Järjen on voitettava tunteet tämmöisessä tilanteessa. Ei voi mennä tunteen mukana koska siitä ei seuraa hyvää. Liikaa riskejä. On kuunneltava itseään ja mitä jaksaa se kertoo mikä on oikein. On annettava itselleen aikaa käsitellä asiaa. On etsittävä keino että järki voittaa. Siksi kaikki tämä. Se on kipuilua tänne. Ainut keino päästä eteenpäin. Vaikka kaikki tunteet käytävä läpi . Vaikka se johtaisi siihen että palaa samaan pisteeseen missä oli jo aiemmin. Kaikkea yritettävä että järki saa vallan. Kaikkia ei voi miellyttää. Lopulta kuitenkin ei voi tietää mitä tapahtuu. Ja nyt pitäisi nukkuakin että pää selkenee ja järki voittaa.
Pohdintaa Järjen täytyy voittaa
Anonyymi
14<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tai sitten se on sydämen ääni, jota seuraamalla voi saavuttaa vapauden ja sen mikä oikeasti on järkevää.
Kyllä noin se on.
Miksi et voi vain rakastaa häntä? Antaa virran kuljettaa sinut rakkauden ja lämmön lähteelle. Mitkä ovat riskit joista kerroit? Pelkäätkö menettäväsi hänet lopullisesti? Vai etkö pysty hallitsemaan elämääsi jos hän on siinä?
Miksi sinun edes pitäisi miellyttää kaikkia? Kuuntele sydäntäsi, äläkä kiellä onnea itseltäsi. Liika järkeily vie elämästä mahdollisuudet, joita on voinut halata koko ikänsä. Hyppää virtaan ja anna sen kuljettaa hyvien asioiden äärelle.
Kuulostaa siltä, että voisit olla hän.
Olet ollut näissä mietteissä monesti aiemminkin. MiEttinyt ja koittanut ottaa etäisyyttä. Ehkä se ratkaisu tekee susta onnellisen?
Mee takaisin ikäväpalstalle, siellä voit vapaasti jatkaa vanhaan malliin, ei tarvitse miettiä mitään vakavampaa vaan antaa mennä mielitekojen mukaan.
Olen kuitenkin aikuinen ihminen. Vaikka ei uskoisi.Enkä nyt tee tämän perusteella mitään päätöksiä elämässäni. Eikait nyt kukaan tee? Vaikka mitä täällä sanoisin niin tiedän omat tunteeni jotka perustuvat oikeaan elämään. Siksihän taistelen täällä tunteitani vastaan. Juu olen varmasti "sohinut täällä muurahaispesään". Ja kommentoinut muiden aloituksia mutta aika harmitonta juttua heittänyt. Sekä jos ei kestä täällä näitä juttuja miten kestää oikean elämän jos täällä jo menee kuppi nurin. Ja aika paljon täällä on sellaista mitä en usko alkuunkaan.Mutta ikävä palstalle olen viimeksi tehnyt aloituksen perjantaina. Muuten enemmän kirjoittanut tunne palstalle.
Ketä ikävöit? Miksi? Mitä ajattelet tunteistasi, kuinka voimakkaita? Oletko kahdenkesken tavanneet koska viimeksi?
Siv.huom., aloituksestahan ei mainittu sanallakaan mitään joten niitä ei varmaan tarkoitettukaan ja tällä palstalla on kyllä ollut ja on niin kuollutta että tänne aloittaja ei
kyllä ole juttujaan lykkinyt. Tuohon kuppi nurin kohtaan senverran että sana vapaa kaikilla, myös sinua kommentoineilla. Eikö vain.
Ilkeys on aina tarpeetonta kun se on perusteetonta.
Olen kyllä aivan sama henkilö kuin aloittaja. Ja viestisi on niin hämärä etten ymmärrä. Mitä ei ole mainittu? En
nyt jaksa ruveta enää asiaa enempää avaamaan. Jaksa enää ajatella tätä koska kaikki on jo tuhoon tuomittu. En ole ollut ilkeä. Kyseenalaistanut ennemminkin joitakin asioita. Ja kyllä tässä oikeassa elämässä tulisi vielä rankempaa jos niitä tunteita lähtee seuraamaan.
No sehän on sitten selvä kun pläkki eli M. O. T.
Ja on otettava lähimmäiset huomioon myös. Vallitseva elämäntilanne.
Niin yleensä menee.