Talvi on tervejärkinen

Runous on lukko vihastumiseen
Runous on taivaan kysymys
Runous on heikkous kuolla kun olen ylämaissa
Vaikka hyödyntäisin nolla sekuntia ajastani
Yritän saada takamuksesi sisään mieleni ulkopuolelle
Talvi työntää sinut ulos sielustani, sydämeeni

Unohda ajat kun juhlimme aamupäiviä
Tuhoten sotaa matelimme kuussa
Unhoita yöt kun tottelimme ja kaivauduimme vallihaudan yli
Et ole tietoinen siitä että pystyn saavuttamaan vihasi

En tiedä kävelyistä maan keskipisteeseen
Sulje sieluni ja lopeta yrittämästä kadottaa vihasi
Ei, en nää tämän katkeruuden yhdistymistä
Olin epätietoinen siitä viisveisaisinko vihastasi

Talvi on tervejärkinen, ah haa
Talvi on tervejärkinen eilisaamuna

En jatka tunteilua siitä miten teit hyvää
Vihani oli väärää enkä tule pitämään siitä kiinni
Minun ei täydy kadottaa tapoja tuhota sieluani
Sillä tiedän että minulla tulee aina olemaan vihasi