Olisitteko mieluummin

Sen aikaa "onneton" menestyjä että saan koottua omaisuuden, jotta voin heittäytyä "luuseriksi"ja jatkaa elämääni melko onnellisesti ;)

Mä en usko, että kumpikaan noista on loppupeleissä onnellinen.

Minä olen oman elämäni menestyjä ja pirun ylpeä siitä!
Olen sellaisesta kurasta noussut ihan omilla ansioillani että moni ei edes tiedä minkälaiseen helvettiin lapsi voi syntyä. Ja siitä huolimatta kovalla sisulla ja peräänantamattomuudella nostaa itsensä oman elämänsä herraksi ja täysvaltaiseski yhteikunnan jäseneksi.
Koskaan en ole kotoa minkäänlaista tukea saanut. Kuusitoista vuotiaana alettiin ajaa kotoa pois turhana rahankuluttajana. Kahdeksantoista vuotiaana lähdin ja lopullisesti.
Olen elättänyt itseni ja yhden lapsen puolipäivätyöstä saamallani palkalla, johon sain asumistuen sekä lapsilisän ja kunnan maksaman elatustuen. Lapsen isä ei ollut kuvioissa millään tavalla, omasta halustaan. Opiskelin iltaisin ja valmistuin ensimmäiseen ammattiin. Siinä olin pari vuotta kunnes kova halu edetä ajoi uudelleen koulun penkille, iltaopintoihin jälleen.
Pääsin parempiin hommiin ja siitä sitten pikku hiljaa kampesin itseni ylöspäin. Olen saanut kaksi ylennystä ja olen ylpeä siitä. Minä josta ei pitänyt tulla yhtään mitään. Minä joka olin pohjasakkaa, näin jo kotona opetettiin. Koulussa opettajat kiusasivat ja sama vähättely jatkui. En antanut periksi.
Olen hyvin itsenäinen jaminulla on vain harvoja ystäviä. En ole oppinut luottamaan kovinkaan helposti mutta olemassa olevat ystävät ovat sitäkin rakkaampia. Poikani olen kouluttanut ja tuen edelleen opinnoissa. Voin siis kai sanoa olevani onnellinen menestyjä. Luuseriksi en koskaan voisi painua, sitä ei sisu anna periksi. Olen täsmälleenyhtä hyvä kuin kuka muu tahansa.

Menestyminen on sana joka ei kuulu sanavarastooni. Eli olen näillä vaihtoehdoilla aina joko onnellinen tai onneton luuseri.

Onnellinen luuseri

Onnellinen luuseri.
Jos on onneton niin ei sillä menestyksellä paljon virkaa ole.

Ja miten määritellään luuseri ja menestyjä? Oletan että kirjoittaja viittaa taloudelliseen menestykseen. Että onko työtön peräkammarin asukki vai rahaa painava pisnesjohtaja. En tiedä mikä itse olen. Nykyään yrittäjä, tulot viime vuosien aikana keikkunu 5-6,5 k/kk (onko se tarpeeksi ollakseen menestynyt?). Asun kaupungissa omassa osakkeessa. Mutta tekisi mieli lyödä hanskat naulaan ja muuttaa perämettiin verkkareita ja villasukkia kuluttamaan, eli en ole onnellinen.

Olen menestynyt elämässä jo tarpeeksi. Se riittää. Nyt on rakkauden vuoro, jos vaan kohde tuntee samaa.

Menestyminen on hyvin subjektiivinen käsite. Esimerkiksi narsistiset röyhkimykset saattavat "menestyä" työelämässä, mutta en haluaisi olla kuten he. En kaipaa hyväksyntää. Joten vastaan onnellinen luuseri :)

Ihan sama varmaan, kun oon jo nyt onneton luuseri.

Haluan olla onnellinen oma itseni, sellainen kuin olin vielä yli viisi vuotta sitten. Mutta se miten "auttaminen" toteutettiin taitaa estää sen, enkä ole sitä enää koskaan.