Kasvoin 11 lapsisessa perheessä. Hyvät vanhemmat ja sisarusparvi oli suuri onni ja rikkaus. Joskus kuitenkin toivoin yksin oloa. Aikuisena usein hankkiuduin syömään yksin. Se tuntui jotenkin luksukselta. Yksin oleminen ja lukeminen on nautinto, jota lapsena toivoin. Nyt kun siihen on mahdollisuus aikaa siihen menee helposti puoli päivää. Kaksi tytärtä ja lastenlapset ovat kruunu päässä ja elämän keskipiste. Eläkkeellä olo oli alkuun hankalaa. Elämä pysähtyi kuin seinään. Nyt kun alan tottua siihen, että voin valita itselle mielekästä tekemistä, on aikaa sellaiseen josta ruuhka uusina vain haaveili. Yksin oleminen ei olekkaan taakka vaan siitä on tullut omaa laatuaikaa.
Yksikin on perhe
Anonyymi
1<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ja elämä on pienikin elämä. Ketä kolmatta haikailisi sitten.