Mielestäni sekoitetaan aina virheellisesti toisiinsa scifi- ja fantasiakirjallisuus. Ne ovat mielestäni kaksi täysin eri sarjaan kuuluvaa tyyliä. Itse luen scifiä mutta en koskaan fantasiaa.
Mikä niissä sitten on erona? Science fiction on suomeksi tieteiskuvitelmaa. Maailma kirjoissa pohjautuu aina oikean tieteellisen tiedon pohjalle. Niissä ei ole velhoja, magiaa eikä taikuutta. Niissä pohditaan ihmisyyttä todellisessa ympäristössä olkoonkin se sitten vaikka avaruudessa.
Fantasia on satua. Fantasiassakin pohditaan ihmisyyttä mutta ympäristö voi olla täysin mielikuvituksellinen. Yliluonnollisuus kuuluu olennaisena osana genreen. Scifistinä en ole koskaan jaksanut lukea fantasiakirjaa alkua pidemmälle.
Mikä niissä sitten on erona? Science fiction on suomeksi tieteiskuvitelmaa. Maailma kirjoissa pohjautuu aina oikean tieteellisen tiedon pohjalle. Niissä ei ole velhoja, magiaa eikä taikuutta. Niissä pohditaan ihmisyyttä todellisessa ympäristössä olkoonkin se sitten vaikka avaruudessa.
Fantasia on satua. Fantasiassakin pohditaan ihmisyyttä mutta ympäristö voi olla täysin mielikuvituksellinen. Yliluonnollisuus kuuluu olennaisena osana genreen. Scifistinä en ole koskaan jaksanut lukea fantasiakirjaa alkua pidemmälle.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mitäs uutta tässä nyt sitten oli?
...toki nuokin kaksi voivat joskus sekoittua samassa tarinassa.
Ovathan ne toki kaksi eri asiaa, mutta usein scifissä on ripaus fantasiaa.. Esim. joitain yliluonnolisia tapahtumia, jotka tunnut rajaavan tuonne fantasian puolelle.
Tässähän on se, että voidaan myös pohtia mikä on yliluonnollista..
Ensinnäkin jos ajatellaan että scifi perustuu tieteeseen ja fantasia yliluonnollisuuteen, niin jälkimmäinen on tarua. Kaikki luonnossa on nimittäin tietysti luonnollista.
Mutta, mitkä kaikki ilmiöt ovat luonnollisia ja mitkä yliluonnollisia? Esimerkiksi hehkulamppua olisi pidetty keskiajalla yliluonnollisena, koska sen toimintaperiaate oli tuntematon.
Pointtini siis on, että jotkut nyt suorastaan yliluonnolliselta tuntuvat asiat voivat joku päivä olla aivan arkea, eli on aika vaikea rajata sen scifin ja fantasian eroa...
niin, että tieteiskirjallisuus on fantasiakirjallisuuden alalaji, jolle on ominaista fantastisten tapahtumien perustelu luonnontieteen avulla. Tämä määritelmä on minusta ihan hyvä, vaikken itsekään välitä fantasiasta.
Mitähän tulisi mieleen.. Neverwhere. American Gods. Books of Magic. Hellblazer. Valtaosa varttuneempien sarjakuvista.
Pointti jota tällä haen on se, että jos mennään vähänkään kummankaan lajityypin stereotypioiden ulkopuolelle, kategoriointi alkaa käydä vaikeaksi. Joten miksi siis emme ryppyotsaisen scifillä ja fantasialla päähän lyömisen sijasta lukisi kirjoja kirjojen, ei lajityyppien vuoksi? Itse luen mitä eteen sattuu, enkä ole vielä pettynyt..
tai lohikäärme - yhtä fantasiaa kaikki. Useat scifikirjat perustuvat esimerkiksi valoa nopeampaan matkailuun, joka on fantasiaa sekin. Ainoastaan ns. kova scifi pyrkii perustumaan todellisiin luonnonlakeihin, muut vetävät mutkat suoriksi. Toisaalta kaikki fantasia ei ole keijuja ja magiaa -lajia. Rajaa ei ole helppo vetää eikä paljon kannatakaan.
on keskustelu Tolkien-osastossa otsikon "Tolkien-huuma laantuu alla" mikäli jotakuta kiinnostaa.
scifikin on aika keksittyä välillä, että ei se nyt ihan niin ole, että "fantasia on keksittyä höpöä" ja "scifi perustuu oikealle tiedolle". Höpöhöpö. *ottaa valosapelinsa esiin ja ampuu itsensä rakettipakkauksella galaksien väliin.*