..kun Torfinn on poissa kuvioista. Mitä tämä sanoo Torfinnista ja mitä tämä sanoo palstalaisista? Riitelykö kiinnostaa sittenkin eniten? Ja epäasiallisuuksista valittaminen.
Ketjut eivät kasva..
A. Acimlainen
10359
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Torfinin alottamasta ketjusta löytyy paljon myös erään A.A.:n kirjoittamia viestejä...
Se, että raflaaviin aloituksiin tulee paljon vastauksia ja kommentteja on toisaalta ihan luonnollista. Saattaa olla, että palstaa lukee joku, joka ei paljoa vl:istä tiedä, ja uskoo mukisematta kaiken mitä kirjoitetaan. Ajattelkaapa omalle kohdallenne - jos teidän elämänne perustaa yritettäisiin lyödä lyttyyn jos jonkinlaisilla väitteillä, niin eikö siinä melko helposti nousisi takajaloilleen? Sitten löytyy ei-vl:istä sellaisia, jotka katsovat puolustautumisen vääräksi ja kommentoivat siihen, ja soppa on valmis... Tosin Torfinin jutut menee kyllä sen verran yli, että ne olisi syytä jättää omaan arvoonsa.
Hyvää päivänjatkoa kaikille :)
"jos teidän elämänne perustaa yritettäisiin lyödä lyttyyn jos jonkinlaisilla väitteillä, niin eikö siinä melko helposti nousisi takajaloilleen?"
Jos elämän perusta on Jeesuksessa niin se ei mene lyttyyn eikä tarvitse edes pelätä että se menee lyttyyn. Miksi vl:t pelkäävät ja nousevat takajaloilleen niin hädissään? Siksi koska osoitavat pelastuksen olevan itsessään eikä Jeesuksessa. Siitä tulee hutera olo. Tämän on keskustelunarvoinen aihe.
Ja mitä tulee minun aktiivisuuteeni Torfinnin ketjuissa niin hänen aiheensa ovat mielenkiintoisia ja usein myös sellaisia joista minä olen aikaisemmin puhunut.
puolustautuminen on inhimillistä, osoittaa lähinnä sen, että vl:tkin ovat ihmisiä (yllätys, yllätys!).
kyse on lähinnä väärinkäsitysten oikaisemisesta, mikä tietysti on turhaa, koska molemmat osapuolet pysyvät tiukasti kannassaan...
jota en oikein itsekkään ymmärrä.
Jos joku sanoo jotain huonoa omasta uskostani, niin miksi en osaa ottaa sitä henkilökohtaisena "haukkumisena", en tavallaan edes välitä siitä, se ei hetkauta suuntaan eikä toiseen. Olenko jotenkin itsekäs ja välinpitämötön silloin?
Sitten herää juuri kysymys, että miksi vl-ihmiset ottavat kaiken opin kritisoinnin niin itseensä?
Vaikka ei tarkoita ihmisen uskoa kun moittii vl-oppeja, niin hyvin moni kokee ne henkilökohtaisena "pilkkana" miksi?
Voisiko se olla niin kun on kyse yhteisöstä, niin ajatusmaailmakin on tavallaan yhteinen?
Vl-ihmiset haluvat olla kaikki hyviä, ja sitten nämä hyvät koittavat puolustella heitä jotka taas eivät olekkaan niin hyviä. He ehkä haluavat, että kaikki olisivat samanlaisia kuin he itse ovat.
Jotenkin tuntuu, että he eivät voi elää täysin omana itsenään, vaan he ovat joukko missä pitää tavallaan ajatella kaikkien samoin, ja siksi joutuvat aina takajaloilleen?
Tätä ihmettelen siksi, kun sinä kirjoitat tuossa, että he olettvat pelastuksen olevan itsessään, ei Jeesuksessa. Vai mitä tuolla haet? Sillä se Jeesushan asuu mielestäni juuri ihmisessä itsessään, hänen sydänmessään.
No kun joutuu pilkatuksi niin se antaa "marttyyripisteitä" ja vahvistaa vain me -tunnetta.
"Tätä ihmettelen siksi, kun sinä kirjoitat tuossa, että he olettvat pelastuksen olevan itsessään, ei Jeesuksessa. Vai mitä tuolla haet? Sillä se Jeesushan asuu mielestäni juuri ihmisessä itsessään, hänen sydänmessään."
Tuli huonosti selitetyksi. Tarkoitin tietysti että vanhoilliset olettavat että TOISTEN pelastus on VANHOILLISLESTADIOLAISISSA.
"Voisiko se olla niin kun on kyse yhteisöstä, niin ajatusmaailmakin on tavallaan yhteinen? "
On paljossa noin. Yhteisöstä riippumatta. Ja sehän tässä hassua onkin että tuotakin käytetään todistamaan sitä että ollaan se ainoa oikea porukka.
tuota taas ajatellut, että siihenhän tarvittiinkin se välimies, ilman sitä ei saa oikeaa uskoa, ja syntien anteeksiantoa.
Kiitos selityksestä:)
omasta uskosta. Kun ei osaa ottaa sitä haukkumista itseensä, ja kuitenkin tuntuu pahalle, että joku uskookin niin toisin kuin itse, ja kun kuitenkin itsestä tuntuu, että uskoo oikein.
Miksi ihmeessä, ei sitten oma rohkeus riitä siihen, että voisi sanoa, että minä olen oikeassa ja sinä olet väärässä, jotenkin tuntuu ettei tähän ole lupaa, sen vuoksi on hirvittävän vaikea keskustella ihmisen kanssa joka sanoo sitten itselle, että sinä olet väärässä ja minä oikeassa.
Hyvin usein juuri vl-ihmisten kommenteista tulee tämä esille, että tämä meidän uskomme on juuri se oikea ja muita ei voi olla, miten kukaan ihminen voi sanoa toiselle ihmiselle, että sinä uskot väärin? Koska eihän ihminen voi nähdä sinne toisen ihmisen sydänmeen, toki sen samankaltaisuuden kyllä vaistoaa, sitä ei tarvitse nähdä silmillä vain sydän näkee.
Näitä tulee vain mietittyä, kun huomaa miten vahvasti vl-ihmiset joskus hyökkääväät puolustamaan omaa uskoaan. kuitenkaan itselläni ei todellakaan ole tarkoitus arvostella kenenkään henkilökohtaista uskoa.
Niin kauan kun uskonasiat käsittelevät sellaista mikä yleensä voi olla eri ihmisillä erilaista pysytellään toisarvoisuuksissa eikä vielä nojata Jumalaan ja Hänen Armoonsa.
Tarkoitus ei ole valita esim. korvakorujen ja korvakoruttomuuden välillä vaan tuomitsemisen ja Jumalan Armon väliltä. Tässä perspektiivissä jokainen on armahdettu ja itse asiassa Jumalan Lapsi. Vain tämä sydämen asenne levittää evankeliumia sydämien tasolla ja fyysinen maailmahan on vain meidän ajatusten heijastumaa. Jos perussuhtautuminen on tuomitseva niin silloin peilaa maailma samaa takaisin.
Mikäli asioista ollaan erimielisiä sillon voidaan keskustella.
Mikäli taas ollaan samaamieltä , voidaan vain joojotella. Joojotella ei jaksa kukaan kovin montaa viestiä peräkkäin, mutta jos ollaan erimieltä, voidaan keskustella niin pitkään että lopulta joojotellaan. Noh, ainaki teoriassa. :)