KurkkuaKuristaa

Lisäyksenä vielä, että välillä ns. hengenahdistus on kokonaan pois ja sitten iskee päälle varoittamatta. Voiko ahdistukseen liittyä näin voimakkaita fyysisiä oireita kuin tämä tukehtumisen tunne?

Onko muilla tällaista pitkäkestoista hapen loppumisen tunnetta ja onko se ahdistukseen kuuluvaa, että koko ajan miettii oireita ja tarkkailee?

Mä voin kuristaa vähän lisää.

Ahdistus aiheuttaa fyysisiä oireita ja fyysiset oireet aiheuttaa ahdistusta. Mukava kierre. Ja oireet voi todellakin olla voimakkaita ja vittumaisia ja joskus mitä ihmeellisimpiä. Kaikenlaisia kummallisia tuntemuksia ja kummallisten ajatusten yms. sekavaa sotkua. Pahimpia fyysisiä oireita lienee juuri se tukehtumisen tunne ja siihen päälle kuolemanpelko, joka ylläpitää kohtausta. Se hapenpuutteinen olo johtuu siitä, että kun verikaasujen tasapaino häiriintyy ylihengityksessä, niin happimolekyylit pysyy tiukemmin kiinni punasoluissa. Siksi vaistomaisestikin alkaa läähättää syvään ja se ylläpitää verikaasujen epätasapainoa ja tukehtumisen tunne jatkuu. Ja kun sen kanssa yhtäaikaa esiintyy globusoire, sekä yleensä pelon aiheuttama kurkkureaktio, puhumattakaan vatsaoireista, pahasta olosta, oksettamisesta, niin kohtauksen pahentajia on monia.

Paniikkihäiriökohtauksessa ylihengittäminen taitaa olla pahimpia oireita, kun se aiheuttaa myös pyörtymisen tunnetta, puutumista ja rytmihäiriöitä, jotka taas aiheuttaa lisää pelkoa ja ahdistusta, jotka saa taas enemmän puuskuttamaan... siitä se kierre tulee. Paniikkihäiriön hallinnassa ylihengittämisen estäminen on avaintekijä, vaikkakaan ei ole helppoa yrittää hengittää normaalisti. Mutta kun kerran onnistut, niin huomaat miten rajusti se vaikuttaa kohtauksen voimakkuuteen. Sen jälkeen opit pikkuhiljaa hallitsemaan kohtauksia. Minä aloin hallita sitä juuri sillä, että kun tunsin, että nyt kauhut alkaa, niin hengitin väkisin normaaliin tahtiin ja välillä vähän pidättelin hengitystä. Huomasin kuinka se helpottaa. Sen jälkeen tavallaan lopetin sitä vastaan taistelun, eli kun tunsin, että paniikki alkaa, niin melkein kirjaimellisesti toivotin sen tervetulleeksi ja otin sen vastaan sellaisena kuin se tulee, tietäen, että kohta se menee ohi, kun en ala puuskuttamaan. Lopulta sitten kohtaukset loppui kokonaan, kun tavallaan niiden "keinotekoisuus" paljastui, niin koin, ettei kohtauksille ole perusteita, tai "tarvetta". Se on vain aivokemiaa ja sen tilapäisiä häiriöitä. Eli kun kohtaus tulee, niin anna sen tulla. Älä ala kaotisoimaan itseäsi ja pyöriskelemään ympäriinsä ja pyörittelemään mielessä kaikkia tauteja ja kuolemantapoja Aasta Ööhön. Ja hengitä nenän kautta rauhallisesti, vaikka tuntuiskin että tukehdut. Kun oikeasti et tukehdu. Etkä ole kuolemassa, etkä vaipumassa koomaan :) Takaan ja alleviivaan, että kohtuaukset vaimenee ja lopulta loppuu "tarpeettomana".