Haluatko muiden huolehtivan sinusta ja kantavan

En mutta harmittaa kun en oo saanut sitä😭

en teeskentele yhtään mitään, naisen käsikirjoituksen vain nään, en jäänyt nääntymään, poliisina toimiva henkilökunta on aina hyvin henkilökohtaisesti näreisään, aina kun meikäläinen nostetaan....
meikäläisen kokemus noista idiooteista, ei ole ihmisen ymmärryksen rajoissa
https://www.youtube.com/watch?v=8UVNT4wvIGY

rauhallista illanjatkoa, kaikki oli hyvin, sitten Kekkonen pois meni.....
hyvästi

En. Monesti jaan esim. Facessa artikkeleita masennuksesta ja siitä paranemisesta ystävieni vuoksi. Olen huolissani parista ystävästä. Kunpa he osaisivat hakea apua. Aina ei voi sanoa päin naamaa ihmisille jotka ovat muutenkin poissa tolaltaa.
Nyt kun luin aloituksesi, aloin miettiä että ei hitto. Ei kai kaverit luule että mä olisin masentunut? Krooninen vitutus korkeintaan.

Rehellisesti sanottuna kyllä selkäkipuja valitan silloin, kun pitäisi tehdä jotakin ja lorvikatarri vaivaa.

Inhoan olla huomion keskipisteenä. Lapsena, siis jo ennen kouluikää salasin et mulla on kuumetta, koska mua ahdisti yh isäni huolestuminen ja kun se aina jotenkin ressas et taas joutuu soittaa töihin et laps kipee. Sille kai oli sit tullu sanomista siitä kun kaks lasta sairastelee vuorollaan ja aina viikon melkein putkeen sit lapsen kans kotona. Kun eka paranee niin toinen sitten saa saman tartunnan ja lähtee heti perään toinen viikko lapsen kanssa saikkuilua. Jotenkin olin herkkä aistii hyvin nuorena isäni tunnetiloja ja kun havaitsin että sairastuminen aiheuttaa jotain ahdistusta ja huolta aloin salaileen ja esittään et kaikki hyvin.

Kyllä se se aina huomasi siitä kun olin väsynyt ja unelias. Leikit ei maistunut vaan päivähoidosta menin haalareissa sohvalle pötkelleen enkä jaksanut nousta..

Vanhempana sitten sairastuin vakavammin. Teini-iässä vakavaan masennukseen ja itsetuhoisuuteen.. Aiheutin paljon enemmän huolta ja se sairaus uhkasi jo henkeäni. Salasin sitäkin oloa melki vuoden ennen kuin koulusta alettiin kotiin soitteleen tiheämmin et nyt ei tytöllä kaikki ole kunnossa. Lopulta soitettiinkin sitten isälle jo lasten teholta töihin, että nyt on asiat kyllä todella huonosti.

Pitkään pystyin tyyntä ulkokuorta ja pokerinaamaa kotona viemään läpi. Melkein vuoteen ei kukaan huomannut mitään, vaikka itsetuhoinen käytös oli jatkunut jo lähes vuoden. Kai mä sit peitän tunteitani niin etevästi kun en halua vaivata.

Nykyisinkin asiat on usein 10 kertaa huonommin kuin mitä puheissani ilmaisen jos huolistani avaudun. Puheeni ja olemukseni antaa vieläkin harhaanjohtavaa kuvaa ongelmien syvyydestä. Usein en edes puhu niistä, kun jotenkin avautuminen on välillä vähän vaikeaa... Tulee niin epämieluisia tunteita siitä ja pelkään ettei psyykeeni kestä niitä fiiliksiä.

Kun en avaudu asioista pystyn suorittaan arkeani normaalisti. Työt, kotityöt, harrasteet jne. kaikki pyörii ongelmitta, mutta jos avaudun asioista jollekin, pelkään että se tunteiden nousu rikkoo mun arkikuvioista selviytymisen. En halua nostaa sellasta myrskyä sisälleni. Mun täytyy suoriutua työstäni ja arjestani, eikä masentua sängyn pohjille.

Miksi kukaan tekisi noin? Kai sitä voi hoivaa saada muutenkin.

Teetkö sinä noin?

Olen huono vointinen. Mutta ei kukaan minua hoivaa. Eli mikä idea.

Haluaisin yhden naisen huomion ja huolenpidon kokonaan. Mutta en halua aiheuttaa huolta. Mutta semmoinen lempeä nainen kyllä kantaa huolta aina. Rakkaudessa on murhetta. Suuressa rakkaudessa paljon murhetta. Mutta kun senkin oppii ymmärtämään niin murhekin on kaunista.

En koska en kaipaa kenenkään sääliä.

Mitä jos joku voi oikeasti huonosti ja kaipaa ymmärrystä? Onko se sairasta vai kenties inhimillistä.

Minä en helposti myönnä sairastavani.. tilanne on tosi paha jos sanon sen ääneen..

En. Pärjään hyvin yksin.

Kasvain päässä teeskentelen tervettä. Vedä sinä vittu päähäsi!

En teeskentele, ei tarvitse. On oikeasti kurja olla ja oikeastaan sekin, mitä olen kertonut on kaunisteltu versio siitä, mitä olen kokenut.

Mutta tietysti voin kertoa siksi, että hoivaisit.

Typerä kysymys. Vastaus on en todellakaan en ole koskaan teeskennellyt huonovointista.

Ei tulisi edes mieleeni tälläinen 🙄

Olisihan se kiva, jos joku vähän hoivaisi ja huomioisi :) Toki en mitään teeskentelemään rupea saadakseni huomiota.

Osaan huolehtia ihan itse itsestäni enkä ole koskaan ollut huomionkipeä.

Juu...leikin Ella köyhää ja esitän kurjaa niin että rahaa tulee ikkunoista ja ovista. Sitten esitän oikein sairasta niin saan kaikki sukulaiset palvelemaan minua ja sitten esitän rikasta Leskelä ja saan nuoren komean kollin tekemään kotiini remonttia sekä kuuma seksiä

En. Teeskentelen viimeiseen asti olevani kunnossa, yritän esittää iloista. En avaudu helposti muille murheistani, saati sitten kerro olevani huonossa kunnossa. En halua itkeä muiden nähden, korkeintaan äitini nähden. Vihaan sääliä enkä pidä siitä, että minua hoivataan. Luulisi hänen tietävän, etten ole mikään säälivollottaja.