Introvertteys ja viha

Toisinaan minusta tuntuu että olisin vihattu ja halveksuttu ihminen.
Erityisesti Kontiolahden ja Lehmon alueella.
Vaikka se kuullostaa todella mahtipontiselta että on "vihattu", niin sitä se ei todellakaan ole.
Nuorena, arroganttina pikku paskana minusta oli coolia olla vihattu ja hylkiö jne..
Mutta nyt olen vanhempana huomannut että vihattuna oleminen vaikuttaa merkittävästi työllistymiseen, ihmissuhteisiin ja yleisesti ottaen elämänlaatuun.
Minua ei ole koskaan konkreettinen yksinäisyys häirinnyt mutta emotinaalinen yksinäisyys on tuntunut melko pahalta.
Esim: Saavut kahvioon ja kaikki tekee lähtöä ja vielä virnistävät toisilleen että ei jumalauta mikä pelle!
En aina koe olevani halveksuttu ja vihattu, joskus tuntuu että minun niitä harvoja hyviä ominaisuuksia arvostetaan ja sellaisia taitoja mitä olen elämän varrelta saavuttanut.
Tämä on minun tulkintani vihasta, halvennuksesta jne.
Mitä mieltä te olette tästä kielteisestä tuntemuksesta, erityisesti jos vihan kylmä koura on teihin tarttunut pysyvästi?