Oletko itsesi kanssa jotakuinkin tasapainossa? Osaatko ajatella tunteitasi järjellä ja suhteuttaa niitä reaalimaailman tilanteisiin? Tunnetko silti palon sydämessäsi ja haluat avata ajatuksiasi palstalla? Jos vastasit noihin kyllä, tämä ketju on sitä varten. Riehujat ja trollit voitte jatkaa muualla, kiitos.
Olen itse kirjoitellut useampaan ketjuun avaten tunteitani ja purkaen niiden solmuja. Ketjuissa on välillä hienoja kommentteja ja ajatuksia selvästi kannustavalla sanomalla.
Niitä kaivataan lisää. Moni ajatteleva kirjoittaja turhautuu palstan mölinään ja "järkkyneiden" päättömiin kirjoituksiin, ja lähtevät pois. Siksi avasin tämän, vain kannustaakseni väkeä edelleen kirjoittamaan mietittyjä ajatuksiaan kaikkien luettavaksi.
Heitän ensimmäisen aiheen: Kuinka selittää omaa käytöstään naiselle, josta välittää paljon? Tiedät tunteiden olevan suurelta osin yksipuolisia, mutta toivot niiden kehittyvän enemmän molemminpuolisiksi. Et kuitenkaan halua kaataa tunnevyöryäsi toisen niskaan, vaan avata ne varovasti aiheuttamatta välitöntä torjuntaa liiallisen vyörytyksen vuoksi. Toivot säilyttäväsi välit hyvänä joka tilanteessa, mutta silti tiedät haluavasi enemmän kuin nyt on. Onko mahdoton yhtälö? Voiko tässä kuviossa päästä eteenpäin vai vain menettää kaiken?
Palstalla moni haikailee jonkun perään tietämättä miten ratkaista yllämainittu ongelma. Minä olen yksi heistä.
Avoimen pakan mies, ☢
Olen itse kirjoitellut useampaan ketjuun avaten tunteitani ja purkaen niiden solmuja. Ketjuissa on välillä hienoja kommentteja ja ajatuksia selvästi kannustavalla sanomalla.
Niitä kaivataan lisää. Moni ajatteleva kirjoittaja turhautuu palstan mölinään ja "järkkyneiden" päättömiin kirjoituksiin, ja lähtevät pois. Siksi avasin tämän, vain kannustaakseni väkeä edelleen kirjoittamaan mietittyjä ajatuksiaan kaikkien luettavaksi.
Heitän ensimmäisen aiheen: Kuinka selittää omaa käytöstään naiselle, josta välittää paljon? Tiedät tunteiden olevan suurelta osin yksipuolisia, mutta toivot niiden kehittyvän enemmän molemminpuolisiksi. Et kuitenkaan halua kaataa tunnevyöryäsi toisen niskaan, vaan avata ne varovasti aiheuttamatta välitöntä torjuntaa liiallisen vyörytyksen vuoksi. Toivot säilyttäväsi välit hyvänä joka tilanteessa, mutta silti tiedät haluavasi enemmän kuin nyt on. Onko mahdoton yhtälö? Voiko tässä kuviossa päästä eteenpäin vai vain menettää kaiken?
Palstalla moni haikailee jonkun perään tietämättä miten ratkaista yllämainittu ongelma. Minä olen yksi heistä.
Avoimen pakan mies, ☢
Vastaukset 16
Vanhimmat
On hyvä olla tyhjän päällä, ei ole mitään menetettävää. Sellainen tilanne yhden miehen kanssa. En tunne, ei mitään yhteyksiä ja vain ikävä jäänyt
Tyhjän päällä kelluminen on vain kelluntaa. Se ei johda mihinkään. Toki se on helppoa ja riskitöntä, mutta se jättää sydämen tyhjäksi kuoreksi.
Ethän jää kellumaan liian pitkäksi aikaa, jäädytät siinä vielä sydämesi.
Itse tavoittelen Sitä Suurta Tunnetta, jonka voimalla voisin siirtyä elämässäni uuteen vaiheeseen. Se ei löydy kokeilematta jokaista ovea, joista tunnet lämmön virtaavan itseesi. Miten koputtaa oveen tunkeilematta?
☢
Olen purkanut ajatuksiani ja tunteitani täällä, mutta aika paljon täällä saa asiatonta kommentointia asiallisiinkin aloituksiin. Jossain on hyvä purkaa tunteitaan ja ajatuksiaan, niitä joita ei halua tai voi missään muualla purkaa. Anonyymiteetti on siihen sopiva, koska silloin saa säilyttää omat kasvonsa ja välttyä toisten ihmisten nöyryytykseltä.
Jopa ammattiauttajat syyllistyvät ihmisen nöyryytykseen, ehkä melkeinpä enimmäkseen he (poikkeuksiakin on). Herkkänä ihmisenä itse ainakin huomaan ylhäältä alaspäin asetelman heti. Ja vaikkei sitä olisikaan, niin usein jossain kohdin alkaa projisointi. Eli terapeutti heijastaa omia tunteitaan asiakastaan kohtaan. Silloin ei ole siellä päässä kaikki kunnossa.
Siihen kysymykseesi en valitettavasti osaa oikein vastata. Se taas johtuu siitä, että aloituksesta ei oikein selvinnyt, minkälainen tai miten läheinen suhde sinulla on tuohon naiseen. "Kuinka selittää omaa käytöstään naiselle, josta välittää paljon?" Enkä ymmärtänyt tuota lausettakaan, koska en tiedä mitä tarkoitat tuolla omalla käytökselläsi. Oletko käyttäytynyt jotenkin oudosti vai mitä tarkoitat?
Tarkoitin tuolla oman käytöksen selittämisellä sitä, että tiedän hänen huomanneen muutamat asiat minussa: Kiinnitän häneen erityistä huomiota, ajattelematta päädyn hänen luokseen ilman varsinaista syytä sekä unohtelen seurassaan mitä minun piti sanoa. Olen jotain viestinyt suoraan ja tänne palstallekin kirjoitellut anonyyminä. Osan hän on lukenut, tiedän sen kommenttien ja asiayhteyksien perusteella. Välillä olen turhautunut itseeni ja käyttäynyt jopa hieman viileästi häntä kohtaan. Näitä haluaisin avata hänelle, jotta hän tietäisi kaiken johtuvan tunteistani, eikä hänestä.
Joidenkin ihmisten ego tarvitsee pönkittyäkseen toisten nälvimistä ja alentuvaa kommentointia. Kyse on vain oman itsensä korottamisesta muiden yläpuolelle. Eivät uskalla olla avoimia ja näyttää heikkouttaan edea anonyyminä. Sääli sinänsä.
☢
Kyllä useimmat ihmiset kykenevät keskustelemaan avoimesti face to face. Eri asia on kirjoittaa tällaiselle palstalle ja paljastaa tunteitaan anonyymius ei tätä muuta. Jotenkin kirjoittelussaan kuitenkin ottaa huomioon muutkin lukijat? Varmasti heikkouden näyttäminenkin onnistuu paremmin kahdenkesken. Luottamus toiseen ihmiseen kasvaa vähitellen, sitä ei heti ole olemassa ja se voi helposti myös kadota. Nainen sivusta
Haluaisin keskustella näistäkin ihan face to face, mutta joko kyseessä on totaalinen torjunta tai sitten hän ei vain uskalla puhua näistä kanssani. Voisi edes sanoa, jos kuvittelen aivan turhia. Asiassa on aina monta muuttujaa, kaikki vaikuttaa kokonaisuutena.
Luottamusta tässä kysytään paljon, se on totta.
☢
Hieno aloitus! 👍👍👍👍👍👍
Aloita tunnustelemalla ilmaa varovasti. Toki kaikki riippuu siitä mitä olet tehnyt ja naisesta tietysti. Uskoisin, että järkevä ja oman tunnemaailman kanssa sinut oleva henkilö kykenee asiallisesti ja rakentavasti keskustelemaan asioista ilman turhia negatiivisia vaikutteita.
Lisäyksenä vielä, että ole kärsivällinen ja usko itseesi sekä sisäiseen ohjaukseen. Se harvemmin pettää. Ei tuo ole mahdoton yhtälö. Kaikki riippuu siitä kuinka paljon on valmis tekemään asioiden eteen töitä. Esteet ovat tehty ylitettäviksi. Ole rohkea, äläkä anna periksi pienten vastoinkäymisten edessä.
Miksei tavallinen kanssa käyminen riittäisi. Kyllä ne tunteet pikku hiljaa löytyvät jos löytyäkseen. Melko vähän kerrot tunteidesi kohteesta.
Itse olen ihmetellyt, sitä miksi ihmisten normaali oleminen on muotoutunut niin vaikeaksi. Onko ihmisten tunnekuilu niin syvä ettei uskalleta loukkaantumisen pelosta edetä. Edetään ääripäisesti laidasta laitaan ilman järjen hiventä.
Toivon sinulle onnistumista elämääsi :)
Normaalia kanssakäyntiä on koko ajan, siellä aikuisten arjessa. Toisenlaisessa ympäristössä moni asia tuntuisi pajon luontevammalta. En odotakaan nopeita muutoksia mihinkään, vaan jotain selvää palautetta omaan toimintaani.
Koetan pitää kohteen tässä takavasemmalla, nyt on kyse enemmän yleisen tason pohdinnasta. Siitä, miten ehkä kannattaisi toimia vähimmällä riskillä pilata toimiva yhteys. Pilvilinnoissa haaveilulle tulee helposti raaka alasammunta.
☢
Miten ajattelisitte avata puheyhteyttä, jos koette että toinen osapuoli vetäytyy kuoreensa? Onko syynä äänetön torjunta, tapa tunnustella tilannetta vai omien tuntemusten pelko? Jos syynä on torjunta, haluaisi jokainen kuulla sen selvästi, ettei turhaan kuvittele ja jatka samaa rataa. Jos syynä taas on tilanteen tarkastelu ja omien tuntemusten haistelu, voisi siitäkin sanoa, vaikkapa "Tunnen kyllä jotain, mutta tarvitsen aikaa miettiä tms."
Pelkkä sanattomuus on vaivaannuttavaa, kun ei tiedä onko tehnyt jotain väärin, saati loukannut toista.
Tilannetta voi toki mutkistaa ulkoiset asiat (ei tarkoita ulkonäköä...), mutta jätän ne tästä kysymyksestä pois epäoleellisina.
☢
Mielestäni sinun tulisi kertoa hänelle kiinnostuksestasi ja ehdottaa tapaamista vaikka jossain toisessa ympäristössä. Tietysti se voi olla haastavaa, jos kyseessä on jokin ammatillinen suhde. Etusi on ilmeisesti, mitä ymmärsin kirjoituksestasi se, että tapaatte melko säännöllisesti? Siinä tapauksessahan voit edetä varovasti ja pikkuhiljaa kokeilla kepillä jäätä. Turhaan ei sanota, että hiljaa hyvä tulee. Varsinkin, jos sinusta tuntuu että hän vetäytyy kuoreensa. Pitää antaa myös toisen tunteille tilaa ja aikaa. Ehkä ei kuitenkaan ihan loputtomiin siltikään. Oletteko tunteneet jo pitkään?
On tunnettu jo joitakin vuosia, mutta olemme olleet vaihtelevasti samoissa hommissa. Viime aikana enemmänkin.
Olen koettanut varovasti ottaa hänestä paremmin selvää, jotta tietäisin mitä hän ajattelee eri asioista, elämästä ja vähän minustakin. Ei ole helppoa, sillä hän yleensäkin pitää kaikki yksityisasiansa ja mielipiteensä sisällään. Haastavuudessa on toki oma mielenkiintonsa, eikä minulla ole kiire mihinkään. En kuitenkaan jaksa enää kauan törmäillä simpukankuoreen.
☢
Onko hän ollut vapaa nuo kaikki vuodet? Jos on, voi siitä kenties päätellä jotain. Esim. luonteesta, miksei ole halunnut sitoutua kehenkään. Voihan hän olla äärimmäisen ujo, tai saanut siipeensä? Kannattaa tosiaan edetä varovasti, ettei säikäytä kun töissä tapaatte. Työpaikka kun on tietyllä tavoin suoja-aluetta. Ystävyydellä eteneminen suotavaa.
Tuohon parisuhteiden kestoon tai että onko välillä ollut vapaa en lähde tarkemmin kommentoimaan. Tiedän että jotain on ollut ja välillä taas ei. Työpaikka on kyllä eräänlaista suoja- aluetta, siksikin yritän pitää soveliasta etäisyyttä. Ja koska olen palstalle muutenkin kirjoitellut, haluan pitää matalaa profiilia, etten paljasta liikaa hänestä tai itsestäni. Suomi ja Suomi24 on yllättävän pieni paikka..
Let's keep the masks on, ☢
Oman kiinnostuksen voi aina kertoa avoimesti. Kannattaa myös kertoa, miksi on kiinnostunut toisesta ja että haluaa tutustua paremmin. Nuo voi sanoa alkuun ja sitten kuuntelee, mitä se toinen siihen sanoo.