Hain netin kautta kirjeenvaihtoystävää. Löysin
ihanan miehen, mutta valitettavasti varatun.
Maanantaina 4 kuukautta, kun aloitimme viestien
lähettelyn. Viime viikonloppuna ensimmäinen ta-
paaminen. Kumpikin oli heti "myyty".
Näimme toisemme kolmena päivänä muutaman tunnin
kerrallaan. Hänellä kurssi meneillään.
Rakastuimme, muttemme edes ajatelleet harrastaa
seksiä eka kerralla.
Rakkauden viestit kulkevat, välillämme melkein
300 kilometriä. Ei tietoa, koska voimme nähdä
seuraavan kerran? Ja hän on varattu, eli naimi-
sissa.
Tuleekohan tästä koskaan mitään pysyvämpää? Onko
kellään ollut vastaavaa tilannetta?
Auttakaa, olen niin rakastunut häneen ja hän mi-
nuun!
Olemme jo yli viisikymppisiä kumpikin.
ihanan miehen, mutta valitettavasti varatun.
Maanantaina 4 kuukautta, kun aloitimme viestien
lähettelyn. Viime viikonloppuna ensimmäinen ta-
paaminen. Kumpikin oli heti "myyty".
Näimme toisemme kolmena päivänä muutaman tunnin
kerrallaan. Hänellä kurssi meneillään.
Rakastuimme, muttemme edes ajatelleet harrastaa
seksiä eka kerralla.
Rakkauden viestit kulkevat, välillämme melkein
300 kilometriä. Ei tietoa, koska voimme nähdä
seuraavan kerran? Ja hän on varattu, eli naimi-
sissa.
Tuleekohan tästä koskaan mitään pysyvämpää? Onko
kellään ollut vastaavaa tilannetta?
Auttakaa, olen niin rakastunut häneen ja hän mi-
nuun!
Olemme jo yli viisikymppisiä kumpikin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
rakastuin minäkin itseäni 20 vee vanhempaan, yli 50 vuotiaaseen ukkomieheen. asuimme samalla paikkakunnalla (emme enää, itse muutin pois) mutta siitä huolimatta emme tavanneet kuin todella harvoin. tekstiviestejä sinkoili edestakas, mutta pienellä paikkakunnalla tapaaminen oli lähes mahdotonta. kaikki juhlapyhät oli yksin kotona, ilman häntä. hän oli perheensä kanssa. olin aina se toinen nainen. vaikkakin ne harvat tapaamiset oli todella ihania. pystyin hänen kanssaan keskusteleen kaikesta. ja seksi oli uskomatonta. vaimonsa kanssa asuvat eri huoneissa!! mutta siitäkin huolimatta, että vaimonsa kanssa eivät enää jakaneet yhteistä vuodetta, ja lapset ovat aikuisia. hän ei ollutkaan jättämässä vaimoaan. lopulta, yli 2 vuoden jälkeen, hain töitä toiselta paikkakunnalta. sain töitä ja muutin. edelleenkin hän ottaa yhteyttä, kun on tulossa lähipaikkakunnalle, mutta tavattu ei olla...en jaksaisi enää sitä samaa..en ole sen arvoinen, että olisin se toinen nainen. haluan jollekin olla se number one.
Mieti tarkkaan haluatko todella puolikkaan miehen, vai olisitko sittenkin tyytyväisempi jos saisit jonkun ihan kokonaan omaksi? Jos rakastat, odotat että mies jättää vaimonsa, jonka hän tekee, jos rakastaa.
tuotakin asiaa. On se vaan kumma, kuinka rakkaus
tekee sokeaksi kaikelle tuollaiselle? Ja vielä
tässä iässä!
Toisaalta on kai hyvä, että matka välillämme on
näin pitkä. Ei näe toista kovin usein, pystyy
välillä ajattelemaan järkevästikin.
Minullakin on sitoumuksia, ei kuitenkaan avio-
liiton muodossa. Seurustellut kymmenisen vuotta
(emme asu yhdessä) miehen kanssa, joka ei halua
mitään yhteistä tulevaisuudelta. "Roikkuu" vain
kuvioissa. Ei ole hellä, romanttinen eikä pidä
naistaan minkään arvoisena.
Olen "kuollut" tähän suhteeseen, eikä tässä iäs-
sä (vaihdevuodet) enää ole monia mahdollisuuksia
luoda uusia suhteita.
Siksi tuntuu niin hyvältä saada rakkautta ja an-
taa myös sitä toiselle. Menemme päivän kerral-
laan rakkaani kanssa, niin olemme sopineet.
En ole sellaista tyyppiä, joka hajottaa ihmisten
avioliittoja. Muut syyt tulevat tässä tapaukses-
sa vaikuttamaan heidän eroonsa.
Te olette onnettomat katoamaton luonnonvara!!!
Jos todella olet rehellinen, kysyt esim. tuota "toista eronsyytä" tuon rakkaasi vaimolta etkä piilottele täällä palstoilla. Ja tuota paskaa "en ole sellaista tyyppiä..." No juuri sitähän teet. Jos et olisi, niin käskisit ukon hoitaa nykyisen kotipesän ensin kuntoon etkä menisi sitä soppaa lisää hämmentämään. Voi p..le, minkälaisia raukkoja olette. Et todellakaan ymmärrä itse sijoittua sitoutuneiden ihmisten housuihin vaan omaa ongelmaasi hoitamaan taitamattomana haluat sotkea ympärilläsi olevien ihmisten asiat.
No, jos se sinua lohduttaa, niin et ole yksin. Teitä k..ipäitä on kyllä muitakin täällä juoniaan rehellisten ihmisten seläntakana punomassa.
Perinteisesti me ukot kusetetaan hoitoja erilaisilla ,toinen toistaan paremmilla selityksillä molemmissa päissä. Kotona ja vieraissa. Se on pelin henki.
Mutta, jos rehellisillä asioilla ollaan, niin ensin erotaan tai lakataan reilusti seurustelemasta ja sitten aletaan etsimään uutta elämää. Kaikki muu on vain keväistä kissojen vonkausta.
kun olet varattuun rakastunut, niin rakkauden huumaan laantuessa huomaat ennen pitkään tämän miehesi löytävän taas uuden rakkauden ja itse kyllästyt tähän kun se ei olekaan enää varattu.
Varattu on varattu vaikka mitä sanot. Jos olette aikuisia, lopetatte leikin ja toisten pettämisen. Kun ero on totta ja voitta avoimesti olla pari, senkun sitten satsaatte. Salarakkaus on jännää eikä arki maistukkaan miltään.
Sitä saa mitä tilaa.
Jokainen pettäjä pitäis viedä saunan taakse ja ampua
Kyllä on taas niin rakkautta ilmassa.Vai että rakastuitte muutaman tapaamisen jälkeen.Pitäis nyt 50 tietää että se on vain ihastumista,huumaa joka menee ohi ja totuus alkaa sen jälkeen paljastua.
Annapa ukkomiehen olla.Jos et arvosta itseäsi tai liittoasi niin paljon että pysyt tällaisesta erossa,niin anna edes sen miehen pitää oma suhteensa,ilman että sinne menet kuokkimaan.
Tiedän kyllä että ikääntyvä nainen tarvitsee pönkitystä itsetunnolleen,mutta tämä on aivan väärä konsti.Häpeäisit!