Ei yksi ihminen voi olla korvaamaton? Ei ainakaan niin että siinä pitää roikkua koko loppuelämänsä vaikkei saa vastakaikua. Turha jäädä makaamaan paikoilleen?
Kummallista
Anonyymi
13<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Miksi luulet niin? Ei kai kukaan ole niin väittänyt.
Kirjoitin itsestäni.
Ei se ole roikkumista kun on jokunen ajatuksissa.
Ateista asennetta se vaan on.
Joskus se vaan on korvaamaton. Pitää ainakin varmistua, että onko sitä vastakaikua eikä kuvitella omin näin asioita.
Tulee uusia asioita tilalle ja ajatuksia sekä tilanteita, jos vain jatkaa elämäänsä. Joskus sitten ajan kuluessa ihastus on lämmin muisto vain Niin se elämässä menee. Voi hymähtää itselleen.
Aikansa kutakin aikaa..
Näin se on.
Määrä nyt en ole korvaamaton kellekään. Kukaan ei mua kaipaa missään. Enkä roiku kenessäkään, olen jo tajunnut etten ikinä kelvannut kellekään, mun on turha edes miettiä ketään loppuelämäni aikana, ei näin ruma kelvannut kellekään.
Kyllä voi olla korvaamaton. Hän on minulle. Tai oli. Kyllä sen sitten ymmärrätte tekin kun rakastatte ja kuolema vie rakkaanne. Ei ole eikä tule toista samanlaista, ainutlaatuista ihmistä.
Jos aloituksessa on kyse vain ihastumisesta...
Kevytihastuilijat "tuskissaan" jep
Juurikin noin. Kun ei tunne toista, luo hänestä mielikuvia joihin ihastuu. Todellisuus on usein ainakin osittain jotain aivan muuta.
T.ap