Vai vieläkö etsit vai oletko koskaan etsinytkään ?
Oletko löytänyt henkisen kotisi ?
Anonyymi
2793
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Mikä on ihmisen henkinen koti kellekin ? Onko se oma ruho, jossa sopeutuu viihtymään harmoniassa itsensä kanssa ?
Jumalan luona.
Henkinen koti on siellä missä viihtyy, minne lakkini nakkaan siellä on kotini.
Henkinen koti?
Selvennä vähän mitä tarkoitat.
Luonnossa se on :) https://youtu.be/bNgU3ojwlCM
Yeap, ja musiikissa. - Nm. Rkstn musaa
Kyllä se ei ole Suomi!
Meri on ykkönen, piti tulla merimies...mutta ei tullut. Teologia&luonto myös tärkeitä.
Luonto on tärkeä paikka minulle.
Luulisin sen olevan savossa, kesämökin paska huusin takana nokkospuskan vieressä johon on justiin äsken huussin aluset mätetty, helteinen iltapäivä keralla paarmojen ja kärpästen imelän ulosteen haju, talikko käessä, raukea katse järvelle päen hien valuessa, jokohan lähtis pesulle.
Savon ukko
Voe tokkiinsa :(
Kato olen saanut peukkuja.
Huussin alusen tyhjennys oli kunnia tehtävä mökillä, oli niin arvostettu tehtävä että harvoin tuli kiistaa., Lankomiehellä oli tehtävä ainakin kymmenenvuotta, hänen kuoltuaan sain valtuudet tehtävään, nyt aion luopua siitä, toivottavasti hommeli hoituu tulee muuten hyvää luomulannoitetta hyötykäyttöön, paskalla kasvatettuja vihanneksia.
en koskaa olisi halunnu syntyäkkää
elämä on pelkää helvettiä alusta loppuun asti,
joka muuta väitää valehtelee,
Onneksi kaikki eivät ajattele laillasi ... - Nm. Väärin
Aika ja rahat ovat menneet maallisen kodin etsimiseen, henkiseen kotiin ei ole riittänyt energiaa.
Jo nuorena pohdin olemassaoloani, kuka ja mikä minä olen. No, arvomaailma kehittyi vuosien mittaan myös lukemisen vaikutuksesta, lukemisen, jossa olen ollut aika valikoiva.
Romaanien lukukausi jäi 20 korvilla vähemmistöön, jolloin tieteen ja henkisen elämän aiheet vei lukuajastani eniten. Työ ja perheen eteenpäin vieminen vei kyllä valtaosan ajasta tuolloin, mutta yöt olivat omaa aikaa lukeakin!
Elämä itsessään vaati/opetti luottamaan henkisen kodin löytyvän itsessäni, luomaan koti siltä pohjalta omilleenkin viihtyisäksi. Yhä viihdyn yksineläjänäkin ihmisten ja itseni kanssa, Lämmintä palautetta saan päivttäin lapsiltani, ja yleensäkin ihmisiltä joiden kanssa olen tekemisissä.
Merimiehen sielu, ikävä sinne mussä ei ole.
Eli merihän se koti on.
Henkinen kotini on jokin vanha rakennus, jossa olen ehkä ollut entisessä elämässäni. Tunnen jotain ihmeellistä kun astun sisään, koko keho värähtää ja sydämen kohdalla kouraisee. Kallion kirjasto on sellainen ja jotkut kirkot. Jotkut muut vanhat rakenukset joissa on käyty ryhmäretkueina. Sellainen johon menen portaita tai sisällä on portaat.
Heips ! Kallion kirjasto on tullut minullekin kotoisaksi vuosikymmenien aikana
ja joku muukin rakennus tai paikka. Hakaniemen vanha halli ja tori esim.
Olen joskus epäillyt kiintyväni enemmän paikkoihin kuin ihmisiin.
Se on kai sairasta ?
Vai johtuuko se vain siitä, että "tapaan" enemmän
ja useammin paikkoja kuin ihmisiä...
Hakaniemen halli tosiaan unohtui, se on kans kotoinen. Menin vaan joskus ruokatauolla, kävelin molemmat kerrokset, ei haitannut kalanhaju, nautin ja rauhoituin.
Krematoriossa on tuleva kotini,
tuleva henkinen kotini,
ihanaaa ,,,, vihdoinkin saa nukkua kunnolla ,,,,,,, eikä palele,
sinne tahtoo nukkumaan,
pääsis vaan pian,,,,
Ystävä hyvä, ei sinne saa jäädä, mutta väliäkö sillä on enää mikä se loppusijoituspaikka on,
kun pääsee kitumisesta ja kärsimyksistä. Elämä on aika paljon sitä ollut.
Ymmärrän sinua. En ole löytänyt minkäänlaista henkistä kotia. Se olisi jotain luxusta.
Joskus olen tyytyväinen jos olen unohtunut johonkin ajatuksiin, johonkin kirjaan tai sen sellaista enkä ole huomannut todellisuutta vähään aikaan.
Lämpimiä ajatuksia sinulle anonyymi 18:46 !
Silmänurkasta pyyhksin jotain, jäin sanattomaksi,
kiitos ajatuksistasi,
Ystävä-hyvä,
olen itsekin todennut, että elämä ei taivu kaikkeen vaikka kuinka yrittäisi.
Alakuloisimpina hetkinä muistutan mieleeni vanhan laulun
"Väliaikaista kaikki on vain!"
Usein muistuu myös mieleeni värssy
"Kuin uni uneen
minä synnyin maailmaan
ja kun kaste aamuun
minä kerran katoan."
Toivotan sinulle voimia jatkossa, tähänkin päivään valoa ja kevyitä ajatuksia
- nääs, väliaikaista kaikki on vain !
Kiitos,,,, kyllä tämä tästä,,,,,,,,
syd. kontrolli piakkoin ,,, tasotaan mitä siitä seuraa,,,,
Henkinen kotini olisi Etelä-Pohjanmaalla, synnyinseudulla.
Enää en sinne voi muuttaa, joka kesä kuitenkin vietän kuukauden siellä.
Täällä asuinpaikkakunnalla viihdyn parhaiten mökillä kissa seurana.
Sosiaalisten suhteiden hoitamiseen riittää kaverin käynnit vapaillaan ja lomillaan. Tietenkin jälkikasvun tulo on aina odotettu.
Taas on taloyhtiössämme ollut kaksi kuolemantapausta muutaman päivän välein.
Just tänään ajattelin että manan majoille muuttaneissa on paljon enemmän tuttuja kun vielä elävissä.
Ihmiset jotka olivat iäkkäitä silloin kun olin nuori ovat kaikki kuolleet.
Henkinen kotini on meri ja laiva, jossa saatan katsella merta hytissäni omissa oloissani. Siinä sieluni lepää omissa ajatuksissaan. Teen melko usein näitä ikiomia reissujani ja nautin yksinäisyydestä ja sieluni ns. vapaudesta.