Iloton äitiyskö abortin syynä

Pitääpä lukea, kiitos vinkistä.

Ei ole kumma jos aborttiin päätyy, jos on vähänkään epäilyä ettei jaksakaan, jos lapsi on taakka.

Tutkimuksessa tuotiin esille, miten äitiys ei olekaan tosiaan mitään onnea, vaan jaksaminen on koetuksella ja osa äideistä tuntee suorastaan vihaa lasta kohtaan. Monesti äitiydestä on ruusuiset kuvitelmat ja jos on uskonut sellaisiin hattarapilviin punaposkisista kilteistä pilteistä niin se pudotus saattaa olla tosi raju. Liihan tiheät synnytykset on riskitekijä ja voimia ei ole yhdenkään kanssa liikaa. Parisuhde on koetuksella ja siinä tilanteessa miehen on helppo vaihtaa sinkkumiehen elämään kuin että kulkisi mukana vierella ne hankalat ajat. Monenlaisia kohtaloita on. Ihan mielenkiintoinen tutkielma. Valottaa lähinnä niitä syitä, miksi äitiys on pikemmin taakka kuin ilo.

Se kaksivuotiaan surmannut oli kertonut kuulusteluissa että olisi halunnut abortin ja inhosi lastaan. Silti synnytti sen. Painostettiinkohan häntä synnyttämään vaikka olisi tahtonut abortin...

elämän kannalta parempi on syntyä kuin abortti

jopa ne pari vuotta elinaikaa ovat koulua uudelle sielulle
itse jaksoi työntyä vaginasta, niin se on korvaamaton kokemus
näin ajattelee henkinen ihminen

myös vanhuksien laita, että jokainen minuutti on tärkeä, jopa kivussa eläessään
tämä siksi, että sieluu syntyy maapallolle juuri kokeakseen kehon vaikutusta

siten luistaa tästä luonnon ilmiöstä on tuloksetonta hapuilua


se oli eka ajatuksen vaihe


toinen ajatuksen vaihe on lapsen kuolema

todettu, että syntyminen on parempi kuin olla syntymättä
To be or not to be

sielun kohtalo on kuolla. sielu oppii tästä ja karma rakentuu sen varaan


---------

kolmas ajatuksen vaihe on vihainen äiti

vanhemmuuus kentät ovat niin suuria, että kaikkea ei kata
syviä, että ei selviää ym
iso vastuu vanhemmalla, koska kyse kokonaisesta elämästä

on yhteiskunnan yleinen kehitys aste, miten pitkällä ollaan
ja on henkilökohtaisen ihmisen voimavarat

yksilö ei ylitä suuremmin yhteiskunnan kehitysastetta
ja yhteiskuntaa ei voida sinänsä syyttää henkilökohtaisesta menetyksestä
itse tekii virheen, niin oma syy

toisaalta yksilön omatahto - sen pitää kuunnella

toisaalta on sellaisia ihmisyyttepejä, jotka eivät ole koskaan valmiita vanhemmuuteen. he saattavat koko elämän kerätä voimia synnyttää, mutta eivät koskaan päätyy siihen. syy siinä, että eivät he luonnostaan ole hyviä vanhempia

vanhempi saattaa käyttäytä pahasti, uhkailla ym.
vesimies aikana, uskon, sellaisia vanhempia voi olla enemmän

vaikka vanhempi on paha, niin se ei vielä tarkoita, että vanhemmalta synnyttäminen kielletty, sillä jotkut tahtoisivat kieltääkin

jokaisella on oikeus rakkauteen elämässä

objektiivinen oikeus on synnyttää ja subjektiivinen hoitaa lasta

sitten toinen ryhmä vanhemmissa on käytännönläheisiä
ei sinänsä lapsen tunteet ja henkilöminä, mutta mitä tarve vaatii

riippuu mihin ryhmään äiti kuuluu
joko ei äiti ei mahdollisesti nähnyt hyötyä lapsesta
tai äiti oli vain sopiamton vanhemmaksi...

silloin kun äiti on sopimaton, silloin pitää kertoa hänelle, hyviä asioita vanhemmuudesta

silloin kun äiti on käytännöllinen hyötyihminen, niin silloin puhutaan aineellisesta riittävyydestä elämässä, että äidillä on puitteet ylläpitää lasta ja itseään

tässä kohdin voi ja pitää aloittaa Vanhemmuus kuukausipalkan maksamista naisille siitä, että he synnyttävät ja hoitavat lasta. Se palkka on normaali ja hyvä kuukausipalkka, joka on houkutin samalla.

kolmas vaihtoehto on sairaus. oliko sairas tai ei
mutta edes sairaus ei ole riittävä kokonaisuudessaan peruste olla synnyttämättä

ja neljäs asia on se, että mies ei ole nainen tietäkseen kaikkea

näin ajattelee spekulaattori

siis vanhemmuudesta pitää puhua, käsitellä yksityiskohtia ja valaa tietoa, miksi synnyttää

SE TIETO MUUTEN MENEE YKSI YHTEEN SEN KANSSA
MIKSI ELÄÄ MAAILMAASSA
MIKSI SYNNYTTÄÄ JA MITÄ IHMISET AIKOVAT TEHDÄ TULEVAISUUDESSA

kysymys on filosofinen