Siskoa joku kaipaakin täällä usein, vaikkakin ei varmaan sukulaistaan, mutta mitä ajatuksia sisaruudesta? Elämäsi paras vai huonoin asia?
Mitä teille merkitsee sisaruussuhteet?
Anonyymi
14<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Meit on neljä veljestä, ja aikuisiällä emme ole olleet missään tekemisissä keskenämme, emmekä tule olemaan.
Yhtä merkittäviä kuin kuka tahansa vastaantulija kadulla.
Onko tuo edes tottakaan...….
Just siskoni kans tossa puhuin yks päivä puhelimessa. Olemme menettäneet toisen vanhempamme lähivuosina ja kuolema nostanut sellaisia tunteita joita on muille vaikea selittää. Meidän kuollut vanhempamme kohteli meitä eläessään tavoilla joiden takia tunteemme ovat ristiriitaisia. Emme käsittele kuolemaa tavanomaisin surutyön tuntein joten on kovin vaikeaa puhua siitä ihmisille. totesin siskolleni puhelimessa et on jotain asioita joita vain se voi oikeesti tajuta.
Kukaan muu ei pysty siihen. Me ollaan eletty samassa kodissa lapsuus. Koettu samat asiat lapsuudessamme. Me ollaan jokainen niistä hetkistä kuljettu yhdessä.
Siskoni on ihminen joka jakaa kanssani lapsuuden. Olemme sukua joten vaikka luonteemme on erilaiset, niin meissä on myös samaa ja joskus se naurattaa molempia kun huomataan et vuosien asuminen ihan eri kaupungeissakin ei muuta jotain asioita vaan edelleen teemme sen identtisesti.
Joskus se oli hyvä asia, mutta sitten huomasin siihen kuuluvan kateutta, kilpailua selkään puukottamista jne. Ne eivät kuulu sisaruussuhteeseen. Se rupesi aiheuttamaan liikaa pahaa oloa, joten silloin parempi ottaa etäisyyttä ja olla tekemisissä mahdollisimman vähän.
Prinssi Harry ja William
Lapsen kehitystehtävänä on oppia niitä taitoja, joita vaaditaan elämässä selviytymiseen. Sisarusparvessa opitaan väittelyä, neuvottelua ja yhdessä toimimista.
https://www.suhdesoppa.fi/lapset-perhe/sisaruus-opettaa-oman-arvon/
Tää oli mielenkiintoinen tieto tuosta linkistä:
. Joka tapauksessa lapsuudessa omaksutun roolin toteuttaminen kohdistuu aikuisena usein puolisoon ja omiin lapsiin. Puoliso valitaan usein totutun perhemallin perusteella: havaitaan henkilö, jossa on jotakin tuttua. Rooli voi vaikuttaa myös ammatinvalintaan.
Ja perheessä opetetut ja opitut roolit toteutuu aikuisinakin sisarussuhteissa, ainakin meillä, sen enempää en tätä avaa. En kaipaa.
Ei niillä ole kovin paljon merkitystä.
Jotkut sisarukset tulevat hyvin toimeen vielä aikuisinakin ja pitävät tiiviisti yhteyttä. Jotkut taas eivät ollenkaan. Riippuu varmaan vanhemmistakin miten ovat kohdelleet lapsia. Ovatko lapset olleet tasavertaisia, vai joku tietty lellikki, jota on huomioitu enemmän.
Itsellä sellainen tilanne, että isosisko pisti välit poikki minuun ja minua nuorempaan sisareen silloin kun äitimme kuoli. Isä kuoli ennen äitiä. Hän ei koskaan sanonut syytä siihen, mutta epäilen, että hän ei ollut päässyt yli siitä ettei hänellä ole yhtään lasta. Minulla ja nuoremmalla sisarellani on yhteensä seitsemän lasta.
Siitä on yli kymmenen vuotta aikaa.
Ja m-nainenko ominut taas?
Olen kuullut sisaruksista joilla on huippuhyvä suhde läpi elämän. Minäkin välillä mietin, että olisi hienoa omata sisko, jonka kanssa voisi jakaa niin ilot kuin surut. Eipä ole siunaantunut kuin yksi veli ja se ei ole ollenkaan sama. :(