Olen tässä mietiskellyt

Pitempään odottanut, että jotain voisi olla. Pitänyt yllä toivoa koska en ole halunnut/pystynyt hänestä luopumaan. Joskus on jotain ollutkin jo. Nyt mietin, etten voi lopun elämääni odottaa. Olen enemmän arvoinen, kuin odottaa jotain sellaista, kuin että kelpaanko jollekin toiselle. Tärkeintähän on se, että kelpaan itselleni. Yhdentekeväähän se, jos en ole jollekin muulle riittävä.

Liian usein tuntuu siltä, että en jaksa, itkettää, vituttaa. Energiat valuu jostain raoista hukkaan. Välillä olen miettinyt sitäkin mitä voisin olla saavuttanut, jos olisin suunnannut voimavarani johonkin muuhun, hänen ajattelun sijaan. Olen joutunut toteamaan tuon pähkäilyn hedelmättömättömyyden, ainakin omalla kohdallani. Vaikuttaa siltä, että jotkut asiat vaan pitää käydä läpi, vaikka se sillä hetkellä niin turhalta tuntuukin. Näissä asioissa ei taida olla oikoteitä. Ja jokaisella on se oma tie, näissä tunneasioissa ei ne toisten hyväätarkoittavat neuvot useinkaan auta.


En ole poisulkenut myöskään sitä mahdollisuutta, että tässä olisi kysymys pelkästä limerenssistä, eli hullaantuneesta rakkaudesta. Olen tämän tuskaisen taipaleen kautta joutunut kohtaamaan itseäni; kuka oikeasti olen, mitä haluan ja ennen kaikkea mitä tarvitsen elämääni. Oikeastaan koko elämäni on ollut yhtä Via Dolorosaa, oman itseni kanssa. Ei ole muita, ei verukkeita, ei syyllisiä, ei mitään tekosyitä siihen, etten joutuisi palaamaan taas kerran takaisin lähtöruutuun, eli itseeni.

Ennen vuosikymmenen vaihdetta tein lupauksen itselleni, etten enää odota, saati etsi suhdetta toiseen ihmiseen, vaan etsin iloa elämääni. Vaikka kompastellen eteenpäin kuljenkin, alan uskoa tuon ajatuksen voimaan. Vähitellen se todentuu omaan elämääni.

Anonyymi kirjoitti:

Pitempään odottanut, että jotain voisi olla. Pitänyt yllä toivoa koska en ole halunnut/pystynyt hänestä luopumaan. Joskus on jotain ollutkin jo. Nyt mietin, etten voi lopun elämääni odottaa. Olen enemmän arvoinen, kuin odottaa jotain sellaista, kuin että kelpaanko jollekin toiselle. Tärkeintähän on se, että kelpaan itselleni. Yhdentekeväähän se, jos en ole jollekin muulle riittävä.

Liian usein tuntuu siltä, että en jaksa, itkettää, vituttaa. Energiat valuu jostain raoista hukkaan. Välillä olen miettinyt sitäkin mitä voisin olla saavuttanut, jos olisin suunnannut voimavarani johonkin muuhun, hänen ajattelun sijaan. Olen joutunut toteamaan tuon pähkäilyn hedelmättömättömyyden, ainakin omalla kohdallani. Vaikuttaa siltä, että jotkut asiat vaan pitää käydä läpi, vaikka se sillä hetkellä niin turhalta tuntuukin. Näissä asioissa ei taida olla oikoteitä. Ja jokaisella on se oma tie, näissä tunneasioissa ei ne toisten hyväätarkoittavat neuvot useinkaan auta.


En ole poisulkenut myöskään sitä mahdollisuutta, että tässä olisi kysymys pelkästä limerenssistä, eli hullaantuneesta rakkaudesta. Olen tämän tuskaisen taipaleen kautta joutunut kohtaamaan itseäni; kuka oikeasti olen, mitä haluan ja ennen kaikkea mitä tarvitsen elämääni. Oikeastaan koko elämäni on ollut yhtä Via Dolorosaa, oman itseni kanssa. Ei ole muita, ei verukkeita, ei syyllisiä, ei mitään tekosyitä siihen, etten joutuisi palaamaan taas kerran takaisin lähtöruutuun, eli itseeni.

Ennen vuosikymmenen vaihdetta tein lupauksen itselleni, etten enää odota, saati etsi suhdetta toiseen ihmiseen, vaan etsin iloa elämääni. Vaikka kompastellen eteenpäin kuljenkin, alan uskoa tuon ajatuksen voimaan. Vähitellen se todentuu omaan elämääni.

Kannattaa siinä mielessä elää täysillä, että näkee monia mahdollisuuksia, kiinnostuksen kohteita! Pelkästään toisesta ihmisestä sisällön etsiminen ei ole hedelmällistä. Eikä monikaan halua olla toisen elämän ainoa sisältö. On hyvä jos on monia ihmissuhteita. Ystävät kaikkein tärkeinpiä, koska ne suhteet monesti jatkuvat vuosia.

Anonyymi kirjoitti:

Kannattaa siinä mielessä elää täysillä, että näkee monia mahdollisuuksia, kiinnostuksen kohteita! Pelkästään toisesta ihmisestä sisällön etsiminen ei ole hedelmällistä. Eikä monikaan halua olla toisen elämän ainoa sisältö. On hyvä jos on monia ihmissuhteita. Ystävät kaikkein tärkeinpiä, koska ne suhteet monesti jatkuvat vuosia.

Ymmärrän mitä tarkoitat ja tiedän kyllä tuon. Mutta olen addikti. Tuo "hullaantuminen" taitaa olla addiktio muiden joukossa. Muut addikti-ihmiset sen varmasti myös ymmärtävät. Ystäviä on, ei monen monta, mutta onnekseni olen saanut muutaman pysyvästi elämääni. Kiinnostuksen kohteitakin on olemassa, tosin ne ovat välillä piilossa, kun olen elänyt oman myllerryksen keskellä. Olen joutunut matkaamaan omaan menneisyyteen, kaivamaan siellä olevat haamut ja kokemaan ne myös tunteiden tasolla. Vielä on tehtävää sielläkin. Jossain kohtaa jo alkutaipaleella minuun on tullut särö, joka on vaikuttanut kaikkeen, mitä olen valinnut elämässäni. Monen mutkan kautta olen saavuttanut sen kohdan, jossa olen nyt. Nyt on tarkoitus päästä kiinni nykyhetkeen. <3

Anonyymi kirjoitti:

Ymmärrän mitä tarkoitat ja tiedän kyllä tuon. Mutta olen addikti. Tuo "hullaantuminen" taitaa olla addiktio muiden joukossa. Muut addikti-ihmiset sen varmasti myös ymmärtävät. Ystäviä on, ei monen monta, mutta onnekseni olen saanut muutaman pysyvästi elämääni. Kiinnostuksen kohteitakin on olemassa, tosin ne ovat välillä piilossa, kun olen elänyt oman myllerryksen keskellä. Olen joutunut matkaamaan omaan menneisyyteen, kaivamaan siellä olevat haamut ja kokemaan ne myös tunteiden tasolla. Vielä on tehtävää sielläkin. Jossain kohtaa jo alkutaipaleella minuun on tullut särö, joka on vaikuttanut kaikkeen, mitä olen valinnut elämässäni. Monen mutkan kautta olen saavuttanut sen kohdan, jossa olen nyt. Nyt on tarkoitus päästä kiinni nykyhetkeen. <3

Ja vielä jatkoa. Persoonallisuustutkimuksissa, joissa olen käynyt on todettu asia, etten ole sairaalloisen riippuvainen kestään toisesta ihmisestä. Sairaalloisen riippuvainen roikkuu toisessa ihmisessä ja anelee ja matelee. En myöskään täytä elämääni hänellä, hän olkoon vain yksi monista ongelmistani ja elämäni sisällöstä. Kirjoitan rehellisesti ja aidosti aina siitä, miltä minusta kulloinkin tuntuu. Tänään tuntuu tältä ja huomenna ehkä joltain muulta. Vahvasti tunneihminen olen.

❤️👍 Sulle. Ap.

Tässä ei ole kyse enää mistään lyhyestä ajasta. Ap.

Anonyymi kirjoitti:

Tässä ei ole kyse enää mistään lyhyestä ajasta. Ap.

Mitä olet itse tehnyt asian eteen?

Anonyymi kirjoitti:

Mitä olet itse tehnyt asian eteen?

En mitään, sen jälkeen kun sanoi useasti ettei jaksaisi. Odottanut, toivonut muutosta.