Minusta ensinäkemältä ? Olisinpa lukenut ajatuksesi. Tilanne oli hämmentävä molemmille. Ihan kuin joku olisi kääntänyt virran päälle ja aivoissa sanoi NAKS! Sen jälkeen en ole saanut sua pois mielestä. N>M
Mitä mahdoit ajatella
Anonyymi
28558
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
"Onpa siinä tutunnäköinen ja -oloinen nainen? Mistä tiedän tai tunnen hänet vai ollaanko ennen edes nähty?" Siinä ne ajatukseni ja tunne kuin olisin kotona. Outoa mutta ihanan outoa.
Sivusta sanon, että joskus tapaa ihmisen, joka tuntuu heti tutulta. Kyse ei ole siitä, että olisi hänet tuntenut pitkään aiemmin vaan siitä, että hänet tulee tuntemaan tulevaisuudessa erittäin hyvin.
Koska näitte ekan kerran?
Samaa mieltä kyllä.
Aika mielenkiintoisesti kirjoitit, voi se olla noinkin.
3.9.-19
Höpö höpö välihuutelija ja omija!
Me nähtiin ensimmäisen kerran jo joskus 2017 syksyllä.
T. 21.01.2020 23:27
Te näitte, mutta Ap 3.9.-19. Terveisin Ap.
Vastasit sitten väärään väliin...
Tiedän tuon tunteen, koska koin vähän aikaa sitten ihan saman kokemuksen miehestä. Ihan täysin erityylinen mies, mihin normaalisti ihastuisin, joten tosi outoa, että tuli tuollainen tunne. Tuntui vaan siltä, että hän hyväksyy ja arvostaa mua just tällaisena kuin olen. Myöhemmin tuli sitten ne kuumotusjutut päälle vielä bonuksena :)
Olin kauhusta jäykkänä.
Ajattelin ettei tuommoista ole olemassakaan ja sitten menit mun sormenpäihin.
Etkä ollut, hymähdit 💋
Tiedätkö, että hymähtäminen on negatiivinen sana?
Jotain samaa olen kokenut: Naks, pysähdys vain katselemaan aivot seis, ja niin jäi pysyvä muistikuva siitä hetkestä. Katselin hetken maailman pysähtyessä ympäriltäni. Aika klisee, mutta paras kuvaus siitä hetkestä.
☢
Hyvin kuvailtu, samaa kokenut naisena. Muu ympärillä pysähtyy ja toinen on siinä edessä. Mitään muuta ei näe kuin hänen silmänsä. Millään muulla ei ole mitään väliä.
Jotain samaa olen kokenut: Naks, pysähdys vain katselemaan aivot seis, ja niin jäi pysyvä muistikuva siitä hetkestä. Katselin hetken maailman pysähtyessä ympäriltäni. Aika klisee, mutta paras kuvaus siitä hetkestä.
☢
Siinä seistiin vähän aikaa molemmat tyhmän näköisenä ja vahdattiin toisiamme . Yhtäkään järkevää ajatusta en keksinyt, jännite oli käsinkosketeltava. Bling! Kuin taikaiskusta! Yllätyksenä ja ennalta-arvaamatta!
Ainoastaan positiivisia asioita. Ja kun olen sinkku niin toivon että otat ehdotuksestani vaarin. 😉
Etkö siis vielä ole sinkku?
Etkö siis vielä ole sinkku?
En tiedä kuka oot mut siitä miehestä mietin jotain:
”Taas tätä seksin perässä juoksevaa ”teinipoika” sarjaa! Milloin nää ikäiseni kasvaa yli tosta vaiheesta! Helv. Kun en muista yhtään mitä oon sille kännis selittänyt, mut vitsillä vaan, eihän noita nyt vakavasti voi ottaa. Sillä varmaan puhelimessa ja facebookissa jokin lista ”kun olen puutteessa vonkaan näiltä” -lista. Täytyy vetää tää läpällä, koska turha olla tosikko ja suuttua, mut tää tyyppi ei tod. Ole mikään poikaystävä materiaalia. Pelkkää panoo taasen en etsi”
Myöhemmin kun sit vähän tunsin paremmin:
” kato on sil jonkinlaiset aivotkin, jotka ei oo munis. Vähän kun aikuistuu, saattaa siitä joskus olla suhteeseenkin”
Höpö Höpö. Ihan aikuisista ihmisistä kyse ja ilman kännäämistä. Ap.
Siis sinulla varmasti mut kun mä sen ”miehen” tapasin olimme 26 vuotiaita molemmat
Nyt tietysti jo kolmekymppisiä ja vaiheilua ja suhteen tynkääkin ollut välillämme mut lapsellisuuteen kaatunut. Edelleen hän tarvii ikää kartuttaa et on kypsä parisuhteeseen. Vieläkin mennää teinitasoilla.
Mä oon aikaisemmin ollut suhteissa itseäni vanhempien miesten kanssa 1-10 vuoteen vanhempien, sillä tää ikäisteni aikuistumisen odottelu on tylsää
Minä ajattelen harvoin mitään, en edes kohtaamisessa tai sen jälkeen. Elän hetkessä ja nyt olen joutunut elämään liian kauan sellaisessa "hetkessä" eli vuosien ajan, joiden aikana tapahtuneet "auttamiset" ovat rikkoneet paljon.
En ajatellut mitään, katse lukitsi minut ja ajatukseni. Yht'äkkiä halusin vain hänet, tuntemattoman. Todella hämmentävä kokemus enkä osaa unohtaa. Tuntemattomaksi jäi mies salaperäinen.
Kiireessä ruokatauolla kaupassa, enkä osannut odottaa ollenkaan, mitä tuleman piti. Kulman takaa joku kaartoi vauhdilla eteen, meinattiin törmätä. Muistan vain silmät ja katseen joka pysäytti.
Ihan kumma fiilis ja piti paeta. Hän tuli perässä ja sanoi "moi", mutta olin edelleen niin kipsissä, etten osannut sanoa mitään!
Vuosia sitten, mutta edelleen muistan sen fiiliksen.
Mitäköhän olisi tullut, jos oltais tutustuttu...?