinä minua. Ihan kun niillä ois oma salakieli. Kissan lähestyessä sitteriä kun tyttö syö, tyttö alkaa pärskiä ja kissa saa makupaloja. Tyttöni on 7kk ja sanoisin että meidän kissat on auttanut tyttöä kehityksessä eteenpäin. Kissojen takia hän lähti liikkeelle (halus saada heidät kiinni). Olin yksityisessä päiväkodissa töissä missä oli kaks kissa ja koira mukana lapsiryhmässä. Lapsille ne toimi terapeutteina. Kun lapselle iski koti ikävä tai oli muuten surullinen, he ottivat kissan kainaloon ja kertoi niille miks oli surullinen. Nenä turkissa itkivät. En näe mitään syytä antaa kissat pois. Jopa allerginen lapsi voi sietää oman kissan hilsettä kun naapurin kissa antaa oireita. Tämä on nimeltä siedätyshoitoa ja siitä oli joskus kirjoitus tuolla soneraplaza.hi (odotusaika). Siellä pohdittiin samaa ja sitten joku fiksu kirjoitti sen tekstin. Saa toivoa et kävis täälläkin jotta vois laittaa sen tännekin.
Iloista kevättä ja kissat laulaa:MJAUUUUUUUU
on yksi kissa, joka ennen pojan syntymää oli todellakin meidän lapsi ja silmäterä. Ennen syntymää jännitimme miten kissa uuteen tulokkaaseen suhtautuisi, pelko ja jännitys osoittautuivat turhiksi. Kaikki on mennyt loistavasti. Meillä ei edes yritetä mennä vauvalle kuuluviin asioihin kuten sänkyyn tai sitteriin. Jos meno ja huuto pojan puolelta käyvät kissan mielestä liialliseksi, se etsii talosta rauhallisen paikan jonne käy nukkumaan.
Ei kannata luopua, ei ainakaan ennen kuin olet käytännössä nähnyt miten kissasi uuteen perheenjäseneen suhtautuvat.
Toki minulta ainakin ensi alkuun kissan hyvänä pitäminen jäi vähemmälle, onneksi se sitten osasi hakea paijaamisen mieheltäni. Nykyisin kissamme jo ohikulkiessaan puskee poikaamme ja antaa pojankin vähän tehdä tuttavuutta. Kissa nimittäin kiinnostaa ja valtavasti!
Heippa!!
Meillä ajateltiin samoin ennen kaksosten syntymää, oikeastaan pääasiassa muiden ihmisten huolestumisen takia. Mutta totuus on ollut todella erilainen. Meillä ainakin kaksi kissaamme pysyvät "turvallisen" etäällä vauvoista, ei ne edes yritä vauvan sänkyyn. Todellakin vauvan itku viimeistään saa ne lähtemään rauhallisemmille tienoille. Turhaan huolehdit, kyllä asiat alkavat sujua. Tuttavallani on 4 kissaa ja koira ja heilläkään ei ole ollut mitään ongelmia.
Olin se joka kirjoitti halusin kertoa tuossa ylempänä:
Meille kävi äsken kauhea tapaturma. Tyttö 7kk istui keittiön lattialla kaukalossa ja minä syötin iltapuuron. Meidän utelias kissa hyppäs pöydälle ja minä sanoin alas niin kuin aina jos ovat ruokapöydällä. Kissa meni väärään suuntaan ja hyppäs suoraan vauvan naamaan. Kauhea vekki otsassa, päänahassa ja kulmakarvoissa. Ihan pieni vekki noin 1cm silmästä. Käytiin terveyskeskuksessa näyttämässä ja he sanoivat et nämä on näit elämän kolhuja.
Harmittaa jos jää arpi kun häntä on kutsuttu räpsyripseksi ja tähtisilmäksi. Anoppi ajoi meidät sinne koska me saadaan auto vast pe. Anoppi sanoi lohduttavasti tuoalas ne kissat jätesäkissä niin hän kaasuttaa ne hengiltä siinä ei kauan mene. Minä olen se joka sanoi et anoppi aisoihin tässä tänään. Mun isä sanoi et niitä kissoja ei lopeteta tai viedä mihinkään koska likka rakastaa niitä ja sehän oli vahinko.
Voi kurja mikä tapaturma...
Mutta vahinkohan se kaketi oli, tuskin se kissa sitä tahallaan teki. Harmilloista vaan, jos tosiaan jää arpi ja sattuuhan sitä lasta tietysti hirmusti.. Toivottavasti kuitenkin päätätte pitää kissan, voihan sitä sattua mitä vain vahinkoja ja niinkuin lääkärikin sanoi - ne on niitä elämän kolhuja.
Pikaisia paranemisia jälkikasvulle ja pitkää ikää kissalle...
Mieheni vanhemmat kävi asiasta kuumana mutta mun isä sanoi et jos annettaan pois hän tuo 8 lisää. Ei kissat mene mihinkään, olishan ne yhtä hyvin voinnu olla naapurin kissa. Olin 6 kun perhetuttavan Berhardilainen hyppäs niin et menin kumoon ja meilläkin oli koira joten.