Kiusaaminen ja syrjiminen

Samanlaista oli minullakin.

Järjestä itse ne bileet ja kutsu ketä haluat!

Minusta voitaisiin puhua kiusaamisesta, jos ihmiset eivät saisi vapaasti päättää kenen kanssa viettävät vapaa-aikansa.

Kai nyt sentään ihmiset saavat puhua bileistään ja riennoistaan sinunkin kuullen, vaikka et ollutkaan mukana. Ei siitä pidä loukkaantua, en osaa nähdä sitä kiusaamisena.

Onhan sellaisikin tapahtumia, joihin ei kutsuta ketään erikseen ja henkilökohtaisesti. Mene mukaan! Tai järjestä itse omat bileet, joihin kutsut vain henkilökohtaisesti ketä haluat.

Isossa joukossa syntyy aina pikku ryhmiä ja ystävyyssuhteita. Missään eivät kaikki ole vapaa-ajallaan kaikkien kanssa, se olisi ihan mahdotonta. En minä ainakaan ollut koko opiskeluaikaa yhdessä kaikkien kanssa eikä kukaan muukaan.

Sinä voisit järjestää bileet koko ryhmälle, niin näet kuinka siinä käy.

Miksi sinut jätetään ulkopuolelle? Sitä ei täällä kukaan voi tietää. Mitä olet tehnyt tai jättänyt tekemättä? Ai et ole tehnyt mitään. No siinäpä se! Kyllä noissa yksityisissä vapaa-ajan jutuissa tarvitaan vastavuoroisuutta. Jos vain odotat kutsuja kuin omenoita putoilemaan suoraan puusta suuhusi, ei niitä tule, se on varma.

Tervetuloa yliopistoon!
Itselleni kävi noin kun 2016 kun alotin opinnot. Orientaatio viikon jälkeen pidettiin kummallisena kun en oo sosiaalinen ja koska asun maaseudulla enkä stadissa niin ei syntynyt verkostoitumista eikä edes moikattu käytävillä.

Oletko kyseenalaistanut kommunistiennarratiivia? Jos olet, se saattaa olla syy miksi sinä et ole tervetullut.

Pääasia ettet ole lehtorien huonolla puolella, koska he voivat laillisesti heittää sinut ulos yliopistolta.

Yliopistot ovat aivan perseestä, täynnä ylimielisiä juntteja ja lipunpolttajasosialisteja, rahat pois yliopistolta! AMK on parempi, sillä siellä opitaa hyödyllisiä taitoja eikä feminismiä

Koulukiusaajat pitäisi toimittaa , tahdosta riippumattomaan hoitoon.

Mikä ala tai koulu?

yliopistossa opiskelu on varsin vapaamuotoista. Joku opiskelee ja valmistuu muutamassa vuodessa. Jollakin ei edes 10 vuotta riitä mihinkään, Opiskelu on tuhertamista. Monet käyvät opiskelujen aikana töissä. On välivuosia. On perheitäkin, Ei siinä ole juurikaan ole aikaa illanviettohin koko porukalla. Ei ole olemassa permanenttia ns. meidän luokka ryhmää. Korkeintaan se ensimmäinen vuosi yhteishalia ja haalarit päällä haahuilua. Sitten periaatteessa hajaannutaan enemmän tai vähemmän. Moni vaihtaa alaa tai laittaa pensselit ja telat syvälle santaan. Ne uudet kamut yliopistolla voi löytyä vallankin eri vuosikurssilta tai opiskelualaltakin missä itse on aloittanut. Voi olla että ihan nuorilla eli 20 vuotiailla on pakonomainen tarve kuulua ns. oman luokan ihku-pissis- tiimiin. Ihmisenä kehittyminen ja jalostuminen vie aikaa. Ensin täytyy "seilata" muutama vuosi että oppii meren tavoille ja tyrskyille. Oppii joustavaksi. Oppii kimmoisaksi. https://www.youtube.com/watch?v=vLyQ_t7W04Y

Ehkä nykyisin jää aiempaa helpommin syrjään ja se voi tapahtua kenelle vaan ja sattumalta. Joskus on niin pienestä kiinni, että sattuu löytymään kaverin jonka kanssa luistaa, ja se tuo mukanaan muita yhteyksiä ja kaveriporukoita.
Helposti sitten kun jää tahtomattaan sivuun, antaa periksi, kuvitellaan toisen haluavan itse sitä.

Jos kaipaa muiden seuraa, ehdottaisin ottamaan selvää siitä mistä toiset ovat kiinnostuneita, ja yrittää itse innostua sekä hakeutua samoihin juttuihin.
Eikä kannata antaa periksi, sillä joskus se vie enemmän aikaa, mutta on palkitsevaa.
Et takuulla ole ainoa laatuaan, ja katse ympärille, niin löydät varmasti seuraa, ja joista voi tulla parhaimmillaan elämänmittaisia kavereita.