Päivän lehdessä mielipidekirjoitus, jossa nainen valittaa ettei saa omistusasuntoa ja sellaiseen pitäisi olla mahdollisuus, onhan hän sentään maisteri!
Maisteri. Nykyään miltei joka toinen ylioppilastutkinnon suorittanut, ja varmaan muutama ammattikoulun kautta eteenpäin jatkanutkin saavuttaa maisterin oppiarvon. Siis maisteri ei ole mikään entisaikain harvinaisuus, jotakin suurta ja hienoa ja arvostettua. Maistereita riittää.
Ja palkka! No, tyyppi on itse hakeutunut kunnalle töihin, tosin sille alalle joka näin naisvaltaisena on aika usein valittamassa palkkojensa pienuutta. Kun sitä vastuuta ja osaamistakin mukamas on ja vieläpä maisterin tutkinto hankittu. Mutta se että tyypin palkka ei riitä omistusasuntoon, niin ehkä on vähän niin kuin kyse tyypin omasta elämän suunnittelusta ja omasta rahankäytöstä, kun niitä omistusasuntoja kuitenkin maisteritkin hankkivat, hankkivat ihan duunaritkin. Se vaan on kiinni siitä, miten lähtee elämässään jo nuoresta asumistaan järjestämään ja miten käyttää rahaa.
Juu, tyyppi sanoo olevansa yksinhuoltaja, maisterin palkalla ei tule edes niin hyvin toimeen, että saisi omistusasunnon hankittua. No, yksinhuoltaja, elatusvelvollisuus on toisellakin vanhemmista, ja lapsilisiä tulee. No, vuokralla jos asuu niin kova voi vuokrakin tietty olla, että aika iso summa menee siihen, mutta toisaalta kun on sellaisessa ammatissa, varhaiskasvatus, niin luulisi kunnalta heltiävän vuokra-asunto, joka aina halvempi kuin osakeasunto vuokrattuna.
Entäs sitten mitä uhkaa... mitä uhkaa noin niin kuin naiselliseen tapaansa, tai ainakin antaa vihjeen, että ehkäpä... No, tietty, minäpä tässä taidan vaihtaa alaa! No, tuskinpa se kaupunki sinun lähtemisestäsi mitään menettää, katsos uusia on aina tulossa tilalle. Joten tervemenoa vaan!
Maisteri. Niitähän tässä maailmassa nykyään riittää! Jokainen sairaanhoitajakin on vähintääkin maisteri pian, ja 'parhaimmat' tohtoreita. Joten...
Voi kamala, olen maisteri enkä saa edes omistusasuntoa koskaan elämässäni.
Maisteri. Nykyään miltei joka toinen ylioppilastutkinnon suorittanut, ja varmaan muutama ammattikoulun kautta eteenpäin jatkanutkin saavuttaa maisterin oppiarvon. Siis maisteri ei ole mikään entisaikain harvinaisuus, jotakin suurta ja hienoa ja arvostettua. Maistereita riittää.
Ja palkka! No, tyyppi on itse hakeutunut kunnalle töihin, tosin sille alalle joka näin naisvaltaisena on aika usein valittamassa palkkojensa pienuutta. Kun sitä vastuuta ja osaamistakin mukamas on ja vieläpä maisterin tutkinto hankittu. Mutta se että tyypin palkka ei riitä omistusasuntoon, niin ehkä on vähän niin kuin kyse tyypin omasta elämän suunnittelusta ja omasta rahankäytöstä, kun niitä omistusasuntoja kuitenkin maisteritkin hankkivat, hankkivat ihan duunaritkin. Se vaan on kiinni siitä, miten lähtee elämässään jo nuoresta asumistaan järjestämään ja miten käyttää rahaa.
Juu, tyyppi sanoo olevansa yksinhuoltaja, maisterin palkalla ei tule edes niin hyvin toimeen, että saisi omistusasunnon hankittua. No, yksinhuoltaja, elatusvelvollisuus on toisellakin vanhemmista, ja lapsilisiä tulee. No, vuokralla jos asuu niin kova voi vuokrakin tietty olla, että aika iso summa menee siihen, mutta toisaalta kun on sellaisessa ammatissa, varhaiskasvatus, niin luulisi kunnalta heltiävän vuokra-asunto, joka aina halvempi kuin osakeasunto vuokrattuna.
Entäs sitten mitä uhkaa... mitä uhkaa noin niin kuin naiselliseen tapaansa, tai ainakin antaa vihjeen, että ehkäpä... No, tietty, minäpä tässä taidan vaihtaa alaa! No, tuskinpa se kaupunki sinun lähtemisestäsi mitään menettää, katsos uusia on aina tulossa tilalle. Joten tervemenoa vaan!
Maisteri. Niitähän tässä maailmassa nykyään riittää! Jokainen sairaanhoitajakin on vähintääkin maisteri pian, ja 'parhaimmat' tohtoreita. Joten...
Voi kamala, olen maisteri enkä saa edes omistusasuntoa koskaan elämässäni.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kun valittavat palkkojensa pienuudesta, ottavat aina valituksensa taustaksi työn vaativuuden.
Mielestäni jokainen työ on vaativa, teki sitä sitten ilman koulutusta, ammattikoulutettuna tai maisterina tai vaikkapa tohtorina. Mutta, mitä se työ todellisuudessa sitten vaatii, niin se onkin eri asia. On helppo heittää kehiin: työni on vaativaa, siitä ei makseta vaativuuden mukaista palkkaa!
No, mentäiskö katsomaan sitä tämänkin maisterin todellista työpäivää, mitä se todellisuudessa siellä tekee. Miten se vaativuuden ja koulutuksen kohtaaminen todellisessa arjessa näkyy!
Onko koulutustutkinto vain paperi jolla pääsee alalle, vai onko todellakin käyttöä sille mitä on opiskeluiden aikana lukenut, toteuttaako tyyppi työssään teorioitaan käytännössä, vai mennäänkö lopulta sillä mitä on aina ennen yliopistokoulutuksiakin parhaimmillaan tehty jossakin tehtävässä.
Työni on vaativaa - juu, on se toi postinjakajankin työ vaativaa, kun pitää työntää postit oikeaan luukkuun ja ajallaan, pitäs varmaan maksaa lisää palkkaa kun työ on niin vaativaa.
Vaativa työ - alkaa olla kaikkien töiden kohdalla palkankorotusvaatimusta, kun on niin vaativa työ!
Maisteri, joka väittää omaa työtä vaativaksi, pyrkii epäsuorasti vihjaamaan että alemman koulutuksen tyntekijän työ on vaatimattomampaa. Aika röyhkeää siis.
Kaikki sen tietää sitäpaitsi kuinka helppoa lämpimissä sisätiloissa tietokoneen ja luokan äärellä tehty työ on. Ihminen ei voi väittää olevansa henkisesti kuormittavassa työssä, kuin ehkä jossain vankilan kriminaalisairaalan suljetun osaston psygologin ammatissa ja niissä hommissakin kuukausipalkka monta tonnia, 3-4 th tarkemmin ottaen.
Koulutuksia käydään normaalia enemmän (mm. Maisteriksi) että työelämään päädyttäessä päästään loppuelämä sekä fyysisesti että henkisesti helpommalla ja saadaan kivoja hyväpalkkaisia töitä lämpimissä sisätiloissa, ja voidaan käyskennellä korut päällä jakkupuvussa ja korkkareissa oman huoneen, luokkahuoneen ja kahvilan välillä.
Jos näin ei olisi, kaikki lakaisisi katuja, elelisi asunnottomana, muurailisi sikaloita maaseudulla, painepesisi risteilijän vc-jätetankkeja, vaihtaisi vanhustenvaippoja yövuorossa ja vielä hymyilisi.
Jos saa vain määräaikaisuuksia ei lainaa tipu pankista vaikka olisi säästöjä.
onhan se tietyllä tapaa paradoksi kun lukee, ponnistelee ja pänttää vuosikausia ja päätyy huonopalkkaiseen työhön, Palkka ei riitä vuokralla asumiseeen vaan joutuu elämään asumistuella. Kannattaa vain suosiolla hakeutua toisiin paremmin palkkattuihin hommiin ja jättää ne ongelmat ja lasten paapomiset toisten riesaksi. Voi pyytää palkakorotusta. Jos ei saa niin sanoo : "Se oli nyt tässä. Näkemiin". Arvostus mitataan juurikin siinä palkankorotuspyynnössä. On varottava liikaa lukittumasta ajatukseen että maailman tulisi olla ruusuisen oikeudenmukainen. Sitähän se ei ole. Kun ymmärtää maailman epäoikeudenmukaisuuden niin pystyy paremmin arvostamaan itseänsä ja toisiakin ongelmissa olevia ihmisiä
Enpä oikein tiedä kannattaako sitä aina vetää kehiin juuri tätäkään: Lähden tästä sitten sinne, missä minua ja tutkintoani arvostetaan, tutkintoani - siis maisteriuttani - , ja saan parempaa palkkaa!
Kova on itseluottamus, kun kuvittelee, että siellä "paremmassa maailmassa" tosiaankin sitten pärjää, että rahkeet riittävät sillä maisterintutkinnolla.
Ja mitä siinä valittaa... Sen kun lähtee, jos kerran mieli tekee. Mitä valittaa ja kiehnää omassa kurjuudessaan, että rahat eivät mukamas riitä!
Menkööt! Ei se kaupunki sen perään jää itkemään, uusi tulee lähtijän tilalle heti. Ei se kaupunki välitä niistäkään, jotka ovat tyytyneet pieneen palkkaansa ja tehneet työnsä hyvin - tämän on työnantaja tunnustanut, että hyvin tehty työ - vaan heitetään kylmästi ulos kun ruvetaan systeemeitä uudelleen rakentamaan. Ja vielä sanotaan, että yritetään aina löytää jotakin muuta... Kaupungilla jos missä, hommat menevät niin, että sipi sipi ja supi supi ja ollaanks me kavereita. Mutta joo, tämä ei nyt tuohon asuntonsa kanssa itkevään liity...
Mites, ymmärtääköhän tuo tyyppi, mitä se omistusasunnon omistaminen sitten tarkoittaa? Ei omistusasuntokaan ole ilmainen ja sen arvon pysymisen eteen täytyy tehdä sijoituksia...
Minusta tuntuu, että tämä ei ehkä ole ihan mielessä...
öööh, eräässä kaupungissa juuri näitä lastenhoitoon liittyvien ammattien palkkoja korotettiin ihan vapaaehtoisesti... Tuntuva korotus kuukausipalkkaan - 221 euroa.