Karvaa sisuataa

Ja toinen yhtä onneton kirjoitus samalta taidottomalta, noloa.

Pitkäkarvainen koira autoon muutamaksi päiväksi niin taatusti on karvainen. Eikä maksa mitään.

Taitaa olla lähi-idän ihmemiehille bemu lähimpänä sitä tuttua ja turvallista kamelia, kun niistä niin paljon tykkäävät... Eipä siinä siis ihmettä, että toivoo myös tutun tuoksuista karvasisustaa citykameliinsa.

Menin hätäpäissäni ostamaan neljä vuotta vanhan 330 BMW:n vähän turhan nopeasti ja vähällä tutustumisella, kun kauppias tarjosi niin hyvää osamaksusopparia ja kertoi autosta olleen paljon kyselyjä. Olisi tietysti pitänyt haista palaneen käry sekä äijän puheesta leijuva paskan käry.

Osamaksusoppari tulee lopulta perustamiskuluineen, käsittelymaksuineen ja loppuvelkoineen ihan hiton kalliiksi vaikka näennäisesti korko onkin matala.

Selvisi, että edellinen omistaja, tai no, haltija siis, oli ollut joku karvaranne ja sen kyllä huomasi! Ikävällä tavalla...

Mehmetti, Metusaalemi, Muhamatti tai mikäli ei ollut maksanut kuulemma ensimmäistäkään osamaksuerää, mutta rahoitusyhtiöllä oli mennyt kolme vuotta löytää auto ja saada se haltuunsa. Tällä aikaa sillä oli ajettu jo 250tkm.

Autoa ei oltu huollettu varmaan koskaan, ei sitten niin millään tavalla. Bensaa oli laitettu tankkiin ja jotain litkua pissapoikaan, mutta siinä se. Määräaikaishuollot ja öljynvaihdot kaikki tekemättä ihan takuulla. Renkaissa paistoi kuidut. Helvetinmoinen nitinä, natina, vinkuna, kilinä, kolina, hankaaminen, vatkaaminen yms. heti siitä lähtien, kun kuuluun kiipesi sisään ja käynnistäessä vasta sinffoniasekamelska vasta alkoikin. Itse ajamisesta puhumattakaan. Pelotti ja itketti.

Sisusta oli tarkemmin katsottuna todella likainen ja ihmeellisen tahmainen sekä kummilla naarmuilla, muilla kulumilla sekä repeytynytkin joistain kohdin.

Lumet oli auton päältä harjattu varmaan katu harjalla tai jollain kolalla kolattu suoraan... Vahattu tietysti kiiltäväksi liikkeessä, mutta äkkiä se vaha kului ja paljasti tuon totuuden. Niin, ja olihan siinä tietysti pientä kolhua siellä täällä.

Mikä teki autolla ajamisesta kaikkein vastenmielisintä oli kuitenkin se haju, mikä auton sisällä oli. Ihan oikeasti tuoksui siitä, kuin sillä olisi kuljetettu kuolleita kameleita hautuumaalle tai että auto olisi toiminut jonain saatanan siittolana ja synnytyssairaalana niille samaisille kameleille.

En siis kyllä yhtään ihmettele, jos nämä tämän oman Bemarini entisen omistajan kaltaiset henkilöt tahtoisivatkin sisustaa autonsa kamelin karvoilla. Onnea vaan seuraavalle omistajalle!

Onneksi itsellä enää 4,5 vuotta osamaksuja jäljellä. Ja loppuvelka.

Tervaa ja höyheniä on tarjolla edullisesti, 5000€ satsi!

Tätänykyä löytyy Turun suunnalta useampikin verhoomo, joka laittaa Bemun sisustaa uusiksi kamelin karvalla. Yksi jopa tuo jostain ulkomailta ympärileikattujen poikalasten esinahkaa ja tekee siitä premium luokan sisustusta. Hintaahan tolla esinahkasisustalla on aika paljon, mutta kyllä se on hintansa väärti ja Santaderilta löytyy siihen hintaankin lääke.