On tietysti hyvä, että on paikka purkaa tuntemuksiaan, mutta nyt alkaa jo kyllästyttämään. Paljon mukavampi olisi oikean henkilön kanssa vaihtaa ajatuksia, mutta sitä ei tule tapahtumaan. Josko kolmisen vuotta riittäisi haaveiluun. Hän on varmaan onnellinen siellä missä on ja mitä tekee. Alan olla jo niin täynnä tätä ikävöintiä, että taisi vihdoin omakin raja tulla vastaan. Kaikkea hyvää kaikille ikävöitsijöille tänne palstalle.
Ei tämä haaveilu auta mitään.
Anonyymi
10<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ikävä tähän on todeta, että kolme vuotta tuntuu liialta. Miksi kolmessa vuodessa ei saa asiaa selvitettyä mitenkään? Hyvä mun puhua, kun itsellä eri tilanne. Itse ajattelen niin, että jossain vaiheessa ainakin tämän palstan ovet sulkeutuu multa, tapahtuu muuten mitä tapahtuu. Onko se vuosi vai vähemmän. Koska täällä jos missä saa vastakaikua, joka elättelee myös turhia toiveita.
Käytöksen viilaus se ehkäisee turhia siirtoja, pidä siis mitä on.
En ymmärtänyt tekstiäsi?
Sen siitä saa kun ihastuu varattuun. Pelkkiä unelmia ja haaveita mutta ei mitää omaa. Mä jurrannut täällä vuoden verran. Pitäis ymmärtää siirtyä itekki pois mutta aina hän tulee mieleen. 🥊
Ymmärrän tilannettasi, tsemppiä!
Mulla taas kävi näin, että ikävöin naista jonka tapasin pari vuotta sitten . Meillä ei ollut henk.koht. yhteyksiä. Hän jäi mieleen eräästä paikasta , enkä saanut pois ajatuksista. Viikko takaperin kuulin yhteiseltä tutulta, että hän oli 1,5 vuotta sitten menehtynyt onnettomuudessa. Ihana ihminen, lepää rauhassa.
Surullista ja pelottavaakin. Otan osaa.
En tiedä aloittaja oletko hän mutta näin tänään miehen mustan auton punaisen omakotitalon pihassa.
Kuka kyllästyttää?
Ei se haaveilu auta, jos ei uskalla tehdä mitään muuta. Oletko yrittänyt muita keinoja? Muuten saattaa haaveilu jatkua vielä pitkäänkin.