Törmäsin taannoin yhdessä ketjussa vaatimukseen, että ympäristöä saastuttavien toimien ympäristökustannukset olisi saatava suoraan tuotteiden hintoihin. Kysyin ensin, paljonko maksaa uusi maapallo ja kun en saanut vastausta, kysyin vielä, miten tuo ympäristökustannuksen hinta määritetään, enkä saanut tähänkään kysymykseen vastausta.
Kun ei kysymällä saa vastausta, on mietittävä itse. On päivänselvää, että uutta maapalloa ei voi ostaa rahalla. Jos saastuttamista halutaan rajoittaa verottamalla saastuttavaa toimintaa, vero on asetettava niin korkealle, että kansojen varattomuus estää saastuttamisen nousemisen sille taholle, että maapallo tuhoutuu.
Kyse ei siis ole ympäristökustannuksen hinnasta, vaan pelkästään verotuksen avulla köyhien rajaamisesta pois kulutuksen piiristä.
Olen aiemmin kirjoittanut vihreiden haittaverojen epäsosiaalisesesta profiilista. Lyhyesti sanottuna se tarkoittaa, että vihreiden haittaverojen sosiaalinen profiili on se, että varakkaat saavat saastuttaa mutta köyhät eivät. Miksi maapallon pelastamisen ympäristökatastrofilta pitäisi olla vain köyhien velvollisuus?
Vihreiden haittaverojen epäsosiaalinen profiili
Ympäristö voitaisiin pelastaa, jos oikeasti haluttaisiin – ihan tasa-arvoisilla ehdoilla. Nykyään vallalla oleva mentaliteetti on kuitenkin se, että kapitalismista kiinnipitäminen on tärkeämpää. Kapitalismissa tuotannon lähtökohtainen motiivi ei ole käyttöarvojen tuottaminen ihmisille, vaan voiton tuottaminen tuotannon omistajille. Siksi maailmassa valmistetaan niin valtava määrä aivan turhaa krääsää, joka sitten sinnikkäällä markkinoinnilla pakotetaaan kuluttajille.
Tuollaisen talousjärjestelmän vallitessa maapallon elinkelpoisuus ei tule säilymään kovin kauaa.
Poliitikot voivat toki säätää sääntöjä niissä rajoissa kuin pääomatahot sallii, mutta kapitalistit rikkovat niitäkin sääntöjä. Esimerkki tästä on suurten autovalmistajien päästöväärennökset. Jopa teräksen valmistajat ovat väärentäneet tuotteidensa lujuuslukuja. Uskon muitakin esimerkkejä olevan lukematon määrä, mutta asia on selvä jokaiselle ajattelevalle ihmiselle jo noiden parin esimerkin valossa. Kun sääntörikkomuksesta kiinnijääminen maksaa vähemmän kuin säännön noudattaminen ja kun ainoa moraalinen velvoite on voiton tekeminen, on selvää, että sääntöjä rikotaan.
Maapallon elinkelpoisuuden säilyttäminen edellyttää sosialismiin siirtymistä
Jotta maapallo voitaisiin pelastaa, talous tulisi demokratisoida – on siirryttävä ääni per euro -periaatteesta ääni per nenä -periaatteeseen. Silloin ja vain silloin talous voidaan valjastaa palvelemaan ihmisten tarpeita sellaisella tavalla, että ympäristörasitus ei nouse sietämättömäksi.
Kommentoijille vielä huomautus, että tämän blogin tarkoituksena on hahmotella sitä, mitä voitaisiin tulevaisuudessa tehdä maapallon pelastamiseksi. Tällä kirjoituksella en ehdota siirtymistä menneisyyteen, joten pyydän jättämään vanhat patenttihokemat esimerkiksi Neuvostoliitossa muinoin tapahtuneesta saastuttamisesta sikseen.
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/jannekejo/uutta-maapalloa-ei-voi-ostaa-rahalla/
Kun ei kysymällä saa vastausta, on mietittävä itse. On päivänselvää, että uutta maapalloa ei voi ostaa rahalla. Jos saastuttamista halutaan rajoittaa verottamalla saastuttavaa toimintaa, vero on asetettava niin korkealle, että kansojen varattomuus estää saastuttamisen nousemisen sille taholle, että maapallo tuhoutuu.
Kyse ei siis ole ympäristökustannuksen hinnasta, vaan pelkästään verotuksen avulla köyhien rajaamisesta pois kulutuksen piiristä.
Olen aiemmin kirjoittanut vihreiden haittaverojen epäsosiaalisesesta profiilista. Lyhyesti sanottuna se tarkoittaa, että vihreiden haittaverojen sosiaalinen profiili on se, että varakkaat saavat saastuttaa mutta köyhät eivät. Miksi maapallon pelastamisen ympäristökatastrofilta pitäisi olla vain köyhien velvollisuus?
Vihreiden haittaverojen epäsosiaalinen profiili
Ympäristö voitaisiin pelastaa, jos oikeasti haluttaisiin – ihan tasa-arvoisilla ehdoilla. Nykyään vallalla oleva mentaliteetti on kuitenkin se, että kapitalismista kiinnipitäminen on tärkeämpää. Kapitalismissa tuotannon lähtökohtainen motiivi ei ole käyttöarvojen tuottaminen ihmisille, vaan voiton tuottaminen tuotannon omistajille. Siksi maailmassa valmistetaan niin valtava määrä aivan turhaa krääsää, joka sitten sinnikkäällä markkinoinnilla pakotetaaan kuluttajille.
Tuollaisen talousjärjestelmän vallitessa maapallon elinkelpoisuus ei tule säilymään kovin kauaa.
Poliitikot voivat toki säätää sääntöjä niissä rajoissa kuin pääomatahot sallii, mutta kapitalistit rikkovat niitäkin sääntöjä. Esimerkki tästä on suurten autovalmistajien päästöväärennökset. Jopa teräksen valmistajat ovat väärentäneet tuotteidensa lujuuslukuja. Uskon muitakin esimerkkejä olevan lukematon määrä, mutta asia on selvä jokaiselle ajattelevalle ihmiselle jo noiden parin esimerkin valossa. Kun sääntörikkomuksesta kiinnijääminen maksaa vähemmän kuin säännön noudattaminen ja kun ainoa moraalinen velvoite on voiton tekeminen, on selvää, että sääntöjä rikotaan.
Maapallon elinkelpoisuuden säilyttäminen edellyttää sosialismiin siirtymistä
Jotta maapallo voitaisiin pelastaa, talous tulisi demokratisoida – on siirryttävä ääni per euro -periaatteesta ääni per nenä -periaatteeseen. Silloin ja vain silloin talous voidaan valjastaa palvelemaan ihmisten tarpeita sellaisella tavalla, että ympäristörasitus ei nouse sietämättömäksi.
Kommentoijille vielä huomautus, että tämän blogin tarkoituksena on hahmotella sitä, mitä voitaisiin tulevaisuudessa tehdä maapallon pelastamiseksi. Tällä kirjoituksella en ehdota siirtymistä menneisyyteen, joten pyydän jättämään vanhat patenttihokemat esimerkiksi Neuvostoliitossa muinoin tapahtuneesta saastuttamisesta sikseen.
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/jannekejo/uutta-maapalloa-ei-voi-ostaa-rahalla/
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ompa todellakin vaikea kysymys. Vihreät keksivät tällä tehdä rahaa. Mutta mitä turhasta maksaa, kun antaa vaan tämän paskapallon tuhoutua. Kyllä kuulkaa näitä palloja riittää ja ilman ostamattakin, mutta minä kyllä ajattelinkin niitä ryhtyä myymään, kyydistä voi neuvotella erikseen.