niin silti yhtä asiaa et säkään tiedä. En oo koskaan tuntenut olevani näin yksin kuin nyt oon. En tiedä, pystyisitkö koskaan ymmärtämään sitä vaikka sanoisinkin sen.
Vaikka sä tiedät musta paljon
Anonyymi
12<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Korostuuko yksinäisyyden tunteesi siksi ettet enää halua olla yksin ja haluaisit jakaa aikaasi toisen ihmisen kanssa.
Ei, vaan siitä että tuntuu kuin olisin ihan yksin ajatusteni kanssa. En usko, että kukaan täysin ymmärtää mua. AP
Uskon että pystyisin. Olen kokenut samaa itsekin joskus. Tarvitsisit ymmärtäjää ja lohduttajaa, mutta välimme ei ole niin läheiset. Kertoisit noista tunteista, vaikeistakin. Kyllä minä kestän.
Pelkäät luottaa minuun. Luulet että hajoan ei niin kivoista tunteista. Uskalla puhua minulle. En pelkää, suutu, kiellä, mitätöi tai mitään muutakaan jos haluat puhua kanssani.
En ole hyvä puhumaan, oikeastaan sulkeudun entisestään paineiden alla ja lisäksi en haluaisi kuormittaa sua (häntä). Koen että meillä on läheiset välit, mutta harvoin kun nähdään niin etäisyys tietysti kasvaa. AP
No me ei nähdä harvoin. En kuormitu huolistasi. Tuntuu, että minun tehtävä on auttaa kun tarvitset henkistä tukea. Se on vähintä mitä voin tehdä. Nytkin valvon vaan miettien miten voin lähestyä häntä ettei mene kuoreensa.
Jos tämä olisi minulle niin voin kertoa etten kuormitu jos ihminen kertoo minulle huolistaan. Minulla on vähän ihmisiä elämässäni ja heilläkin on välillä huolia, joita käymme mahdollisuuksien mukaan läpi. Muuten olen paljon yksin ja minulla on aikaa jakaa aikaani uudelle tuttavuudelle.
Vaikutat hyvältä ystävältä. En mä koe, että mulla olisi ketään sellaista jolle voisi esimerkiksi soittaa koska vaan, jos mulla on joku hätä. Kaipaan ehkä sitä turvallisuuden ja vakauden tunnetta, ettei tarvitsisi pelätä että karkotan toisen pois. Se tunne tarvisi olla, ennenkuin uskallan puhua. AP
Tai tarkoitin että ei mene sen iloisuusnaamarin taakse, kun siellä on kuitenkin paljon padottuja tunteita jotka olisi hyvä purkaa heti kun siltä tuntuu. Jossain vaiheessa käyvät taakaksi ja on hyvä kokeilla sanoittaa niitä vaikka hitaastikin. Mihinkään ei ole kiire. En halua painostaa, kun kyse on pitkän ajan käsittelemättömistä asioista. Joku terapeutti voisi auttaa, mutta hän ei ole koskaan niin läheinen että tietäisi todella mistä on kyse.
Olen käynyt ammatti-ihmisen kanssa puhumassa, mutta ei hänen kanssaan pysty saamaan sellaista yhteyttä. Itselle tuli tunne, että hän toistaa vaan opetettuja fraaseja ja vastasi aina joka asiaan "nuotin vierestä". AP
Kyllä tuo minun mielestä on mahdollista. Ymmärrän mitä tarkoitat. Minulla on sopimus lähisukulaiseni kanssa, että saa ottaa yhteyttä milloin tahansa jos siihen tuntee tarvetta.
Ehkä joskus minäkin saan noin läheisen ystävän. Siihen asti on pakko vain yrittää selvitä näistä yksinäisyyden tunteistani ja olla onnellinen edes niistä muutamasta, jotka jollain tavoin läheisiksi voin luokitella. AP