Monet vanhemmat loukkaavat lapsiaan ihan tarkoituksella tai ymmärtämättömyyttään.
Lapsi arvostaa vanhempiaan. Vanhempiin hän luottaa ja uskoo heidän hyväksyntäänsä.
Vanhempien tahdittomat huomautukset tai tympeä kohtelu voi jäädä elämänikäiseksi muistoksi lapsen mieleen. Loukkaus muistuttaa lapselle, että vanhemmat eivät pidä lasta samanarvoisena kuin muita ihmisiä.
Se voi vaikuttaa heidän suhteisiinsa koko elämän ajan.
Muistan omasta lapsuudestani vuosia sitten, kuinka kaksivuotias pikkuveljeni oli niin onnellinen, kun äiti pitkän ajan poissaolon jälkeen taas tuli kotiin. Poika istui äidin kyljessä ja nautti läheisyydestä. Äiti sen sijaan jutteli matkastaan naapurin tädin kanssa lapsesta välittämättä. Poika pani peukalon suuhunsa. "Iso poika!" huomasi äiti. "Peukalo pois suusta". Hetken kuluttua peukalo nousi taas suuhun, jolloin äiti tempaisi pojan kainaloonsa ja raivokkaasti kantoi sätkivän lapsen minulle ja huusi: "Johan nyt on kumma, ettei totella, kun sanon, että peukalo pois suusta!" Otin pojan ja yritin rauhoitella. Hän itki sydäntä särkevästi Kauan kaivattu äiti oli vihainen. Hän ei halunnutkaan pitää poikaa vierellään. Äitimme ei ollut niitä, jotka pitivät lapsia sylissään, sehän oli hemmottelua ja turhaa. Mutta ei edes viereen ottanut.
En tiedä, muistaako pikkuveli tämän. Minä muistin koko lapsuuteni, ja yhä vielä se täysin turha torjunta nousee mieleeni silloin tällöin.
Rakkaudeton äiti kasvattaa tietämättään lapsistaan tunneköyhiä ja syrjään vetäytyviä.
Oletko tyly lapsellesi? Mieti.
Lapsi arvostaa vanhempiaan. Vanhempiin hän luottaa ja uskoo heidän hyväksyntäänsä.
Vanhempien tahdittomat huomautukset tai tympeä kohtelu voi jäädä elämänikäiseksi muistoksi lapsen mieleen. Loukkaus muistuttaa lapselle, että vanhemmat eivät pidä lasta samanarvoisena kuin muita ihmisiä.
Se voi vaikuttaa heidän suhteisiinsa koko elämän ajan.
Muistan omasta lapsuudestani vuosia sitten, kuinka kaksivuotias pikkuveljeni oli niin onnellinen, kun äiti pitkän ajan poissaolon jälkeen taas tuli kotiin. Poika istui äidin kyljessä ja nautti läheisyydestä. Äiti sen sijaan jutteli matkastaan naapurin tädin kanssa lapsesta välittämättä. Poika pani peukalon suuhunsa. "Iso poika!" huomasi äiti. "Peukalo pois suusta". Hetken kuluttua peukalo nousi taas suuhun, jolloin äiti tempaisi pojan kainaloonsa ja raivokkaasti kantoi sätkivän lapsen minulle ja huusi: "Johan nyt on kumma, ettei totella, kun sanon, että peukalo pois suusta!" Otin pojan ja yritin rauhoitella. Hän itki sydäntä särkevästi Kauan kaivattu äiti oli vihainen. Hän ei halunnutkaan pitää poikaa vierellään. Äitimme ei ollut niitä, jotka pitivät lapsia sylissään, sehän oli hemmottelua ja turhaa. Mutta ei edes viereen ottanut.
En tiedä, muistaako pikkuveli tämän. Minä muistin koko lapsuuteni, ja yhä vielä se täysin turha torjunta nousee mieleeni silloin tällöin.
Rakkaudeton äiti kasvattaa tietämättään lapsistaan tunneköyhiä ja syrjään vetäytyviä.
Oletko tyly lapsellesi? Mieti.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Meillä on lapset olleet paljon sekä isän, että äidin sylissä. Eikä kukaan ole onneksi ollut peukalon imiäkään (onhan se ärsyttävä tapa). :D
Olen myös muistanut pitää mölyt mahassani, enkä ole arvostellut negatiivisesti lapsiani vaan aina kehunut. Tosin ne oman vanhemman kehut valuvat kuin vesi hanhen selästä. Eihän lapsi ole siitä milläskään, koska vanhempien kuuluukin rakastaa lapsiaan ja pitää heitä maailman kauniimpina, viisaampina ja menestyvinä moniosaajina.