Miettikää, kuinka paljon maailmassa on

sanomattomia sanoja. Rakkautta, joka ei koskaan löydy perille. Kosketuksia, jotka toteutuvat vain haaveissa.

Kuinka paljon on ihmisiä kylmissä parisuhteissa, kuka mistäkin syystä. Että lapsilla olisi molemmat vanhemmat. Säälistä, koska kuvittelee, ettei toinen sitten yksinään pärjäisikään. Pelosta muutokseen. Taloudellisista syistä.

Kun vuosi vuoden jälkeen elää totaalisen yksin ja vain itsekseen hiljaa haaveilee kosketuksista, hellyydestä ja seksistä. Joko sinkkuna tai sitten ystävyyssuhteeksi aikoja sitten muuttuneessa parisuhteessa, josta ei vaan pääse eroon. Ehkä kyse on siitä, ettei halua muutosta tarpeeksi?

Ihmiselämänä päiviä on rajallinen määrä. Se pitäisi muistaa. Ja elää silloin kun aika on, tehdä muutoksia ja pyrkiä olemaan onnellinen. Joskus niillä muutoksilla satuttaa toista, mutta se asia on vain hyväksyttävä. Jokainen on lopulta vastuussa kuitenkin vain itsestään ja omasta onnestaan.

Ajatuksia aamukahvin ääreltä. Viikonloppuisin, arjen kiireiden hellitettyä on näitäkin asioita hyvä aina miettiä. Vuosi vuodelta miettiminen käy vaikeammaksi. En usko, että enää uskallan. mutta tehkää te muut niin kuin minä en tehnyt.
11<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 11

Vanhimmat

Hieno aloitus ja hyvin osuva teksti omallekin kohdalle. Parisuhde muuttunut aikoja sitten vain yhteishuoltajuudeksi, saman katon alla. Meitä ei sido suuremmin taloudelliset asiat, lähinnä vain lapset. Se ei riitä, haluan elää täysillä, tuntea ja rakastaa oikeasti. Puhua unelmista ja luottaa siihen, että toinen ymmärtää mitä tarkoitan. Saada kosketuksia ja antaa niitä ilman toisen kavahtamista kuin säikähdyksestä, seksistä puhumattakaan. Täyden liekin suhde hiipuneen hiilloksen sijaan.

M40

Äänestä
  • Surullista, hyvin surullista.

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Surullista, hyvin surullista.

    Taisi tulla tuplakommentti, mutta niin on.
    Siksi niin kovasti kaipaan uutta alkua ja uutta rakkautta. Raskasta kulkea toive rinnassa, ja kuitenkin palata kylmään "kotiin". Helposti voisin katkeroitua, mutta ennemmin lähden kun annan sen tapahtua.

    M40

    Äänestä

  • Meillä ei ole velkoja eikä yhteisiä lapsia. ap

    Äänestä

Surullista, hyvin surullista.

Äänestä

❤❤❤

Äänestä

Kuvailisitko itsesi? Millä kirjaimella nimiesi alkaa? Ihan vaan sillä että selvittelen kirjoitteleeko täällä joku minua. SE on iso rikos. Jos täällä joku kirjoitaa niin otan yhteyttä suojelupoliisi. Kiitos vielä

Äänestä
  • Kannattaa soittaa tosiaankin poliisille, varmasti tutkivat mielellään aloitukseni. Riemuissaan ryhtyvät toimeen, kun viikonloppuisin ei heillä ole mitään muutakaan tekemistä :D

    ROFL

    ap

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Kannattaa soittaa tosiaankin poliisille, varmasti tutkivat mielellään aloitukseni. Riemuissaan ryhtyvät toimeen, kun viikonloppuisin ei heillä ole mitään muutakaan tekemistä :D

    ROFL

    ap

    heh... Hieno aloitus. Sopii monen elämään. Varmasti siellä supossakin samassa tilanteessa olevia ja mielellään tämän lukisivat sielläkin:) Niin sopiva monille, että tuossa joku jopa luuli sinun esittävän häntä. Mahtavaa :D

    Äänestä

Ei se aivan noin mene. Mitä siitä tulisi, jos jokainen tavoitteisiin vain omaa onneaan välittämättä muiden satuttamisesta. Tuo on paskaa kultakääreessä...

Äänestä

Joskus sen jonka oivaltaa aamulla on suurempaa, kuin osaa ajtella... olisko aika tehdä jotakin

Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


Anonyymi kirjoitti:

sanomattomia sanoja. Rakkautta, joka ei koskaan löydy perille. Kosketuksia, jotka toteutuvat vain haaveissa.

Kuinka paljon on ihmisiä kylmissä parisuhteissa, kuka mistäkin syystä. Että lapsilla olisi molemmat vanhemmat. Säälistä, koska kuvittelee, ettei toinen sitten yksinään pärjäisikään. Pelosta muutokseen. Taloudellisista syistä.

Kun vuosi vuoden jälkeen elää totaalisen yksin ja vain itsekseen hiljaa haaveilee kosketuksista, hellyydestä ja seksistä. Joko sinkkuna tai sitten ystävyyssuhteeksi aikoja sitten muuttuneessa parisuhteessa, josta ei vaan pääse eroon. Ehkä kyse on siitä, ettei halua muutosta tarpeeksi?

Ihmiselämänä päiviä on rajallinen määrä. Se pitäisi muistaa. Ja elää silloin kun aika on, tehdä muutoksia ja pyrkiä olemaan onnellinen. Joskus niillä muutoksilla satuttaa toista, mutta se asia on vain hyväksyttävä. Jokainen on lopulta vastuussa kuitenkin vain itsestään ja omasta onnestaan.

Ajatuksia aamukahvin ääreltä. Viikonloppuisin, arjen kiireiden hellitettyä on näitäkin asioita hyvä aina miettiä. Vuosi vuodelta miettiminen käy vaikeammaksi. En usko, että enää uskallan. mutta tehkää te muut niin kuin minä en tehnyt.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu