Kun meistä ei tullut mitään. En anna enää koskaan kenenkään leikkiä tunteillani.
Olen elämälle vihainen
Anonyymi
8<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Pitää olla kaksi jotka molemmat haluaa samaa. Ei siihen elämällä ole paljoa valtaa.
V*tut. Saa sutä olla vihainen, kun ei ole löytänyt rakkautta. Aina vaan sama kuvio: varatut vonkaa.
Luuletko että olet ainoa joka ei ole löytänyt rakkautta. Ei se viha siihen paljoa suta.
V*tut siitä olenko ainoa vai en ja auttaako vai ei. Kyllä on oikeus olla vihainenkin, eikä koko ajan vaan nöyränä p*skana. Tuntuu vaan hyvältä olla kerranin vihainen, eikä tasoitella sitä miten tunteilla on leikitty.
Ehkä se joistakin sitten tuntuu. Itse en ole koskaan ymmärtänyt mikä siinä vihassa niin hyvälle tuntuu. Kaikin puolin kuluttava tunne.
Minusta se on ihan tervettä ja voimaannuttavaakin antaa välillä valtaa myös niille negatiivisille tunteille, eikä olla koko ajan vain "ei tässä mitään" asenteella.
Puoliensa pitäminen on eri asia. Mutta kannattaa muistaa että asioissa on monta puolta. Kannattaako roikkua siinä omassa mielikuvassa että se on se viimeinen ehdoton totuus. Etenkään jos asia ei ole enää omassa vaikutusvallassa. Tilanteen hyväksyminen ja irti päästäminen on lopulta ainoa voimaannuttava teko. Viha on ihan hyväksyttävä tunne ja se vaihe pitää käydä läpi, mutta ei se lopulta pidemmän päälle hyväksi ole koska se kääntyy katkeruudeksi.
Läpäläpä. Ei jaksa tälläistä neuvomista kuunnella.