Olen 28-vuotias nainen ja viime aikoina alkanut vakavasti miettiä alkoholin juonnin lopettamista kokonaan. Olen ollut yrittäjä viisi vuotta ja sinä aikana alkoholinkäyttöni on lisääntynyt rankasti, luultavasti epäsäännöllisten työaikojen ja kaikenlaisten business-kontakteiden tapaamisen vuoksi. Ainahan sitä on parempi (?) neuvotella lasin ääressä.
Pari-kolme vuotta meni niin etten tajunnutkaan, enkä ikinä humalassa käyttäytynyt mitenkään oudosti. Viime vuosina dokaaminen on kuitenkin riistäytynyt jollakin tapaa hallinnasta. Juon edelleen pari-kolme kertaa viikkossa, enkä koskaan vähempää kuin 5-6 annosta kerralla, toisinaan reilusti yli kymmenen. Joskus olen juonut kellon ympäri jatkaen juhlintaa 48h. Alkoholi piristää minua, enkä tarvitse juotuani unta enkä ruokaa. Muuten saatan mennä todella heikkoon kuntoon. Muutaman kerran on mennyt muisti ja kerran olen jopa eksynyt matkalla baarista kotiini (500 metriä) oltuani niin humalassa. Olen saanut aikaan pahoja riitoja ystävieni ja poikaystäväni kanssa humalassa (ei lainkaan tapaistani) ja tuhonnut omaisuuttani. Toisaalta, alkuillasta olen hyvin avoin ja charmantti, iloinen ja puhelias.
Kaikki onnettomat (ja vastuuttomat) yhdenyön juttuni ovat sattuneet nimenomaan kännissä. Syy, miksi juuri nyt haluaisin lopettaa on tapahtuma viime viikonlopulta. Olimme yksityisjuhlissa, jossa oli yhteistyökumppaneitani ja ystäviä. Viinaa oli tietenkin rajattomasti ja kaikki joivat reippaanlaisesti. Vedin hillittömät kännit ja heräsin jossakin vaiheessa jostakin makuuhuoneesta ja tajusin vasta silloin että olin ollut asunnossa kaksi päivää. Suurimasta osasta aikaa ei ole mitään muistikuvaa. En tiedä olenko harrastanut seksiä, mutta pahoin pelkään sillä yleensä olen varsin provosoiva humalassa. Karmeaa sikälikin, että olen seurustellut jo useamman kuukauden ihanan miehen kanssa. Hän on huolissaan juomisestani, jotkut ystävistänikin ovat.
Mietin vaan, että miten saan itseni "kaidalle tielle". Totuus on, etten voi ikinä lähteä mihinkään yhdelle. Pelkään itseäni humalassa. Onko kenelläkään vastaavanlaisia kokemuksia? Miten olette selvinneet?
Pari-kolme vuotta meni niin etten tajunnutkaan, enkä ikinä humalassa käyttäytynyt mitenkään oudosti. Viime vuosina dokaaminen on kuitenkin riistäytynyt jollakin tapaa hallinnasta. Juon edelleen pari-kolme kertaa viikkossa, enkä koskaan vähempää kuin 5-6 annosta kerralla, toisinaan reilusti yli kymmenen. Joskus olen juonut kellon ympäri jatkaen juhlintaa 48h. Alkoholi piristää minua, enkä tarvitse juotuani unta enkä ruokaa. Muuten saatan mennä todella heikkoon kuntoon. Muutaman kerran on mennyt muisti ja kerran olen jopa eksynyt matkalla baarista kotiini (500 metriä) oltuani niin humalassa. Olen saanut aikaan pahoja riitoja ystävieni ja poikaystäväni kanssa humalassa (ei lainkaan tapaistani) ja tuhonnut omaisuuttani. Toisaalta, alkuillasta olen hyvin avoin ja charmantti, iloinen ja puhelias.
Kaikki onnettomat (ja vastuuttomat) yhdenyön juttuni ovat sattuneet nimenomaan kännissä. Syy, miksi juuri nyt haluaisin lopettaa on tapahtuma viime viikonlopulta. Olimme yksityisjuhlissa, jossa oli yhteistyökumppaneitani ja ystäviä. Viinaa oli tietenkin rajattomasti ja kaikki joivat reippaanlaisesti. Vedin hillittömät kännit ja heräsin jossakin vaiheessa jostakin makuuhuoneesta ja tajusin vasta silloin että olin ollut asunnossa kaksi päivää. Suurimasta osasta aikaa ei ole mitään muistikuvaa. En tiedä olenko harrastanut seksiä, mutta pahoin pelkään sillä yleensä olen varsin provosoiva humalassa. Karmeaa sikälikin, että olen seurustellut jo useamman kuukauden ihanan miehen kanssa. Hän on huolissaan juomisestani, jotkut ystävistänikin ovat.
Mietin vaan, että miten saan itseni "kaidalle tielle". Totuus on, etten voi ikinä lähteä mihinkään yhdelle. Pelkään itseäni humalassa. Onko kenelläkään vastaavanlaisia kokemuksia? Miten olette selvinneet?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minä lopetin visi kuukauta sitten. Raha säästyy ja voin hjuvin. Kannatta lopeta.
menin terveyskeskuksen kautta katkaisuhoitoon, mutta sinuna tilaisin ajan A-klinikalta.
Itselläni oli tuolloin putki päällä ja halusin lopettaa sen ja muuta vaihtoehtoa ei oikeastaan ollut, kuin hakeutua katkaisuun.
Joten, jos haluat päästä hieman vähemmällä mokailulla, niin klinikalle vaan.
Nainen alkoholisoituu n viidessä vuodessa, mies kymmenessä.
Hei aahoohoo!
Haluaisitko kirjoittaa meille enemmän elämästäsi? Kiinnostuksemme heräsi koska teemme opinnäytetyötä aiheesta nainen ja päihteet. Opiskelemme Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulussa sosionomiksi ja opinnäytetyön kannalta meille olisi tärkeää jos saisimme aitoja kirjoituksia naisten päihteiden käytöstä. Toivoisimme että olisit halukas kertomaan oman tarinasi meille.Sinun henkilöllisyytesi ei tule esille opinnäytetyössämme eikä missään muussakaan yhteyksissä. Jos haluat voit kirjoittaa osoitteeseen:
Satu Nevalainen, Matintie 4, 85100 Kalajoki tai sähköposti: [email protected]
Joku on sanonut, että onnellinen sellainen ihminen, joka huomaa asian ennen kuin kolme aata toteutuu, nimittäin akka, auto ja asunto menneet.
Ehkä sinun ei tarvitse käydä niin pohjalla, mutta valinta on tehtävä. Apua on saatavissa, se vaatii myös ajattelutavan muutosta.
Tosiasia on myös se, että juovuksissa ei hyviä businesskontakteja luoda. Kova sana nykyään on tehokkuus ja luotettavuus.
Anja Koski-Jännes
Kuinka paljon on liian paljon?
Sivuja 114, painettu tosin jo v. 1987. Perusasiat eivät kuitenkaan ole muuttuneet. Selkeä kirjanen,
kirjastoista sitä voi kysyä.
Uudempia, riippuvuuksista tehtyjä kirjoja on
varmaan olemassa.
minusta tuolla on ihan fiksuja ajatuksia meille naisille.
http://www.naistenkartano.com/?page=yhdistys
Itse olen selvittänyt tietä selvään elämään nyt pari vuotta, sitä ennen tiesin että ongelma on, mutta en vielä saanut itseäni toimimaan millään lailla asian eteen.
Nyt kaksi vuotta myöhemmin, olen ns. kuivilla. En ole absolutisti, mutta pyrin siihen. Enää juon todella vähän olutpullo pari viikossa. Humalahakuisesta juomisesta olen päässyt ihan kokonaan.
Itselläni apua ei tuonut täysraittius, jaksoin sitä noin 9kk jaksoissa, joiden päälle sumensin mieleni ongelmalta. Löysin avun järkeni kautta.
Mietin itseäni, mietin elämääni, juomistani. Tuo märehtiminenkään ei vienyt juuri minnekkään. Otin selvää alkoholista. Aloin ihmetellä kuinka sitä ei edelleenkään pidetä haitallisena aineena. Varsinkin kun naiset tuntuvat hukkuvan humalaan yhä useammin ja yhä syvemmälle ja pidemmiksi ajoiksi.
Itse join joskus muistin pois ja säikähdin. Rukoilin jumalaa etten koskaan muistaisi mitään ja mitä lie ja lupasin ettei koskaan enää... tuttua liirumlaarumia. Olin 9 kk juomatta, enkä tosiaan koskaan muistanut mitäään tuosta yöstä. Ja uskaltauduin vähitellen juomaan uudelleen. Aluksi pelkäsin että joku lokero juomalla aukenisi ja muistaisin...
No sitten alkoi reistata muisti muuten, en pystynyt keskittymään, en sitä en tätä. Unettomuutta, masennusta.
Kunnes ymmärsin että juomisesta kaikki ongelmani viimekädessä johtuvat tai siitä etten ainaisessa viikonlopun tai keskiviikonodotuksessa viitsinyt käsitellä ongelmia koskaan ajallaan jolloin ne olivat pieniä.
Nyt yritän edelleen päästä viinasta, järjellä voitettuna viina ei tuo repsahduksen uhkaa kuvaan. Kun saa ajatuksensa irti viinasta, keksii uusia refleksejä niihin kohtiin joissa ennen alkoi juomaan, tie selvään elämään on kyllä mahdollinen.
Naisena naiselle sanoisin että ensimmäinen ajatus ei pitäisi olla se miksi juot, tai miten paljon olet tuhlannut elämääsi, terveyttä ja ystäviä.
Ihan ensiksi tänä päivänä kun tuntuu että juot liikaa. Ajattele miten hieno päivä on huominen. Aurinkoinen raikas kevät päivä. Mene ulos hengitä raikasta ilmaa, ja ala miettiä miksi sinusta itsestäsi tuntuu paremmalta olla selvä kuin humalassa.
Ajatukset kulkevat, voit seurata tv:ohjelmaa niin että muistat vielä mainoskatkon jälkeenkin missä mentiin.
Pidä kiinni onnellisista ajatuksista. Kerro läheisille, itse julkistin tilanteeni vain läheisilleni äidille, miehelle, siskoille, veljille. Vain noille sanoin että viina on ongelma, kylillä sitä ei kannata huudella, koska niitä joilla ongelmia on on paljon, ja jokainen niistä haluaa että sinä pidät ongelmasi jotteivat he näyttäisi tyhmiltä. Noita ongelmaihmisiä on täälläkin noin joka kolmas, luulisin.
Kerro sellaisille ihmisille joilta tiedät saavasi tukea, kukaan ei sinua voi auttaa. (Mieheni kovasti yrittää) Siitä tulee yleensä vain valtapeliä, antaa juoda silloin kun hänelle sopii... jne. No en enää astu hänen ansoihinsa, vaan seuraan muikeana vierestä mitä kaikkea mies keksii. Alkuun kompastelin hänen ansoihinsa.
Mietin eroakin mutta toisaalta kun en eronnut olen tullut huomattavasti vahvemmaksi.
Naisena me unohdamme usein oman vahvuutemme, uskomme mitä toiset meille sanovat. Sinun pitää, sinun täytyy, etkö sinä...
Älä kuuntele muita, kuuntele itseäni. Päätä että olet tämän päivän juomatta, tai sanot itsellesi että tänään juon vain kaksi annosta, kaksi olutta. Älä hanki enempää, mutta ota ne kaksi äläkä kärvistele.
...On se vain vaikeaa..Itselläni ei ole halua
absolutistiksi, vaikka aihetta olisi..Olen
nauttinut lystistä elämästä, ja haluan nauttia
edelleen..mutta jostain on tingittävä jos viikko-
annokset pyörii 30-40 paikkeilla...Nyt olen
onnellinen jokaisesta absoluuttisesta päivästä.
Ymmärrän että elimistöni ei kestä..ihme että se
on kestänyt näinkin monet vuodet..tällä tyylillä.
Nyt taistelen kohtuullistamisesta..ja huomaan että
suunta on paranemaan vaikka on hitaanlaista..
Täytyy vain löytää voimaa itsestään...sitä on..
Kun on todennut että jotain on tehtävä, on minun
mielestäni jo hyvä suunta..sille vain vahvistusta
kullekin omilla tavoillaan...
Hei
Luin kirjoituksesi ja haluan kertoa sinulle vilpittömästi mitä ajattelen. Olen työskennellyt päihderiipuvaisten ihmisten kanssa monia vuosia ja itse omaan myös sen kokemuksen liiaalisesta läträämisestä. Olen ollut yhdeksän vuotta täysin raitis ja tyytyväinen elämääni.
Se mitä pähkäilet kirjoituksessasi oman alkoholisi suhteen on sinun asiasi. Sinun asiasi siinä mielessä, mitä tahdot?. Oletko valmis kohtaamaan sen tosi asian ettei alkoholi ehkäpä sovi sinulle ja se on alkannut hallitsemaan elämääsi enemmän kuin sinä. Tämän sinä päätät aivan itse ja jokaisella on oma pohja asioidensa suhteen. Oletko tullut mielestäsi kuilun partaaalle ja oleko valmis tekemään mitä vain päästäksesi pakkomielteestäsi?.
Apua saa jos haluaa!!. Mene keskustelemaan lääkärin, A-klinikan ja sitoudu johonkin hoitoon. Itse olen löytännyt uuden elämän ilman viinaa AA.n kautta ja sinne voi soittaa nimettömänä joka päivä nroon 09-750200. Aa:ssa alkoholismi nähdään tunne elämän sairautena ja Aa.n kahdentoista askeleen ehdottama toipumis ohjelma on purrut tuhansiin ihmisiin.Aa-palavereja kokoontuu joka lähiössä ja kannattaa olla ennakkoluuloton mennä mukaan.
Toivon sinulle raitista elämää, sillä se mitä stoorissasi kerroit ei ole oikeata elämää kaikkine yhdenillan juttujen ja muitten takia.
Voi hyvin...
ps. jos tunsit piston sydämmessä ja tunsit kiukkua minua kohtaan, olet missä suuremmassa määrin alkoholisti. Yleensä ihminen hyökkää kun sitä neovotaan ja ylipäänsä vihjaillaan alkoholistiksi. Jos juttuni oli yhdentekeää olet myös varmaan alkoholisti, silla usein asia ei minua koske ja ne muut vain..ja vika on muissa jne..
Jos tunnet olevasi alkoholisti ja uskallat sen vain itsellesi myöntää ole jo puoliksi toipunnut, sillä siitä toipuminen lähtee.
Jos et halua katsoa totuutta silmiin, sinun pitää vielä juoda itsellesi uusi pohja, niin se vain on!
Rakkudella Ml pärjäilee...
Totta joka sana minkä Päihdetyöntekijä kirjoitti. AA:ssa on porukkaa kaikista ikä- ja yhteiskuntaluokista, siellä ei leimaudu nimettömyyden ja keskinäisen luottamuksen ansiosta ja pitkään raittiina olleet AA-kaverit ovat todella luotettavaa ja hyvää seuraa. Myös toipumisohjelma on hyvä, se antaa rungon ja mielen elämälle ja johtaa ennen pitkää pois alkoholihimosta, minkä jälkeen normaali elämä taas mahdollistuu.
minun elämästäni muutama vuosi sitten olisit kirjoittanut. Viinaa, bailaamista, yökerhoja, kalliita viskejä, calvadosta, "viiniharrastusta", irtosuhteita, epäonnistuneita ihmissuhteita, yhä pitempiä muistikatkoja... Kuitenkin ulospäin olivat kulissit kunnossa, korkea koulutus ja sitä vastaava työ jne.
Kun omalääkäri vihdoin pysäytti (hain apua masennukseen/uupumukseen) ja kehotti hakeutumaan A-klinikalle niin meinasin räjähtää. Minä muka sinne puliukkojen sekaan! Ei, sen sijaan päätin vakaasti että nyt laitan itse juomisen kuriin.
Siitä puolen vuoden kuluttua olin tehnyt elämästäni varsinaisen sotkun. Yksi työpaikka oli jo mennyt ja toinen projekti päättymässä, viinan lisäksi kului pameja, olin ehtinyt viettää viikon katkolla ja joutua selviämisasemalle niiden "puliukkojen" sekaan. Siinä ohessa olin kyllä jo hakeutunut sinne A-klinikallekin (sieltä sain mm. niitä diapameja) ja Naistenkartanon Novat-ryhmään ja käynyt AA-kokouksissa ja yhtä sun toista. Tarvittiin kuitenkin toinen itsariyritys ennen kuin olin valmis luovuttamaan.
Menin AA:han ns. Aloittajien kokoussarjaan, jossa otetaan AA-ohjelman 12 askelta Nimettömät Alkoholistit -kirjan ohjeiden mukaan. Otettuani kolmannen askeleen sanoin kotiin tultuani, että "tuntuipa hassulta". Siitä parin viikon kuluttua join elämäni viimeiset keskioluet (ainakin toistaiseksi viimeiset). Sen jälkeen ei ole tehnyt enää mieli. En ole vannonut olevani juomatta, en edes nimitä itseäni absolutistiksi. Toivon vain, ettei minulle enää missään vaiheessa tule halua päihdyttää itseäni. Raittius ei ole rajoittanut elämääni millään tavalla; käyn edelleen ravintoloissa (tosin en yökerhoissa koska ei ole haku päällä), risteilyillä, vietän hotelliviikonloppuja kultani kanssa jne.
AA sopii minulle, mutta minun oli kokeiltava ensin muita vaihtoehtoja ja etsittävä siten oma tieni. AA ei myöskään väitäkään olevansa ainoa vaihtoehto. Toivottavasti sinä löydät oman tiesi. Jos haluat kokeilla AA:ta niin soita koska tahansa numeroon 040 8484000. Se ei velvoita sinua mihinkään.
No, minä lopetin juomiseni 2.4.2003 klo 14.30.
Pitkälti samantyylisten asioiden takia kuin sinäkin.Irtosuhteita en kyllä harrastanut,koska olen naimisissa.Mieheni ei ole juonut ikinä liikaa,onneksi koska lapsilla oli edes raitis isä.Lähdin kerran koiria pissittämään ja pissireissu kesti 2päivää.Silloin oli pakko myöntää alkoholismini.Huom.töistä ei milloinkaan yhtään rapulapäivää.Kulissit pystyssä viimeiseen asti.Sisäinen pahoinvointini oli karmeaa.Syyllisyys,huononmuuden tunne ym.
Minä pääsin viinasta kiertämällä korkin kiinni.
Välillä tuli kova hinku juomaan,mutta ymmärsin, että' eka ryypystä päätän minä.Sinä pohdit asioita aika syvältä ja uskon,että sinäkin kohtaat vapauden.Se on kalleinta elämässä.