Meidän rakkaat taivaan taimet halusimme juurruttaa Jumalan valtakuntaan käyttämällä heitä pyhäkouluissa ja kerhoissa, sekä pitämällä kotona esillä Jumalan sanaa. Erehtyväisinä kristittyinä emme aina jaksaneet toimia oikein, jolloin lapset neuvoivat sopimaan asioita evankeliumilla. Lapsemme myös muistuttivat seuroihin lähdöstä, jos itse emme jaksaneet, tai olimme kovissa epäilyksissä. Ajattelimme, että lasten ansiosta Jumala tulee meitä lähelle arkenakin.
Kunnes kaikki muuttui. Vanhimmat lapset menivät kouluun. Seuroihin houkuttelu ei ollut enää helppoa. Lapsilla olisi ollut niin paljon kaikkea kivaa seurojen tilalle, kuten leikkiä ja pelailla naapureiden ”epäuskoisten” lasten kanssa.
Kunnes kerran yksi lapsistamme totesi meille, että miksi meillä pitää olla kaikki kiva kiellettyä? Miksi koulussa ei ole. Siellä saamme laulaa paljon kivempia laulujakin. Ja miksi koulussa ei koskaan puhuta mitään Jeesuksista. Miksi koulussa moni asia on ok, mutta meillä ne on kiellettyjä.
Yritettiin neuvoa lapsiamme rakkaudella, mutta he olivat yhä kiukkuisempia ja kiukkuisempia. Olivat oppineet jostain todella rumia sanojakin, joita yritimme kitkeä pois. Sanat kuitenkin olivat juurtuneet lasten puheenparteen niin lujaa, ettemme saaneet edes ammattiapua käyttäen niitä pois. Toisaalta meille sanottiin, että meidän ei pitäisi välittää lasten kiroilusta liikaa, koska se vain saattaa lisätä heidän mielenkiintoa kiroiluun. Näinhän uskovainen ei voi ajatella. Kirosana on aina syntiä ja synnille ei saa antaa pesää missään tilanteessa.
Lapsemme olivat oppineet paljon ”maailmallisia” tapoja. Kerran pääsimme seuraamaan lasten musiikin opetusta ja se oli järkytys. He tanssivat ja hytkyivät ja lauloivat listahittejä ja tietysti lapsenikin lauloi niitä täysillä. Kysyin koulupäivän jälkeen, kuinka hän voi niitä osata, vaikkei sanoja oltu heijastettu mihinkään. Hän sanoi siihen, että on kuullut niin monta kertaa sen.
Koulussa paine on kova. Jotta tulet sosiaalisesti hyväksytyksi, täytyy myös itse sulautua massaan. Koululainen voi salaa kuunnella omalla puhelimella tai kaverin puhelimella musiikkia ja elokuvia.
Kun ensimmäinen lapsi täytti 13 vuotta, hän sanoi, ettei jaksa enää uskoa mihinkään Jeesukseen ja Taivaan Isään. Kaikki nauraa sellaiselle joka uskoo, eikä hän haluaisi elää rajoitettua elämää. Usein tämä lapsi kyseenalaisti meidän uskoamme ja näin alkoi tekemään myös nuoremmat lapset. Näyttivät, mitä koulussa opetetaan nykyisin. Kuinka moni niistä on ristiriidassa seuroissa opetetun kanssa. Olin neuvoton. En tiennyt, miten kertoa lapsille, että kaikkea mitä koulussa opetetaan, ei pidä hyväksyä, koska koulukirjat ja opetussuunnitelmat ovat laatineet usein epäuskoiset ihmiset. Esimerkiksi sukupuolisensitiivisyys, homoseksuaalisuus ja liiallinen individualismi ovat asioita, jotka ovat voimakkaasti ristiriidassa meidän ajatusmaailman kanssa. Individualismi tarkoittaa toisinsanoen itsekeskeisyyttä ja erityisesti sitä, että saa tehdä sitä mitä tykkää ja mistä pitää, eikä kenenkään pitäisi siitä tuomita, ellei täyty rikoksen tunnusmerkit.
Lapsemme ovat saaneet myös koulussa haistatteluja, että kun uskovaiset raiskaavat lapsia. Olimme neuvottomia, kuinka ohjata lapsia uskomaan. Väsähdimme. Ajattelimme, että no antaa lasten mennä. Kai Jumala antaa voimat sanoa viisaita sanoja, jos niin on tarkoittanut. Ei antanut. Talossamme alkoi pauhaa poppi. Seiniin tuli pop-idoleiden julisteita. Lasten kiroilukin lisääntyi ja myös uskon rienaaminen. Ja uusia lapsia syntyi... jotenkin järkiään kaikki menisivät maailmaan. Kuinka jaksaisimme. Miksi ottaa lapsia vastaan, jos ne vain opettaa meitä epäilemään.
Olimme ihan hukassa. Emme tienneet, keiden kanssa puhua. Asia oli arka. Emme kehdanneet mennä edes seuroihinkaan lopulta. Lapsemme saattoivat sielläkin kiroilla. Yksi lapsistamme oli laittanut tarrakorvikset ry:llä. Saimme vanhempina sitten kuulla tästä ”korvakorullisesta” lapsestamme joka hädin tuskin oli 10-vuotta.
Emme kehdanneet enää mennä seuroihin. Päätimme myös, että emme jaksa ottaa enää lisää lapsia. Menetimme uskon lopulta itsekin. Lapset opettivat meitä epäilemään ja he opettivat myös kieltämään uskon.
Kunnes kaikki muuttui. Vanhimmat lapset menivät kouluun. Seuroihin houkuttelu ei ollut enää helppoa. Lapsilla olisi ollut niin paljon kaikkea kivaa seurojen tilalle, kuten leikkiä ja pelailla naapureiden ”epäuskoisten” lasten kanssa.
Kunnes kerran yksi lapsistamme totesi meille, että miksi meillä pitää olla kaikki kiva kiellettyä? Miksi koulussa ei ole. Siellä saamme laulaa paljon kivempia laulujakin. Ja miksi koulussa ei koskaan puhuta mitään Jeesuksista. Miksi koulussa moni asia on ok, mutta meillä ne on kiellettyjä.
Yritettiin neuvoa lapsiamme rakkaudella, mutta he olivat yhä kiukkuisempia ja kiukkuisempia. Olivat oppineet jostain todella rumia sanojakin, joita yritimme kitkeä pois. Sanat kuitenkin olivat juurtuneet lasten puheenparteen niin lujaa, ettemme saaneet edes ammattiapua käyttäen niitä pois. Toisaalta meille sanottiin, että meidän ei pitäisi välittää lasten kiroilusta liikaa, koska se vain saattaa lisätä heidän mielenkiintoa kiroiluun. Näinhän uskovainen ei voi ajatella. Kirosana on aina syntiä ja synnille ei saa antaa pesää missään tilanteessa.
Lapsemme olivat oppineet paljon ”maailmallisia” tapoja. Kerran pääsimme seuraamaan lasten musiikin opetusta ja se oli järkytys. He tanssivat ja hytkyivät ja lauloivat listahittejä ja tietysti lapsenikin lauloi niitä täysillä. Kysyin koulupäivän jälkeen, kuinka hän voi niitä osata, vaikkei sanoja oltu heijastettu mihinkään. Hän sanoi siihen, että on kuullut niin monta kertaa sen.
Koulussa paine on kova. Jotta tulet sosiaalisesti hyväksytyksi, täytyy myös itse sulautua massaan. Koululainen voi salaa kuunnella omalla puhelimella tai kaverin puhelimella musiikkia ja elokuvia.
Kun ensimmäinen lapsi täytti 13 vuotta, hän sanoi, ettei jaksa enää uskoa mihinkään Jeesukseen ja Taivaan Isään. Kaikki nauraa sellaiselle joka uskoo, eikä hän haluaisi elää rajoitettua elämää. Usein tämä lapsi kyseenalaisti meidän uskoamme ja näin alkoi tekemään myös nuoremmat lapset. Näyttivät, mitä koulussa opetetaan nykyisin. Kuinka moni niistä on ristiriidassa seuroissa opetetun kanssa. Olin neuvoton. En tiennyt, miten kertoa lapsille, että kaikkea mitä koulussa opetetaan, ei pidä hyväksyä, koska koulukirjat ja opetussuunnitelmat ovat laatineet usein epäuskoiset ihmiset. Esimerkiksi sukupuolisensitiivisyys, homoseksuaalisuus ja liiallinen individualismi ovat asioita, jotka ovat voimakkaasti ristiriidassa meidän ajatusmaailman kanssa. Individualismi tarkoittaa toisinsanoen itsekeskeisyyttä ja erityisesti sitä, että saa tehdä sitä mitä tykkää ja mistä pitää, eikä kenenkään pitäisi siitä tuomita, ellei täyty rikoksen tunnusmerkit.
Lapsemme ovat saaneet myös koulussa haistatteluja, että kun uskovaiset raiskaavat lapsia. Olimme neuvottomia, kuinka ohjata lapsia uskomaan. Väsähdimme. Ajattelimme, että no antaa lasten mennä. Kai Jumala antaa voimat sanoa viisaita sanoja, jos niin on tarkoittanut. Ei antanut. Talossamme alkoi pauhaa poppi. Seiniin tuli pop-idoleiden julisteita. Lasten kiroilukin lisääntyi ja myös uskon rienaaminen. Ja uusia lapsia syntyi... jotenkin järkiään kaikki menisivät maailmaan. Kuinka jaksaisimme. Miksi ottaa lapsia vastaan, jos ne vain opettaa meitä epäilemään.
Olimme ihan hukassa. Emme tienneet, keiden kanssa puhua. Asia oli arka. Emme kehdanneet mennä edes seuroihinkaan lopulta. Lapsemme saattoivat sielläkin kiroilla. Yksi lapsistamme oli laittanut tarrakorvikset ry:llä. Saimme vanhempina sitten kuulla tästä ”korvakorullisesta” lapsestamme joka hädin tuskin oli 10-vuotta.
Emme kehdanneet enää mennä seuroihin. Päätimme myös, että emme jaksa ottaa enää lisää lapsia. Menetimme uskon lopulta itsekin. Lapset opettivat meitä epäilemään ja he opettivat myös kieltämään uskon.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minun on kristittynä, Jeesuksen seuraajana nuhdeltava Sinua, hyvin vakavasti.
Läpi kuitenkin paistaa, että nuolet lahkosi jäseniä, ja hyvin arkaan paikkaan.
***Meidän rakkaat taivaan taimet halusimme juurruttaa Jumalan valtakuntaan.** Jumalan Valtakunta ei ole läsnä nyt, ja sitä johtaa Jumala, ei ihminen. Joten lopeta valehtelu omille lapsillesi. Olet todella törkeä.
Heille on parempi opettaa Uuden Testamentin tapaa Jeesuksen opetuksia, käyttäytymistä, sekä neuvoja. Toki se on vaikeaa, jos ei ole Raamattua, mutta osta se nyt, ja tutustu siihen. Sieltä tulee neuvot valmistua Tulevaan Pyhään Jumalan Valtakuntaan, missä lapsillakaan ei ole pelkoa tulla raiskatuksi, eikä vaimoilla yli kestävyyden synnytyksiä.
Tämä kun paljastuu heille, olet heidän mielestä todella surkimus, jopa luuseri.
**Ajattelimme, että lasten ansiosta Jumala tulee meitä lähelle arkenakin.** On hyvä tietää, että Jumala EI TULE, vaan Jeesus ohjaa Isänsä luokse;
Joh. 14:6
Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.
Törkeää on opettaa lapsille; kuten leikkiä ja pelailla naapureiden ”epäuskoisten” lasten kanssa!! Olet todella saastaa ja opetat lapsesikin lahkolaiseksi, tämä tulee Sinulle kalliiksi.
Onko Sinun lapset Pyhempiä, mitä naapurin? Usein kylläkin ”kokeneempia”.
Koulussa puhutaan Jeesuksesta kymmenen kertaa enemmän, mitä lahkossanne. Lapsella tulee olla kivaa, se on terveen perheen ja lapsen oikeus.
Jos neuvosi ovat kirjoituksesi tasoa, lopeta neuvominen, sillä jäät kohta ilman lapsia.
Mikä tanssissa on vikana, Jumala haluaa sitä.
Job 21:11
Hänen lapsensa juoksevat vapaina kuin karitsat, nuoret hyppivät ja tanssivat riemuissaan,
Ps. 87:7
Ja kaikki tanssivat ja laulavat: "Sinussa ovat minun lähteeni!"
Etkö itse tanssi Jeesuksen suuruutta ylistäen.
Vai niin sanoi 13 vuotias. Hän aika fisku, sitä saa mitä tilaa!, ja niin makaat kun petaat.
Olet kohta aika orpo, sillä Jeesus ei heitä hylkää, vaan lahkonne sen tekee, kuten annat ymmärtää.
Onneksi ei lastesi tarvitse kasvaa tynnyrissä, jonka Sinä olet kokenut, anna nyt lapsesi kasvaa niin, että heille tulee terve itsetunto, elä särje niitä enää. Homoseksuaalisuus tulee yleensä lapsille, joita vanhemmat vahtii joka askeleella ja orjuuttavat. Se on hiljainen protesti. Se voi ilmetä myös rikollisuutena, tulet kohta näkemään, ellet tee parannusta.
**Lapsemme ovat saaneet myös koulussa haistatteluja, että kun uskovaiset raiskaavat lapsia.** Onko se jotenkin ihme, sehän oli 10- 20 vuotta sitten miesten tehtävä, ja senkin johtonne salaavat, eli valehtelevat. Muista, sitä saa mitä tilaa.
**Talossamme alkoi pauhaa poppi. ** Etkö todella tajua, olet itse despoottina aiheuttanut sen, valitan.
Ei heidän maailmaan tarvitse mennä, kun etsiä Jeesuksen seurakunta ja saada elämä Hänessä.
Etsi apua, se löytyy ammattiauttajista, niitä on joka kylällä.
Rukoilen kuitenkin puolestasi, sekä perheesi puolesta.
r