Tämä kirjoitus saa yhä niskakarvani nousemaan pystyyn ja kylmänväreiden kulkemaan kehoni lävitse. Tunnistan tämän rikkinäisten muistojeni perusteella.
”Kiitoksia tästä kirjoituksesta. Asia suurin piirtein noin ja kirjoituksesi osui niin oikeaan,
kuin itse olisit toinen osapuoli. Mies käsitti asiat väärin aikoinaan, hän oli hyvin kauan aikaa sitten erilainen / ehkä kiinnostava mies myös? ä tietää että, mitä nainen näki lähes erakkona elävässä miehessä? Mutta nainen ei koskaan ajatellut häntä rakkaus mielessä / syvällisesti tai avioliitto tarkoituksessa. Nainen teki virheen ja siitä hän on joutunut maksamaan kovan hinnan. Mieheen kolahti moni asia, ehkä erilaisuus kolahti eniten, kukaan ei tiedä sitä että, mitä niin ihmeellistä tapahtui, että miehen tunnetila sekosi tyystin. Mies ei pystynyt suhtautumaan tapahtuneeseen kuten normaalisisti suhtaudutaan ja antamaan asioiden olla, jatkamaan elämäänsä, ajattelemaan tapauksesta että se oli vain yksi monista pitkän elämän juoksussa.
Mies teki hirveän virheen, kuvitellessaan että, nainen vielä taipuisi hänen tahtoonsa / suunnitelmiinsa huolimatta siitä, mitä hän tekisi ja mitä hän julkaisisi toisesta ihmisestä.
Mies kehitteli päässään syyllisen naisesta ja päätti kostaa naiselle kokemansa.
Mies ei koskaan ajatellut lähestyä naista rehellisin aikein ei edes ystävyyden verukkeella.
Tänään mies on tehnyt niin paljon vahinkoa toiselle ihmiselle ja myös itselleen suurta peruuttamatonta vahinkoa. Missään ei ole mitään järkeä, sillä tunteita vieraaseen ihmiseen ei ole. Perässäkin on raskasta vetää aikuista ja lapsen ajatuksilla varustettua miestä. Joka ei kykene normaaliin kommukointiin, eikä pysty jättämään menneisyydessä koettua taakseen. Kuka auttaisi tätä meistä, taivaan isän kontolle pitäisikö hänet jättää.”
Ylläoleva kirjoitus on syvää luotaava ja rehellinen. Arvostan näitä piirteitä ihmisessä yli kaiken. Vaikka muistoni ovat rikkinäiset ja kokonaiskuva puuttuu tapahtuneista. Olen surullinen, mitä pieni lumipallo sai aikaan kieriessään alas rinnettä. Suru, katkeruus ja viha riisti kaiken kauniin pois.
Mietin edelleen hänen motiiveja, mitkä ne mahtaa olla? Ehkä suurimpana pelkona on kosto, vaikka hänelle on nyt selvinnyt raastava totuus, joka on ollut häneltä piilossa kaikki nämä vuodet.
Saa nähdä kumpaa puolta hän lopulta ruokkii, valoisaa vai varjoista? Kaipa oma tietämättömyyteni itsessäni ruokkii varjoista puolta ja varmennettu tietoisuus totuudesta valoisaa puolta. En tiedä..
Yksi asia on varma, hukassa olen - jälleen kerran😀
”Kiitoksia tästä kirjoituksesta. Asia suurin piirtein noin ja kirjoituksesi osui niin oikeaan,
kuin itse olisit toinen osapuoli. Mies käsitti asiat väärin aikoinaan, hän oli hyvin kauan aikaa sitten erilainen / ehkä kiinnostava mies myös? ä tietää että, mitä nainen näki lähes erakkona elävässä miehessä? Mutta nainen ei koskaan ajatellut häntä rakkaus mielessä / syvällisesti tai avioliitto tarkoituksessa. Nainen teki virheen ja siitä hän on joutunut maksamaan kovan hinnan. Mieheen kolahti moni asia, ehkä erilaisuus kolahti eniten, kukaan ei tiedä sitä että, mitä niin ihmeellistä tapahtui, että miehen tunnetila sekosi tyystin. Mies ei pystynyt suhtautumaan tapahtuneeseen kuten normaalisisti suhtaudutaan ja antamaan asioiden olla, jatkamaan elämäänsä, ajattelemaan tapauksesta että se oli vain yksi monista pitkän elämän juoksussa.
Mies teki hirveän virheen, kuvitellessaan että, nainen vielä taipuisi hänen tahtoonsa / suunnitelmiinsa huolimatta siitä, mitä hän tekisi ja mitä hän julkaisisi toisesta ihmisestä.
Mies kehitteli päässään syyllisen naisesta ja päätti kostaa naiselle kokemansa.
Mies ei koskaan ajatellut lähestyä naista rehellisin aikein ei edes ystävyyden verukkeella.
Tänään mies on tehnyt niin paljon vahinkoa toiselle ihmiselle ja myös itselleen suurta peruuttamatonta vahinkoa. Missään ei ole mitään järkeä, sillä tunteita vieraaseen ihmiseen ei ole. Perässäkin on raskasta vetää aikuista ja lapsen ajatuksilla varustettua miestä. Joka ei kykene normaaliin kommukointiin, eikä pysty jättämään menneisyydessä koettua taakseen. Kuka auttaisi tätä meistä, taivaan isän kontolle pitäisikö hänet jättää.”
Ylläoleva kirjoitus on syvää luotaava ja rehellinen. Arvostan näitä piirteitä ihmisessä yli kaiken. Vaikka muistoni ovat rikkinäiset ja kokonaiskuva puuttuu tapahtuneista. Olen surullinen, mitä pieni lumipallo sai aikaan kieriessään alas rinnettä. Suru, katkeruus ja viha riisti kaiken kauniin pois.
Mietin edelleen hänen motiiveja, mitkä ne mahtaa olla? Ehkä suurimpana pelkona on kosto, vaikka hänelle on nyt selvinnyt raastava totuus, joka on ollut häneltä piilossa kaikki nämä vuodet.
Saa nähdä kumpaa puolta hän lopulta ruokkii, valoisaa vai varjoista? Kaipa oma tietämättömyyteni itsessäni ruokkii varjoista puolta ja varmennettu tietoisuus totuudesta valoisaa puolta. En tiedä..
Yksi asia on varma, hukassa olen - jälleen kerran😀
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.