Kiitos, että avasit tämän! Olisi paljon apua, jos vastaisit myös!
Mul on 2v uros sakemmani ja me ollaan ottamassa toista sakemannia, mutta haluaisimme nartun. MUTTA,siinä on yksi mutta, eli sen nartun kiima aikana ois vaikeuksia eli ajattelimme kastoroida sen...........OK? Varmastikko? Viekö se siltä elämän halun pois? Kun uroksiltahan vie, mut nartulta?
-JEpa
Mul on 2v uros sakemmani ja me ollaan ottamassa toista sakemannia, mutta haluaisimme nartun. MUTTA,siinä on yksi mutta, eli sen nartun kiima aikana ois vaikeuksia eli ajattelimme kastoroida sen...........OK? Varmastikko? Viekö se siltä elämän halun pois? Kun uroksiltahan vie, mut nartulta?
-JEpa
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mistä ihmeestä sinä olet saanut sellaisen tiedon, että koiran elämänhalu katoaa jos se kastoroidaan?
Tiedän kastoroituja koiria, uroksia ja narttuja jotka ovat ihan yhtä reippaita kuin kastoroimattomatkin.
Sitäpaitsi, uros on helpompi kastoroida kuin narttu, ja paljon halvempaa.
En tiedä sakemanneista, mutta näillä pohjoisemmilla koirilla, joita mutsini harrastaa kohdunpoisto saa aikaan turkin paksuuntumisen ja eräänlaisen "mukavuudenhalun"; ei enää pahemmin lenkillä ryntäillä ja kotona mieluummin loikoillaan. Eivät siis ole elämänhaluaan menettäneet, ovatpahan niin sanotusti laiskanpulskeita. Olisinkohan kuullut ruokahalun kasvavan? En ole varma ja mitäs autoihminen näistä sen kummemmin tietäisi. Kotona, toisin sanoen saman katon alla vanhempieni kanssa, asuessani opin, miten hubaa on asua viipaloimattoman nartun ja terveen uroksen kanssa kiima-aikana. Toinen toisessa huoneessa patteriin kytkettynä ja toinen toisessa. Ja lähes taukoamaton vikinäkonsertti. Eli suo siellä, vetelä täällä. Jos diggaat koirista ja koirastasi, et leikkuuta. Jos taas yöunet ovat tärkeät, lekuriin vaan. Toisaalta, miksi varta vasten hankkiutua tilanteeseen, jossa on tehtävä joku valinta? Hommatkaa toinen uros ja opettakaa niille, että ihminen on herra talossa. Ja Tosimieshän ei koiraansa hakkaamalla kouluta. Keskinäisen arvojärjestyksen koirat hoitavat luonnostaan, nuorempi nöyrtyy. Ja voittehan pitää huolen, etteivät verissäpäin tappele.
niin, ruoka se on joka lihottaa ja liikunnan puute, ei kastrointi=)
koiran sterilisaatio hidastaa usein koiran aineenvaihduntaa = koira lihoo todella helposti!
Eli usein joudutaan ruoka vaihtamaan senior/light-ruokaan leikkauksen jälkeen.
ruoka se on joka lihottaa. se että aineenvaihdunta hidastuu ei ole sama että leikkaus lihottaa. vaihdettava sit vaikka sitä ruokaa, tai vähennettävä. mutta ruoka se lihottaa...
Meillä on 2 ja 3½ vuotiaat nartut kotona. Emme anna niiden selvitellä välejään, koska kumpikaan ei luovuta. Olemme tulleet siihen tulokseen että laumanjohtaja sanoo mitä tehdään ja milloin, myös arvojärjestystaistelujen suhteen. Kotona on rauhallista ja kumpikin koira on tyytyväinen.
Hei!
Mulla oli yhtäaikaa narttu- ja uroskoirat. Kiima-aikanakaan ei ollut isompia ongelmia: Koirat vaan eri huoneisiin ja eri aikana ulos. (pienessä asunnossa voi olla vähän vaikeaa ja jos joutuvat olemaan yksin päivällä). Pahinta aikaa olivat vain muutamat päivät kiiman loppupuolella, jolloin uros vähän hermoili.
Jouduimme kuitenkin leikkauttamaan uroksen, jotta se rauhoittuisi toisia uroskoiria kohtaan. Siltä ei todellakaan elämänhalu lähtenyt, vaan se pysyi tyylilleen uskollisena eli reippaana ja leikkisänä koko loppuelämänsä. Se leikattiin 3½ vuotiaana ja jouduttiin lopettamaan viime vuoden lopulla sairauden vuoksi 5½ vuotiaana. Luulen, että koirassa tapahtuva muutos on pitkälti yksilöstä kiinni, toiset rauhoittuvat toiset ei.
Minusta kannattaa vielä miettiä kumman leikkautat. Uroksen leikkaus on kuitenkin helpompi operaatio ja maksaakin vähemmän. Jos kuitenkin päädyt nartun leikkaukseen, niin se on varmasti ihan OK. Säästytpä myöhemmiltä vaivoilta, jos et aio pentuja teettää. Meidänkin narttu jouduttiin viime syksynä leikkaamaan märkäkohdun vuoksi (7-vuotiaana).
Mitä vanhempana koira kastroidaan, sitä vähemmän se vaikuttaa sen käyttäytymiseen. Kaksivuotias koira on persoonallisuutensa puolesta vielä täysi kakara. Silti, ainoa takuuvarma muutos kastraation jälkeen on hormonaalinen, eli klabbin nylkytys loppuu ja läskiä kertyy helpommin (jos ruokinta jatkuu samanlaisena)
Oma koirani jouduttiin kastroimaan 8-vuotiaana perineaalityrän takia. Koska siinä iässä ei koiran persoonallisuus enää juuri muutu, jatkuivat samat reviirikäyttäytymiset, kusennuolemiset ja äijäilyt kuin ennenkin.
Yleinen käsitys ruunatun koiran flegmaattisuudesta johtuu usein vain nopeasta painon noususta. Viisi lisäkiloa 25 kilon koiralla vastaa 15 kilon läskilisää 75 kilon heebolla. Läskiä tuppaa kertymään takkiin niin nopeasti, ettei tuki- ja liikuntaelimet tahdo enää tottua. Lihava koira nukkuu muutenkin enemmän ja liikkuu vähemmän, puhumattakaan jos nivelet ovat kivuliaat asian johdosta.
Mulla ei oo kokemusta siitä, että koiralta menis elämänhalu kastroinnin tuloksena, urokselta ainakaan. Lauhkeempia niistä varmasti tulee, ja ystävällisempiä. Sama ku jos orihevonen ruunataan!
Meidän "vanhaherra", urossakemanni, on alkanut potea semmoista vanhojen ukkojen sairautta kuin eturauhasvaivat. Nyt kun koira lähentelee jo kymmentä vuotta ja eteen nousee kysymys, että pitääkö se sen vuoksi kastroida nyt, niin melkein jo kaduttaa ettei tehty sitä aiemmin. Olisi varmaan ollut muutenkin helpompaa sen kanssa, olisi ollut vähän vähemmän aggressiivinen muita koiria kohtaan. Joten mieti vielä sitä, kumman koiran leikkautat, jos otat tyttökoiran pojalle kaveriksi...