Miltä paniikkikohtaus tuntuu? Kuinka se eroaa esimerkiksi kovasta jännittämisestä tai stressistä? Voiko paniikin kanssa elää ilman lääkitystä? Jos voi niin miten saatte mielenne rauhoittumaan? Mistä paniikki johtuu?
Itse koen olevani aika lailla stressaantunut uudessa työssäni. Yöllä saatan herätä puoli kolmelta enkä enää saa unta... tai kun olen nukahtamaisillani, havahdun ja haukon henkeäni => todella pelottava ja sekava olotila. Työpaikallani, jonne liittyy paljon melua ja hälyä sekä kiivas työtahti, saatan mennä joskus aivan lukkoon. Henkeä ahdistaa ja välillä tuntuu että jalat lähtee alta. Sinnittelen pitääkseni itteni pystyssä. Välillä, etenkin huonosti nukutun yön jälkeen, kärsin hengenahdistuksesta ja kunnon muljahduksista rinnassa. Niska-hartiaoireet on myös arkipäivää.
Näitä teidän elämäntarinoitanne lukiessani, mietin elänkö paniikin kanssa vai olenko puhtaasti äärimmäisen stressaantunut. Olisin kiitollinen vastauksista.
Itse koen olevani aika lailla stressaantunut uudessa työssäni. Yöllä saatan herätä puoli kolmelta enkä enää saa unta... tai kun olen nukahtamaisillani, havahdun ja haukon henkeäni => todella pelottava ja sekava olotila. Työpaikallani, jonne liittyy paljon melua ja hälyä sekä kiivas työtahti, saatan mennä joskus aivan lukkoon. Henkeä ahdistaa ja välillä tuntuu että jalat lähtee alta. Sinnittelen pitääkseni itteni pystyssä. Välillä, etenkin huonosti nukutun yön jälkeen, kärsin hengenahdistuksesta ja kunnon muljahduksista rinnassa. Niska-hartiaoireet on myös arkipäivää.
Näitä teidän elämäntarinoitanne lukiessani, mietin elänkö paniikin kanssa vai olenko puhtaasti äärimmäisen stressaantunut. Olisin kiitollinen vastauksista.
Vastaukset 6
Vanhimmat
on joenkuten mainitsemiesi asioiden takana. jännittäminen on erilaista siinä sä pysyt maan pinnalla, mut jos menee paniikkihäiriön puolelle alkaa epätodelliset tunteet, jalat ei ota maahan muka, kädet puutuvat, tuntuu et tulee hulluksi ja sellainen tilanteen hallitsemisen vaikeus, pyörryttää, vapisee kädet, sydän hakkaa, hengenahdistus.
paniikihäiriön kanssa voi elää mutta apua on haettava jos haluu selvitä toistaiseksi ilman lääkitystä.
psykologin puheille ensitilassa joka osaa auttaa asiassa, ei kannata jäädä kotiin oottamaan millon tila menee ohi, ei se yleensä mene se pahenee.
joten suosittelen mielenterveystoimistoa, jossa heti otetaan asiaan kantaa, ensin puhut sairaanhoitajan kanssa ja siitä ohjataan eteenpäin
psykiatrille ja psykologin juttusille. terveisin: tutux
Kuulostavat nuo oireesi melko tutuilta. Itse sinnittelin liian pitkään samanlaisissa olotiloissa, kunnes ahdistuskohtaukset kasvoivat niin koviksi, että sain mentyä lääkäriin. Mulla huonosti nukkumista oli pari-kolme vuotta ja yöllisiä ahdistuskohtauksia oli ainakin vuoden ajan, mutta koska ne eivät tulleet päivisin, ajattelin, että näen painajaisia tms. Olen nyt ollut reilun viikon sairaslomalla täydellisen uupumuksen vuoksi. Minulla tuo uupumus ilmeisesti aiheutti masennuksen tai mikä nyt on syy ja mikä seuraus, en tiedä vielä. Nyt on varmaan edessa jokseenkin kivinen tie, mutta jokainen päivä vie parempaa kohti. Minulle oli kyllä kova paikka myöntää, että MINÄ, joka olen selvinnyt kaikenlaisista tilanteista ja olin olevinani kova sissi, olinkin heikko ja haavoittuva ihminen, joka ei ajoissa ymmärtänyt omaa parastaan. Yritän ajatella, että tämä on minulle uusi alku.
pari vuotta oli oireita, mutta peitin ne työssä ja illat sitten itkin ja ihmettelin miten en jaksa työssäni niin kuin ennen!!!!
Viime vuonna sitten uupumus jysähti päälle aivan totaalisesti ja töihin ei ole menemistä ennen kuin pää on kunnossa. Pitkä ja kivinen tie on. Olisinpa puhunut oireista ajoissa enkä olisi päästänyt itseäni näin pahaan jamaan...
Mene käymään vaikkapa työterveyslääkärillä ja sitä kautta saat apua. Et ole todellakaan ainoa!
Eli paniikkihäiriön sijaan, voinee puhua totaalisesta työuupumuksesta? ja voihan tuo työstressikin tietysti laukaista paniikin. Olen valitettavasti myös sellainen liian "sitkeä sissi", liian ylpeä myöntämään etten yksinkertaisesti jaksa kaikkea. Pitänee hakeutua lekurille... tai muuttaa totaalisesti suhtautumista työhön ja työntekoon. Jälkimmäinen vaihtoehto lienee kyllä jo vähän myöhäistä. Kummallista tässä on se että pidän työstäni ja työyhteisöstäni. Töitä kyllä on paljon ja päivät pitkiä, ehkä sitä ei kroppa kestä :(
paniikkioireita ovat lyhykäisyydessään nämä:
sekoamisen tunne, hyperventilaatio eli ylihengittäminen, hikoilu, palelu, pistely raajoissa, raajojen puutuminen, sydän hakkaa,
sähköisiä nipistelyjä kehossa, oksettaa, vatsa sekaisin, sekoamisen pelko, kuoleman pelko,
korvat humisee, poissaoleva tunne, pelko tuntematonta kohtaan, itsensä hallitsemisen menetyksen tunne...
jne.niitä on vielä muitakin.
eli todellisia paniikkikohtauksen oireita.
unohdin varmaan jotain tästä, mutta kumminkin.
Pitkään jatkunut työuupumus, masennus,
stressi, rahahuolet, suru yms.
ovat omiaan laukaisemaan paniikkihäiriön.
Joillakin voi elämänsä aikana tulla muutama
kohtaus, mutta toisilla se jatkuu koko elämän.
Silloin voidaan puhua paniikkihäiriöstä.
Paniikkihäiriötä on kahdentyyppistä,
eli sosiaalisissa tilanteissa ja ns.toripaikoilla.
Eli kaupoissa, esiintymisissä, jne.
Toiseksi se voi tulla vaikka vain yksin ollessa
kotona.
Hae apua ajoissa. mInä en hakenut, ja
nyt olen kamppaillut näiden kanssa pitkään.
Kummallista miten ihminen voi aiheuttaa itselleen tuollaisia fyysisiä oireita ilman, että on mitään fyysistä sairautta. Itse aiheuttamisella tarkoitan siis sitä, että psyykkiseltä puoleltahan nämä lähtevät.