mun isäpuoli tuli mun elämään kun olin 7v ja juuru aloittanut eka luokan. sen jälkeen mun elämä on ollut täyttä helvettiä. tiesin alusta asti että hänessä oli jotain vikaa, mutta halusin äitini olevan onnellinen joten en sanonut mitään. emme tulleet toimeen ja aloimme riidellä. siitää se pikkuhiljaa eteni käsiksikäymiseen, jota se on ollut siitä asti kokoajan. hän meinasi heittää minut kerran parvekkeelle yöksi, yhden riidan takia. sain viime tipassa naattua oven reunoista kiinni ja juoksin huoneeseeni. vain vuoden vanhempi isosiskoni istui järkyttyneenä sängyssään ja katsoi minua. äitini oli tällä hetkellä sohvalla ja kattsoi mitä me riehumme, mutta ei sanonut mitään. kyllä hän alussa aina sanoi että," nohnoh, kunnolla molemmat." mutta tuokin loppui jossain kohtaa. hän ei sanonut enää mitään. toisaalta isäpuoleni osasi tehdä kaikkea vain silloin kun äitini oli töissä. hän retuutti minua monesti vain niskasta kantaen, joka sattui todella paljon. hän on muummoassa heittänyt mut monesti päin ovea (kerran mun naama oli kirjaimellisesti ihan veren peitossa) hän on nostanut mut jaloista ilmaan ja tiputtanut vatsalteen kovalle lattialle. kerran suutuin hänelle ja tiputin hänen puhelimensa (jossa oli kuoret) lattialle pöydältä, katsoen kuitenkin että se ei mene rikki. tästä hän suuttui ja kun olin menossa jo takaisin huoneeseeni, hän tulee takaani täysin yllättäen. kaataa minut lattialle, laittaa polven minun päälleni, ja vääntää kättäni selkäni taakse. oli muuten pirun kauan kipeä tuon jälkeen. myös monesti heittänyt minut korkealta sänkyyni, pääni melkein osuen pöydän kulmaan. kerran tuli bokserit päällä päälleni pitäen käsistäni kiinni ja huusi täysiä jotain. otti ranteestani isäni ostaman rannekorun ja rikkoi sen 3 osaan eli ihan hyödyttömäksi. jahdannut minua ympäri kerrostalojen pihaa. pelotellut kavereitani pois, ja jopa huutanut heillekkin. seurannut minua koulusta kotiin etten jäisi matkan varrella juttelemaan muutamaksi minuutiksi kavereideni kanssa risteykseen. viimeisin tilanne oli kun olin tulossa yläkertaan syömään ja minulta yksinkertaisesti vaan palaa hermot jonka seurauksena kaadan tee vedet hänen päälleen. tämän jälkeen hän heittää mukini ja nuudeli lautaseni rappusille jonka yhteydessä minäkin meinaan pudota portaita alas. yhtäkkiä hän painaa minut portaisiin ja alkaa tukistaa. tuntuu kuin olisin mennyt portaista läpi. asun siis nykyään isälläni turussa jossa asuu isosiskonikin. en tosin viihdy sielläkään. en tunne sitä kodiksi, joten olen ollut aika paljon salossa jossa äitini, ja muut sukulaiseni ja kaverinikin asuvat. olen ollut kuukauden aina kerralla tädilläni, mummillani ja turussa. en pysty olemaan kuukautta pidempään missään. tuntuu kuin seinät kaatuisivat päälle. pienikin vastoin käyminen on minulle tosi iso juttu. olen ollut masentunut jo muutamia vuosia, mutta vasta 2018 lopussa huomasin että se ei olekkaan enää niin pientä. 2019 se paheni huomattavasti. kävelin sillalla ja ajattelin hyppäämistä. minut sai perääntymään se että haluan vielä joskus äidiksi. ja tähän väliin sanon että kyllä. meillä on käynyt sossut ja monet monet muutkin akat, mutta isäpuoleni vain nauraa väitteille ja on perustellut tekonsa näin "no jos mun kimppuun hyökätään niin kai mullakin on oikeus puolustautua". ööp.. lapsi "hyökkää" sun kimppuun ni mitä vittuu sä puolustaudut sitä aikunen mies. mun pitäs puolustautuu sulta. mut ei kun hän osaa puhua nii et kaik on hänen puolella ja mua vastaan. oon aina ollut ainut joka uskaltaa sanoa hänelle vastaan ni tässä on seuraukset sitten. mun ranteet on ihan viilletyt ja ajattelen kokoajan kaikkea paskaa. yritän nauttia täysillä kaikesta pienestäkin ilosta mitä on. mutta sitten tulee taas masis ja pilaa kaiken. viihdyn tämän takia lähinnä omissa oloissani. oon nyt jo hetken aikaa miettinyt että vetäisin lääkkeitä pirusti ristiin.mutta en halua että siskoni joutuu kokemaan sitä surua ja tuskaa.se on ainut syyni pysyä elossa. haluaisin masennuslääkkeet mutta en tiedä miten minun kuuluu hakea niitä. marssinko vain lääkäriin ja sanon aulan luukulle että haluaiain masennuslääkket. kukaan ei siis tiedä mun masennuksesta ja en aiokkaan kertoa. olen 17vuotta ja täytän maaliskuun 2päivä 18.meinasin että odottaisin kunnes olen 18 ja menisin vasta sitten ettei tulisi vahingossakaan soittoa vanhemmille. olen kuitenkin tullut siihen tulokseen että en pysty odottamaan sitä noin. kuukautta.olen nyt jo tosi masentunut ja ihan romuna,niin en välttämättä kestäisi kuukautta.en jaksa olla tälläinen.haluan taas hymyillä ja nauraa.nyt minä itken vain joka ikinen päivä, enkä tee mitään. saatan ruveta itkemään siis toosi helposti. haluaisin myös paikan jossa jaksaisin olla pidempäänkin kuin sen kuukauden. sellainen jossa voisi vain olla ja joka tuntuisi edes vähän kodilta helpottaisi tilannetta varmasti jotenkin. en jaksa nykyään enää liikkuakkaan kovin pitkiä matkoja kävellen. mua stressaa joka ikinen asia, jopa se kun vien roskat ulos ja pelkkä kävelykin. mä en oikeesti jaksa enää. APUA!
paha olla, apua!
22
151
Vastaukset
- Anonyymi
Aloittaisin siitä, että asut vain yhdessä paikassa. Jatkuva seilaaminen vaan pahentaa tilannetta. Kuukausi on TODELLA lyhyt aika. Puhutaan helposti vuodesta, jolloin uusi paikka alkaa tuntua kodilta.
Sossulta voi kysyä myös perhekotimahdollisuudesta, mutta kertomustasi lukiessa saa käsityksen, että sinulla on asiat hyvin verrattuna moneen muuhun nuoreen, sillä sinulla on kuitenkin ilmeisesti ihan normaali isä jonka luona voit asua sekä muita sukulaisia. Tarkoitus ei ole missään nimessä vähätellä, mutta on liian paljon lapsia ja nuoria joilla ei ole ketään.
Ikäsi kuitenkin vaikuttaa asiaan ja se, että sinulla on sukulaisia joiden luona saat asua. Perhekoti ei myöskään oloasi autuaaksi tee, sillä se tuskin on enemmän ”koti” kuin muutkaan paikat.Siellä on kuitenkin kaltaisiasi ja monenlaisia nuoria, joilla on ollut vaikeaa.
Lääkkeet eivät välttämättä ole myöskään mikään taikakeino, jolla kaikki korjaantuu itsestään. Etkä niitä saa tuosta vaan.
Ensin menet vaikka tk:n päivystykseen ja sanot että olet yrittänyt tai suunnitellut itsemurhaa, jolloin pitäisi päästä osastolle sairaalaan tai vähintään ainakin saat jonkinlaisen hoitosuunnitelman. Älä vaadi heti mitään lääkkeitä, sinulta lähtee muuten kaikki uskottavuus. Älä suostu lähtemään vastaanotolta ennen kuin saat järkevän hoitosuunnitelman.
Elämä on joskus ihan täyttä paskaa, mutta koeta ajatella niin, että sinulla ei ole enää pakko olla missään tekemisissä isäpuolesi kanssa ikinä. Olet jo suurimmaksi osaksi voittanut taistelusi. - Anonyymi
Sen verran otan osaa tuohon edelliseen että ei terveyskeskuksessa ole pakko sanoa heti että on yrittänyt tai suunnitellut itsemurhaa.
Lääkkeitä ei myöskään tarvitse vaatia, voi sanoa että on ollut pitkään masentunut ja haluaisi jotain apua ja helpotusta tilanteeseen.
Itse alkaisin myös jossain vaiheessa puhua ikävistä kokemuksista ja väkivaltaisesta isäpuolesta hoitavalle taholle. Sillä tavalla he saavat jonkinlaisen käsityksen siitä mistä nuo ongelmat ovat saaneet alkunsa.
Vaikka ei heti uskoisi mutta puhuminen auttaa tosi paljon. Pelkästään jo se helpottaa kun voi jakaa ongelmansa jonkun toisen kanssa. Ja jos kohdalle sattuu vielä henkilö joka aidosti välittää ja uskoo mitä hänelle puhuu, se on vielä helpompaa.
Aloittajalle sen verran että koita saada selvitettyä nuo ongelmat koska sen jälkeen on varmasti paljon parempi elämä edessä. Ei kannata luovuttaa siinä vaiheessa kun ei ole edes yrittänyt saada vielä mistään apua. Tsemppiä! - Anonyymi
Pystytkö puhumaan isäsi kanssa tilanteestasi?
Haluaako hän auttaa?
Jos ei, NIIN MITEN SE PIKKUSISKO OLISI TURVASSA EDES ISÄSI LUONA? Samantyyppinen kohtalo edessä kuin itselläsi, ehkä.
Joku kirjoitti "sillä sinulla on kuitenkin ilmeisesti ihan normaali isä jonka luona voit asua sekä muita sukulaisia. Tarkoitus ei ole missään nimessä vähätellä, mutta on liian paljon lapsia ja nuoria joilla ei ole ketään." Kyseenalaistaisin vähän: onko sinullakaan ollut ketään. Se että jollakulla muulla on vielä huonommin, ei ole perustelu sille, että sinulla olisi hyvin.
Jos isästä ei ole apua, ehdotan että teet itsestäsi lastensuojeluilmoituksen! Nyt heti ennen kuin sen 18 täytät: se saattaa edistää sitä, että saat terapiaa ja hoitoa. Saattaa olla, että lopulta siskosikin olisi sen tarpeessa. Omalta kohdaltasi se ei johda muuhun, kuin että ehkä saat mielenterveysapua helpommin. Ymmärsin, että sossut ei tähänasti tilannettasi ole auttaneet, mutta silti.
Vaikka nyt muuttaisit omillesi ja saisit elämiseen ja asumiseen tarvittavat tuet, noin traumaattisesta lapsuudesta selviämiseen menee aikaa ja siihen tarvit apua.
Aika mahdoton ajatus, että tuon kokeneena pitäisi parin kuukauden päästä ottaa aikuisen vastuut ja selvitä ilman tukea. Kun ei ole edes saanut olla lapsi.- Anonyymi
Tarkoitin kommentilla sitä, että sossu katsoo asian erilailla kuin silloin, jos lähisukulaisten luona. Ja tässä oli siis kyse asumisjärjestelystä.
Tk:ssa ei tietenkään tarvitse heti kaikkea sanoa, mutta varaudu sanomaan juuri siitä itsemurha-ajattelusta. Tiedän tapauksia sekä tk:n sekä työterveyshuollon ”toimesta”, jolloin ei normaali puhe ole auttanut. Vasta kun henkilöt on ollut niin huonossa kunnossa,että itsemurhayritys tai suunniteltuja sellaisia on ollut, on jotain alkanut tapahtumaan. Riippuu todella paljon lääkäristä kuinka hän asian hoitaa. Mutta kuten sanoin, älä poistu ennen kuin saat apua! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tarkoitin kommentilla sitä, että sossu katsoo asian erilailla kuin silloin, jos lähisukulaisten luona. Ja tässä oli siis kyse asumisjärjestelystä.
Tk:ssa ei tietenkään tarvitse heti kaikkea sanoa, mutta varaudu sanomaan juuri siitä itsemurha-ajattelusta. Tiedän tapauksia sekä tk:n sekä työterveyshuollon ”toimesta”, jolloin ei normaali puhe ole auttanut. Vasta kun henkilöt on ollut niin huonossa kunnossa,että itsemurhayritys tai suunniteltuja sellaisia on ollut, on jotain alkanut tapahtumaan. Riippuu todella paljon lääkäristä kuinka hän asian hoitaa. Mutta kuten sanoin, älä poistu ennen kuin saat apua!Sanoisin samaa: älä poistu ennen kuin saat apua ja jonkin suunnitelman! Tk lääkäri saattaa antaa sinulle jonkin reseptin ja lääke voi helpottaa oloa hetken, mikä tietysti on hyvä. Jos terapian kanssa ei ole mitään jatkosuunnitelmaa, mikään ei kuitenkaan lopulta parane.
Ja kyllä sinä terapiaa tarvitset, en ymmärrä miten muuten voi noin hirveästä lapsuudesta selvitä. Terapia ei tarkoita sitä, että juuri nyt pitää kaivaa koko traumaattinen lapsuus läpi. Terapia voi tähdätä myös siihen, että saat oman itsenäisen elämäsi hyvälle alulle. Jos myöhemmin on tarve palata selvittämään lapsuudesta aiheutuneita traumoja, sen voi tehdä myöhemminkin.
Lastensuojelua mainostan siksi, että tiedän että hyvällä säkällä sitä kautta saattaa saada nopeammin avun kuin pelkästään tk:n kautta.
Mutta muistathan, että sinä et ole sairas! Korkeintaan ympärilläsi olleiden aikuisten vahingoittama. Ja heidän tehtänsä olisi ollut huolehtia, että saat kasvaa turvassa.
- Anonyymi
Voi, voi kuinka vaikeata joillakin on kasvaminen aikuiseksi.
- Anonyymi
Kas, viestini jossa kritisoin edellistä kirjoittajaa poistatettiin nopeasti. Mutta ongelmissa olevaa nuorta vähättelevää: "Voi, voi kuinka vaikeata joillakin on kasvaminen aikuiseksi." ei poisteta.
Kaikki myötätuntoni aloittajalle! - Anonyymi
Voi voi kun jollekin on vaikeaa se että joillakin on kasvaminen vaikeaa.
Jos sulla on ollut helppoa niin yritä ainakin ymmärtää että ihan kaikilla ei ole.
Ja toi asennekin on jo sellanen että kertoo ihmisestä aika paljon..... - Anonyymi
Tälle voi voi jota joko hän itse tai sitten joku toinen älykkö peukuttaa:
Miten tuossa aloittajan kuvaamassa turvattomassa ympäristössä olisi voinut kasvaa tasapainoiseksi aikuiseksi.
Lähetän myötähäpeäni myös peukuttajalle. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tälle voi voi jota joko hän itse tai sitten joku toinen älykkö peukuttaa:
Miten tuossa aloittajan kuvaamassa turvattomassa ympäristössä olisi voinut kasvaa tasapainoiseksi aikuiseksi.
Lähetän myötähäpeäni myös peukuttajalle.Aloittaja kertoo kuinka on kiukutellut jo 10 vuotta siitä lähtien, kun äitinsä aloitti suhteen uuden miehen kanssa. Lapsesta asti ollut mustasukkainen tuolle isäpuolelleen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aloittaja kertoo kuinka on kiukutellut jo 10 vuotta siitä lähtien, kun äitinsä aloitti suhteen uuden miehen kanssa. Lapsesta asti ollut mustasukkainen tuolle isäpuolelleen.
No ei aloittajan tarina nyt ollenkaan noin mennyt.
"tiesin alusta asti että hänessä oli jotain vikaa, mutta halusin äitini olevan onnellinen joten en sanonut mitään. emme tulleet toimeen ja aloimme riidellä"
Tämä 7 vuoden iässä.
Jos itse pidät miessuhdettasi lastasi tärkeämpänä, älä pura sitä tänne ja tähän aloitukseen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No ei aloittajan tarina nyt ollenkaan noin mennyt.
"tiesin alusta asti että hänessä oli jotain vikaa, mutta halusin äitini olevan onnellinen joten en sanonut mitään. emme tulleet toimeen ja aloimme riidellä"
Tämä 7 vuoden iässä.
Jos itse pidät miessuhdettasi lastasi tärkeämpänä, älä pura sitä tänne ja tähän aloitukseen.Johan on 7 vuotiaana jo melkoinen ihmistuntija.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Johan on 7 vuotiaana jo melkoinen ihmistuntija.
Mitä voitat tällä nuoren ihmisen pilkkaamisella?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Johan on 7 vuotiaana jo melkoinen ihmistuntija.
Jos ei ole heti alkuun ollutkaan ihmistuntija niin onhan tuo näköjään tullut selväksi ajan myötä. Yrittääkö tää yks jotenkin puolustella ihmistä joka pahoinpitelee lasta? Sairasta. Ajatteleppa jos olisit itse kokenut samanlaisen lapsuuden, et ehkä halveksuisi siinä yhtään ihmislapsen kohtaloa, voi voi.
Tuskin kukaan haluaa turpiinsa ja retuuttelua missään ikävaiheessa.
Aloittajan kertomalla ei ole mitään yhtäläisyyttä mustasukkaisuuden kanssa. Tää arvostelija on varmaan itse elänyt aivan pumpulissa eikä tajua että maailma voi joskus olla julmakin paikka. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos ei ole heti alkuun ollutkaan ihmistuntija niin onhan tuo näköjään tullut selväksi ajan myötä. Yrittääkö tää yks jotenkin puolustella ihmistä joka pahoinpitelee lasta? Sairasta. Ajatteleppa jos olisit itse kokenut samanlaisen lapsuuden, et ehkä halveksuisi siinä yhtään ihmislapsen kohtaloa, voi voi.
Tuskin kukaan haluaa turpiinsa ja retuuttelua missään ikävaiheessa.
Aloittajan kertomalla ei ole mitään yhtäläisyyttä mustasukkaisuuden kanssa. Tää arvostelija on varmaan itse elänyt aivan pumpulissa eikä tajua että maailma voi joskus olla julmakin paikka.Itsehän tuo kertomansa mukaan on koko ikänsä omalla käytöksellään tahallaan ärsyttänyt tätä isäpuoltaan. Kärsiköön seuraukset teoistaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Itsehän tuo kertomansa mukaan on koko ikänsä omalla käytöksellään tahallaan ärsyttänyt tätä isäpuoltaan. Kärsiköön seuraukset teoistaan.
No onneks ei ole sun lapsesi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Itsehän tuo kertomansa mukaan on koko ikänsä omalla käytöksellään tahallaan ärsyttänyt tätä isäpuoltaan. Kärsiköön seuraukset teoistaan.
Jos sinulla ei ole parempaakaan sanottavaa niin ole hyvä ja poistu. Ihankuin olisin jaksanut koko tuon ikäni kuluttaa siihen että saan vain ärsytettyä isäpuoltani. Päin vastoin. Hän ärsytti minua joka päivä ja ihan tahalteen. Tuli viikonloppuisin aina todella aikaisin imuroimaan oveni taakse vartiksi hakaten täysillä ovea. Vain siitä syystä että heräisin. Monesti olen kurkannut ovesta ja imuri oli jätetty vain siihen pälle ja itse oli mennyt kahville. Tuokaan ei riittänyt hänelle, vaan välillä hän kävi jopa irroittamassa oveni kokonaan että näkisi mitä teen huoneessani. Ymmärrän inuroinnin joten älä tule kitisemään siitäkin. Mutta se oli joka vklp tuo kauhea möykkä. Muiden ovien takaa, kuten vessan hän imuroi ihan normaalisti eikä möykännyt yhtään. Ja siihenkin meni alle viisi minuuttia. Tuo voi kuulostaa sinun mielestäsi jostain syystä keksityltä, mutta en ole ihminen joka tuhlaa aikaa kirjoittamalla valheita nettiin. Ja sanon vielä tämän. Et ollut paikalla etkä muutenkaan tiedä miltä tuo on minusta tuntunut, joten en sinuna lähtisi väittämään mitään tuon suuntaista.
- Anonyymi
Hei nyt menet kertomaan tuon asian.Ota selvää minne voit ilmoittaa tämän.Sinun kannattaa muuttaa pois sieltä.Itse onneksi pääsin äitipuolen helvetistä pois.Sinulle kyllä löytyy parempi paikka.Tuo on jättänyt sinuun jo jäljet Sinun kannattaa mennä puhumaan tuosta psykologille.Jos et puhu se asia tulee elämässä vastaan sinua myöhemmin.Kerron tämän koska itsellä kävi näin.Autan sinua jotta pääset elämässä eteenpäin.Äiti on tärkeä mutta sinun mielenterveys on tärkeämpi.Tottele minua sillä haluan oikeasti auttaa sinua.En kirjoita huvin vuoksi sinulle.Autan aina jos pystyn.
Hei sinulle viestiketjun aloittaja,
Olen pahoillani lukiessani siitä, mitä olet kokenut lapsuudessa ja nuoruudessa. Väkivalta on aina väärin ja lapseen kohdistuvaa kaltoinkohtelua. Isäpuolesi on kohdellut sinua väärin ja vastuu noissa tilanteissa on aina ollut hänen, aikuisen.
Kirjoitat, että sinulla on masentunut olo sekä itsetuhoisia ajatuksia. Pohdit myös mahdollisuutta saada masennuslääkkeet. Olisi tärkeää, että saisit itsellesi apua sekä masentuneeseen oloon, että etenkin itsetuhoisiin ajatuksiisi sekä viiltelyyn. Lääkäriin meneminen voisi olla hyvä, ensimmäinen steppi. Pohdit, saisivatko vanhempasi tietää siitä. Lääkäreillä on vaitiolovelvollisuus eivätkä he kerro asioitasi eteenpäin, ainakaan puhumatta siitä ensin sinun kanssasi. Voit myös itse tuoda lääkärille esiin, että toivoisit ettei asioitasi vietäisi eteenpäin. Toivon, ettet jätä hakematta apua itsellesi sen pelossa, että vanhempasi saisivat tietää asiasta. Kaikista tärkeintä on, että saat apua etkä jää pahan olosi ja kokemustesi kanssa yksin.
Me Pelastakaa Lapsilla tarjoamme lapsille ja nuorille tukea Whatsapp-pohjaisessa palvelussa, numerossa 0504780951. Vastaamme viesteihin yhdessä kollegani Laurin kanssa arkisin 24 tunnin sisällä. Voit lukea lisää: https://www.netari.fi/netari-wa/. Tuemme mielellämme sinua avun hakemisessa ja asioiden käsittelyssä.
Lisäksi meillä on osoitteessa www.netari.fi chat, jossa vastaamme su-to klo 18-21. Siellä voit jutella anonyymisti mielen päällä olevista asioista luottettavien aikuisten kanssa. Kaikki palvelussa vastaavat aikuiset ovat Pelastakaa Lasten kouluttamia työntekijöitä tai vapaaehtoisia.
Toivon sinulle paljon rohkeutta ja voimia vaikean tilanteen keskellä. Sinä ansaitset apua ja valoisan tulevaisuuden. <3
t. Pauliina/Pelastakaa Lapset- Anonyymi
Eikös tuonne pitäisi jo lähettää viranomaisia apuun!
- Anonyymi
Aloittaja on jo aikuinen ja kirjoituksensa tuskin on aivan totuuden mukainen. Kommentoinnissaan on suuressa määrin "melkein" tapahtumia.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aloittaja on jo aikuinen ja kirjoituksensa tuskin on aivan totuuden mukainen. Kommentoinnissaan on suuressa määrin "melkein" tapahtumia.
Kumpa olisinkin keksinyt vain koko jutun tai edes puolet siitä. Et tajua kuinka paskaa se on, joten voisitko ystävällisesti olla tuottamatta minulle pahempaa oloa.
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 666382
Tappo Kokkolassa
Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap254106Miksi tytöt feikkavat saaneensa orgasmin, vaikka eivät ole saaneet?
Eräs ideologia itsepintaisesti väittää, että miehet haluavat työntää kikkelinsä vaikka oksanreikään, mutta tämä väite ei2652529Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti
Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti ei kerro taposta taaskaan mitään. Mitä hyötyä on koko paikallislehdestä kun ei261990MAKEN REMPAT
Tietääkö kukaan missä tämmöisen firman pyörittäjä majailee? Jäi pojalla hommat pahasti kesken ja rahat muisti ottaa enna301498- 961348
Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille
Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille. Nämä linkit voivat auttaa pääsemään niin sanotusti alkuun. https://keskustel3041097Kuntoutus osasto Ähtärin tk vuode osasto suljetaan
5 viikkoa ja mihin työntekijät, mihin potilaat. Mikon sairaalan lopetukset saivat nyt jatkoa. Alavudelle Liisalle tulee541080Välillä käy mielessä
olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.771026Mulla on kyllä
Järkyttävä ikävä sua. Enkä yhtään tykkää tästä olotilastani. Levoton olo. Ja vähän pelottaa..391001