Ajatus kuolemasta

Älä nyt vielä rupea kuolemaan ! Tsemppiä sulle !

Mistähän tässä mahtaa olla kyse? Ihmisiä tulee, ihmisiä menee. Ketään ei voi sitoa itseensä, mutta sydämeensä voi toki "säilöä", kuten itsekin olen tehnyt (kaiken lisäksi kaveri on sen ikäinen, että voisi olla poikani).

Sinänsä kuolemaan valmistautuiminen ei ole mitenkään paha asia, päin vastoin. Sille on oma terminsäkin, ars moridendi eli kuolemisen taito. Länsimainen ihminen on vieraantunut kuolemasta. Suosittelen, että jokainen olisi lähellä kuolevaa lähimmäistään, auttaisi tämän laittamisessa arkkuun ja mitä nyt kuolemaan liittyykin. Itselle kannattaa ommella kuolinpaitaa, tehdä tuhkauurna ja ruumisarkku, suunnitella hautajaisensa. Se auttaa läheisiäkin, kun hommat on suunniteltu hyvin ennakkoon. Kuolinsiivous tehty jne.

Kuolemaan valmistautuminen on silti eri asia kuin kuoleman hakeminen. Ihan hyvin voi jatkaa elämäänsä ja kokea elämäniloa, vaikka tiedostaa olevansa kuolevainen, ja valmistautuu ja on valmis kuolemaan - periaatteessa milloin vaan, sillä viikatemies on arvaamaton. Nykyaikana kuitenkin osa porukoista hakee kuolemaa pakona ahdistavasta elämästä, mutta samaan aikaan kuolema on jotain käsittämättömän pelottavaa, ahdistavaa, outoa ja vierasta. Kannattaa tutustua kuolemaan eri tavoin. Kuoleman hakeminen ja erilajien itsetuhoisuudet ovat eri asia kuin olla sinut kuoleman kanssa.

Sain tässä pyytämättä henkilökohtaisen oppikurssin kuolemasta, kun lupauduin hoitamaan kuolleen läheiseni asiat. Näkemys elämästä ja kuolemasta muuttui. Suosittelen samaa sinullekin: kohtaa kuolema, mutta jatka silti elämääsi. Kerran kuolet joka tapauksessa, jokainen kuolee. Syntymän ja kuoleman välille jää elämäksi kutsuttu pätkä. Se pitää elää.