Olen ihan totaalisen hukassa elämässäni. Olen kolmea kymppiä lähestyvä nainen ja alan ihan toden teolla vajota pikku hiljaa masennukseen. Suurimpana arkeen vaikuttavana stressitekijänä on jatkuva rahapula, joka tuntuu vain pahentuvan asioiden kasautuessa. Joudun koko ajan laskemaan euroja ja miettimään mihin laskuihin on varaa ja mihin voi antaa tulla myöhästymismaksun. Vain välttämättömyyksiin on varaa, ei aina edes kavereiden kanssa kahvilaan nykyään, kun se 3 euroakin on säästettävä ruokaan. Kaikki mahdolliset keinot on käytössä kuten seurakunnan tuki.
Tähän on ajanut työttömyys, jonka pelkään jatkuvan ikuisesti ja tietenkin viikko viikolta tilanne pahenee työnantajien silmissä. Olen hakenut kaikenlaisia töitä ja katsonut koulutuksia ja kursseja. Näin keväällä ei oikein ala mitään, monet ovat maksullisia tai muuten mahdottomia ja eivät tietenkään auta rahapulaan nyt. Olen aivan loppu ja joka päivä tunnen suurta häpeää asiasta. Tuntuu ettei minusta ole mihinkään. Vapaaehtoistöitäkin yritin katsella, mutten mitään omaa intohimoa löytänyt ja tuntuu ettei minulla tässä tilanteessa ole mitään annettavaa, kun olen itse sen hyväntekeväisyyden tarpeessa jaksamiseni kanssa. On myös muita kuormittavia tekijöitä joita en viitsi tässä avata, mutta tuntuu että olen vuosia jo rämpinyt suossa.
Ihania ystäviä onneksi on ja katto pään päällä. Ihmissuhteissa iso harmaa pilvi on myös muodostunut parisuhteeni päälle, joka on mitä ilmeisimmin tullut nyt tiensä päähän. Hyväksyn kyllä asian toisaalta, mutta haikealtahan se tuntuu tämän kaiken lisäksi. Riitelemme paljon mikä stressaa usein.
Olen todella umpikujassa ja päivät kuluvat seinää tuijotellen ja tuntuu ettei keksi mitään mielekästä elämäänsä kun ns pakotetusti joutuu kaikkea ilmaista keksimään, koska mihinkään ei ole varaa. Pelkään että kaverisuhteetkin kohta laantuvat, kun ikinä ei ole varaa tehdä mitään.
Olen niin hukassa itseni ja elämäni kanssa ja ennenkuin joku ehdottaa ammattiauttajaa, niin käyn psykologilla. Uraneuvojallakin kävin, mutta siitä käynnistä ei jäänyt oikein mitään itselle, kun uraneuvoja ei ymmärtänyt ammattiani, vaikka rautalangasta yritin kauniisti vääntää. En oikein tiedä mihin suuntaan lähteä elämää viemään, tuntuu että elämä on täynnä velvollisuuksia joita en kykene hoitamaan ja asioita kasaantuu koko ajan tielleni enkä ehdi hengähtää, vaikka vapaa-aikaa on nimenomaan liikaa.
Konkreettisia neuvoja, tukea, kokemuksia? Kiitos..
Tähän on ajanut työttömyys, jonka pelkään jatkuvan ikuisesti ja tietenkin viikko viikolta tilanne pahenee työnantajien silmissä. Olen hakenut kaikenlaisia töitä ja katsonut koulutuksia ja kursseja. Näin keväällä ei oikein ala mitään, monet ovat maksullisia tai muuten mahdottomia ja eivät tietenkään auta rahapulaan nyt. Olen aivan loppu ja joka päivä tunnen suurta häpeää asiasta. Tuntuu ettei minusta ole mihinkään. Vapaaehtoistöitäkin yritin katsella, mutten mitään omaa intohimoa löytänyt ja tuntuu ettei minulla tässä tilanteessa ole mitään annettavaa, kun olen itse sen hyväntekeväisyyden tarpeessa jaksamiseni kanssa. On myös muita kuormittavia tekijöitä joita en viitsi tässä avata, mutta tuntuu että olen vuosia jo rämpinyt suossa.
Ihania ystäviä onneksi on ja katto pään päällä. Ihmissuhteissa iso harmaa pilvi on myös muodostunut parisuhteeni päälle, joka on mitä ilmeisimmin tullut nyt tiensä päähän. Hyväksyn kyllä asian toisaalta, mutta haikealtahan se tuntuu tämän kaiken lisäksi. Riitelemme paljon mikä stressaa usein.
Olen todella umpikujassa ja päivät kuluvat seinää tuijotellen ja tuntuu ettei keksi mitään mielekästä elämäänsä kun ns pakotetusti joutuu kaikkea ilmaista keksimään, koska mihinkään ei ole varaa. Pelkään että kaverisuhteetkin kohta laantuvat, kun ikinä ei ole varaa tehdä mitään.
Olen niin hukassa itseni ja elämäni kanssa ja ennenkuin joku ehdottaa ammattiauttajaa, niin käyn psykologilla. Uraneuvojallakin kävin, mutta siitä käynnistä ei jäänyt oikein mitään itselle, kun uraneuvoja ei ymmärtänyt ammattiani, vaikka rautalangasta yritin kauniisti vääntää. En oikein tiedä mihin suuntaan lähteä elämää viemään, tuntuu että elämä on täynnä velvollisuuksia joita en kykene hoitamaan ja asioita kasaantuu koko ajan tielleni enkä ehdi hengähtää, vaikka vapaa-aikaa on nimenomaan liikaa.
Konkreettisia neuvoja, tukea, kokemuksia? Kiitos..
Vastaukset 16
Vanhimmat
Muuta halvempaan asuntoon niin rahaa jää elämiseenkin.Ei pidä elää yli varojensa.
Töitä kyllä luulisi löytyvän, kun vain katsoo oikeasta paikasta. Useilla aloilla on vaikea saada ihmisiä palkattua ja työnantajat etsivät kovasti uusia työntekijöitä. Yksi työ mikä tulee heti mieleen on tarjoilijat. Mikäli sinua yhtään kiinnostaa ohjelmointi niin hakeudu kurssille niin saat varmuudella töitä. Töiden saatavuus riippuu asuinpaikasta. Isoissa kaupungeissa töitä on tarjolla enemmän. Jos asut lähelläkään Uuttakaupunkia, siellähän on se autotehdas, jonne hakivat paljon porukkaa jonkin aikaa sitten.
Mitä ikinä teetkin, tärkeintä on, että _et_ hakeudu psykiatrian vastaanotolle. Muutoin voit heittää hyvästit terveydellesi ja potentiaalillesi.
Yritän katsella halvempia asuntoja, mutta ei sekään ole vain itsestä kiinni. Viimeksi eilen laitoin viestiä haluamastani asunnosta, joka olikin sitten jo mennyt. Muutto tulee myös kalliiksi aina jollain tapaa.
Olen hakenut eri alojen töitä, mutta ei vaan nappaa. Tuntuu hirveän pelottavalta kouluttautua uudelleen tarvittaessa, entä jos taas käy samoin ettei töitä saakaan? Tuntuu ristiriitaiselta mennä opiskelemaan jos töitä ei siltikään saa niin saman ajan olisi voinut käyttää tulokselliseen työnhakuun. Eli pelottaa se ettei uudelleenkoulutuksen toimivuudesta ole varmuutta, itsekin valmistuin jo ns varmalle alalle, mutta koska cv:ssä on tyhjää, pelkään etten ikinä saa töitä.
Työelämä on mielestäni liian rakaa ja jos pelkkä tyänhaku on näin rankkaa, miten selviän itse työstä?
Ai niin ja kävin juuri psykiatrilla, joten kaikki on loppu niinkö
No psykiatria-käynnistä ei välttämättä seuraa kauheuksia ellet joudu vangituksi tai ala napsimaan pillereitä, joita tyrkyttävät jokaiselle. Niillä aineilla saa tuhottua päänsä ja siten toimintakykynsä ja elämänlaatunsa, kaiken potentiaalinsa.
Jotain joudut joka tapauksessa tekemään epäilyttää tai ei. Hyvä, että haet asuntoja jne. Ole jatkossakin aktiivinen. Työpaikanhaku voi olla raskaampaa kuin työ itse eli älä siihen ajatukseen lopeta yrittämistä.
Itse olen yrittäjä uudellamaalla ja periaatteessa voisin tarjota sijaisuuksia, mutta tuskin auttaa asiaan. Sinäänsä koomista kun itsellä ois taas ylimääräistä, mutta olen muuten vain kyllästyny elämään enkä edes jaksa käyttää rahojani mihinkään.... Tulee huono omatunto itselle, kun ei osaa täysin arvosaa omaa tilannetta :l
Tuskin sinun tilanteeseen pystyy auttamaan muuten kuin toivottamalla onnea siihen, että asiat muuttuu parempaan päin.
Täälä sama juttu. 35 v masentunut syrjäytynyt ongelmatapaus. Elämä melkein paskaa vaa. Työtä ei kunnollista koskaa. Potkuja. Kiusaamista. Todettu diabetes ja oppimisvaikeudet. Ei kavereita. Tätä paskaa ei jaksa enää. Halu kuolla.
Oletko opiskellut käynyt töissä säästänyt tämän varalle?
Toivottavasti tästä on jotain apua. Yritä löytää omia mielenkiinnon kohteitasi vaikka se saattaa sinulle tällä hetkellä tuntua mahdottomalta. Tällöin huomaat, että tämä voisi toimia ja innostut asiasta.
Mikä työ sitten sinulle sopisi. Ihmiselle voi sopia oikeastaan mikä vain työ kunhan siitä vain oppii pitämään. Luulen että sinun tilanteessa ei ole muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa töitten etsimistä. Uskon että varmasti jostain löydät jonkun työn sillä onhan sinulle jo työkokemustakin luultavasti kertynyt.
Sinulla on varmasti vaikeaa tällä hetkellä, mutta kun opit katsomaan tilannetta eri näkökulmasta kaikki voi alkaakin tuntumaan jo paljon helpommalta ja saat elämäsi raiteilleen. En tarkoita sitä etteikö se olisi tosi vaikeaa, mutta ajattele asia vaikka niin että sinulla ei ole oikein muuta vaihtoehtoa.
Asioilla on tapana yleensä järjestyä. Yritä luottaa vain siihen <3
Tässä taitaa ongelman ydin olla siinä, että aloittajalla on liikaa vaihtoehtoja ja hän haluaa tilanteen säilyvän sellaisena.
Mitä haluaisi tai haluaisiko mitään -kysymysten vatvomisen voisi lopettaa. Napakka päätös vähentää kuluja ja lisätä tuloja, on se mikä toimii. Siis halvempi asunto ihan ehdottomasti, kaikki laskut minimiin. Kulutus rajoitettava aluksi vain hengissä pysymisen ja työssä käymisen kannalta välttämättömään. Siltä kannalta kahvikupposet kuppiloissa on tuhlausta. Lisäksi heti nyt on otettava työ kuin työ, sinulla ei ole varaa valita juuri nyt, ajan kanssa työn voi myöhemmin vaihtaa mieluisampaan. Tästä alkaa eteenpäin pääseminen.
Jos neuvoni ei sovi, kärsi sitten, mutta se on silloin oma valintasi.
Se mitä teet tänään, vaikuttaa aikanaan myös eläkkeeseesi koko loppuikäsi siitä lähtien kun pääset eläkkeelle, vaikka et sitä vielä usko.
Unohda kaverisuhteet ja kahvilat vähäksi aikaa! Sinun on mentävä töihin, huvitti tai ei, mihin vain, mistä saat liksaa. Töitä aamusta iltaan sinä tarvitset, siinä unohtuu joutava elämän kurjuuden vääntely. Menot vähenevät ja tulot paranevat, se on avain parempiin oloihin.
Siis nyt on vain yksi ainoa tavoite, heti töihin. Työelämään tottuu kyllä, kun muuten nälkä kurnii mahassa. Siinä sivussa vaihdat asunnon halvempaan. Vuokran maksat, sähkölaskun myös ja veden. Puhelin on syytä olla. Myös matkalippu töihin. Ja kaurapuuroa, kunnes talous on tasapainossa, sen jälkeen voit ostaa porkkanoita ja perunoitakin ja kaalia. Vaatteet kirpputorilta, jos välttämättä tarvitset jotain uutta.
Jo on ihme, jos ei näillä neuvoilla tilanteesi korjaannu!
Hieman tähän laskelmia talousasioista, masentuneille ja muillekin, aloittajan jutun kuvioon ei ehkä ihan osu mutta jos jotain kuitenkin.
Jos kasaa kimppaan vaikkapa kuusi takuueläkkeen saajaa, yhteisvuositulot n. 56 000 euroa. Mikäli nämä kaikki vielä tietyn tyyppisiä työkyvyttömyyseläkeläisiä, se tulee lähes nettona. Kimpassa isohkon omakotitalon tms. osto syrjäisemmiltä seuduilta n. 120 000 euron hintaan, 20v maksuajalla ja vuotuinen korko / lyhennys yht. n. 11 000 euroa.
Käytetty auto n. 5 - 6 500 euron hinnalla autoliikkeestä pariksi vuodeksi koko porukalle, vuotuiset kulut tästä lisäksi 3 500 euroa 20 000 km ajoilla.
Yhteisruokailukulut, eli esim. aina keittoruoka ym. koko 6 hengen porukalle kerralla, vuotuiset ruokakulut n. 7000 euroa. Syksyisin kannattaa keräillä marjat ym. metsistä pakkaseen talveksi talteen.
Yhteisen asunnon, auton ja ruokakulujen jälkeen rahaa jäljellä vielä n. 30 000 euroa vuodessa. 10 000 euroa vuodessa säästöön tästä, niiin jokaisella 6 vuoden jälkeen 10 000 euroa pankkitili plussalla, jos ei ollut ennestään velkoja.
Jos on taitava käsistään ja kykenee vielä remontoimaan, asuttavan talon voi löytäää 60 000 euron hintaankin, remppaa sitä 20 000 eurolla ja näin koko asunto tuli 80 000 euron hintaiseksi, vuotuiset lainan lyhennykset ym. jää 7 000 euroon.
Ostaa vaikka lisäksi reilulla kymppitonnilla metsäpalstaa ja lähtee metsänhoidollisiin töihin, että pysyy kekkostyypin diabetekset edes joten kuten kurissa ja harjoittaa näin omatoimista terveydenhoitoa siinä ohessa.
Jonkun vanhan riittävän hyväkuntoisen kyläkoulun jos onnistuu halvalla hankkimaan, sellainen myös aika hyvä vaihtoehto vaikkapa vieläkin isommalle porukalle. Täytyy vaan löytyä sitä yhteisöllisyyttä ja yhteishenkeä riittävästi, että sopii samoihin tiloihin asustelemaan.
Tulot riittävät tuolla tavoin pelkällä takuueläkkeelläkin, kelan tukia ja muita rahoja ei välttämättä tarvitse. Ottaa päivän kerrallaan ja ajattelee että jossain vaiheessa se lähtö meille jokaiselle tulee joka tapauksessa, laukkas siellä lääkäreillä joka viikko tai ei. Elää itse omilla ehdoillaan eikä pilleripurkkien pyörittäjien ehdoilla.
Mukava kirjoitus - jotakin tuollaista itsekin olen aikoinaan ajatellut. Mutta itse ajattelin vastaavaa systeemiä kyllä Espanjan asumiseen, kun täällä on niin paljon yksinäisiä ja vanhuksia, ja rahat tiukilla, eikä vieraassa maassa ole välttämättä niin kiva yksin asua. Espanjan hintataso on myös kolmanneksen Suomen hintatasosta, ja asunnot halvempiakin, ilmasto kuitenkin paljon terveellisempi kuin Suomessa. Ostaa ei kannattaisi, mutta vuokrata kyllä vaikka isompi omakotitalo, jossa makuuhuoneet omilla vessoilla ja talossa puutarhuri ja - yleensä kaikissa - uima-allas. Isommalla joukolla pystyisi hyvin palkkaamaan vielä kotiapulaisenkin. Ja jos pilleripurkin tarvitsisi - sairaalaa tai lääkäriä - nekin olisivat maassa ilmaiset.
Elämässä ohjat omiin käsiin.
Päätät itse mitä tahdot.
Menestyminen on tärkeää. Vapaa aika ja sen määrä suhteessa työn tekemiseen oltava hallittua ja vetovoimasta.
Oman roolisi haltuun ottaminen. Onko se toimiva kustannustehokas?
Miika työ on kiusallista jos se menee arjen yläpuolelle eli joudut työn töiden vangiksi. Sitä vältä. Lisää omaa aikaa aikaa hyvinvointia rakentaen.
Tarkoittaa että olet selvittänyt matalat vaiheet. Elät kuningasaikaasi täysillä.