Oon masentunut syön ssri lääkettä. En käy terapiasm oon työtön. Todettu oppimisvaikeus,ei kavereita. Kaikki haukkuu mua. Ei naista. Agressiivinen käytös ja persoona. En jaksa enää.
T. Allu
T. Allu
Elämänhalu menny halu kuolla
Anonyymi
1179
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
En tiedä mitä on masennus, kun en tunne mitään, eläkkeellä, vakavasti sairas, aivovamma, ei kavereita, en ymmärrä jos joku hakkuisikin. Puoliso pahemmin sairas, sänkyyn hoidettava, käytöksellä ei enää mitään merkitystä, hoidan vuorokaudet ympäri lman päivääkään lomaa kymmenen vuotta. Pakko jaksaa. Onnea jos tunnet vielä jotakin ja jaksat ajatella itseäsikin ja sinulla on siihen mahdollisuus.
Vaihdetaan osat - ota sinä minun työ - en ole sen jälkeen minuuttiakaan työtön. Syötät sänkyyn neljä kertaa vuorokaudessa, peset sänkyyn päivittäin, vaihdat vaipat neljän tunnin välein, nostat sähkönostimella hänet istumaan kaksi kertaa kahdeksi tunniksi. Kun hän nukkuu, käyt kaupassa, valmistat ruuat - hienonnat ne (hänellä on nielemisvaikeuksia), heräät öisin kääntämään kylkeä, siivoat välillä kodin, peset pyykit päivittäin (vaipat eivät pidä ja koko sänky menee pesuunI, olet minun puolesta lopen uupunut ja jatkat ja jatkat ja jatkat sitä. Kukaan ei hauku - kaikki kehuu ja kysyy, että miten ihmeessä sinä vain aina jaksat - jotkut jopa sanoo, että miksi ihmiseessä sinun pitää tämä kaikki kestää tai toiset - miksi sinun pitää aina olla niin vahva, tosin ystäviä tämä ei tuo - kukaan ei halua tätä nähdä, mutta et sinä heitä kaipaa, et kuitenkaan jaksaisi seurustella tai puhua tyhjänpäiväistä. Lääkkeitä et myöskään tarvitse -pelkäisit, että ne vie voimia työstä. Oppimisvaikeudet tässä eivät haittaa, aggressiot laantuu, kun voimat menee. Minä otan sinun masennuksen, sängyssä makoilun, toimettomuuden ja syön ne sinun lääkkeetkin ja onnellisena totean, ettei minun tarvitsekaan enää jaksaa mitään.
Ai niin - ja sitten minä kuolen onnellisena, kun minulla on nyt mahdollisuus siihen.
<<Oon masentunut... T. Allu<<
Allu, mene lähimpään löytöeläintaloon etsimään itsellesi maailman paras ystävä, joka on jätetty heitteille ja joka odottaa nyt vain Sinua - siellä on sinun oma kissasi. Toivottovasti et ole allerginen, asiasta pystyy varmasti sopimaan kokeilumielessä. Kakki kissat eivät aiheuta allergiaa samalla tavalla. Kun menet sinne, niin tunnet omasi kyllä aivan heti. Se on tunnetta ystävyydestä, joka ylittää kaikki rajat.
Puhut, Allu aggressiivisesta persoonasta ja käytöksestä ja syöt lääkkeitä, jotka mahdollisesti lisäävät persoonallisuushäiriöissä ongelmia?! Ilmeisesti kärsit epävakaasta persoonallisuushäiriöstä. Se on vahvasti yleistymässä nykyään. Tunnistat tästä itsesi, jos käyttäisit muotoa sanoa, että ole kävelevä katastrofi.
Epävakaa personnallisuushäiriö (usein myös liitetty passiivis-negatiivinen yhdistelmä) on syvällä ihmisen herkkyydessä ja usein se tulkitaan väärin - ei kovuudessa - ja aggressio on tapa suojata tuota yliherkkää sisintä. Se voi tapahtua jopa persoonan vaihtumisena, jossa sijaispersoonasta ikään kuin poistuvat kaikki tunteet ja jäljelle jää vain kylmää terästä. Vaihteluhetket ovat raskaita ja tilanne etenee uhoamisesta toiseen laitaan epätoivoisena itsetuhoajatuksena katastrofiin kerta toisensa jälkeen, josta juuri tulee tuo negatiivinen - ei siitä kuitekaan mitään tule -asenne ja passiivisuus, kun koitta lopulta olla liikkumatta ja hengittämättäkin, kun kuitenkin lopulta kaikki päätyy katastrofiin.
Syy on mantelitumakkeessa - tapahtuu mantelitumakereaktio, jossa tunnetila (nimenomaan väärä tulkinta) saa aikaan salamannopeasti toiminnan ennen kuin aivokuorelta on ehtinyt 'järki'mukaan.
Tässä tapauksessa ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin keksiä keino viivästyttää viestin menemistä mantelitumakkeeseen niin pitkään, että limbinen järjestelmä aivokuorelta ehtiin mukaan asian käsittelyyn. Pitää siis kymmeneen laskemisen sijasta laskeekin sataan. Tavallaan vika onkin fyysinen virhekoodi aivoissa aivan kuin se olisi tietokoneessa.
Tilanne - jos näin on - on kohdallasi äärimmäisen raskas, terapeuttia ei edes löydy, joka pystyy tilanteen saamaan balanssiin, lääkityksestä ei todellakaan ole hyötyä ja jälleen olet vain itse oma terapeuttisi, mutta jos tietää syyn, voi käydä kiinni myös seurauksiin.
Tsemppiä.
Ja kissa on se, joka opettaa sinulle, että miten 'mieltä venytetään'. Se ei ole kestokyvyn tai sietokyvyn lisäämistä, vaan itseymmärryksen. Kissa nimittäin ei sano sanaakaan - ei osaa edes puhua - mutta siitä huolimatta se saa tahtonsa kuuluville. Se ei suutu, se ei vaadi, se ei ilmaise juuri mitenkään tahtoaan, ja siitä huolimatta sinä palvelet sitä ja se on sinulle tärkeintä maailmassa. Ja ennen kuin huomaatkaan (jos et pidä linjaasi), paras kaverisi suostuu syömään vain kaviaaria ja nukkumaan sängyssä paikallasi, niin että sinulle on tilaa vain lattialla siinä sängyn vieressä.Jos haluat auttaa itseäsi, annan kissakaverisi auttaa, joka myös tarvitsee apuasi.
Joo kyllähän tuo lähtö täältä pois tulee ajankohtaiseksi ennemmin tai myöhemmin, ei ehkä kuitenkaan ihan vielä.
En haluaisi itse jäädä petipotilaaksi, henkiin ainoastaan jos joku hengissä jaksaa pitää. Toivottavasti eutanasia on mahdollista siinä vaiheessa, kun oma aika on käsillä ja vielä riittävästi voimia jäljellä tehdä jotain asialle.
Osittain kokemusta tuostakin, elämä kutistuu kovin pieneksi niilläkin jotka sitä hengissäpito "työtä" huonontuneen toimintakykynsä kanssa alkavat kotioloissa tekemään, kaikki muu oikeastaan jää. Omaishoidosta kai siinä on kyse terminä.
Pahimmillaan autettava ei enää puolet ajasta tai koko ajan kaikisti enää edes muista, kuka on, missä on, keitä muut ovat. Se henkilö, mikä on joskus ollut sitä ei enää samalla tavalla ole olemassa, on tapahtunut muutos johonkin muuhun.
Kellon ympäri tapahtuvaa vahtimista ja huolenpitoa, hetkeksikään ei voi herpaantua.
Lopuksi vielä, jos autettava sattuu menehtymään kotiin melkeinpä huolehtivien käsivarsille myöhään illalla, poliisit tulevat vielä "kuulustelemaan" aamukolmen maissa kuolinolosuhteista ym., kun ei syrjäseuduilla ihan heti ne muutamat poliisit kerkiä joka paikkaan - kuulustelu kuitenkin täytyy mukamas tehdä saman tien.
Samaten ruumiinavaus suoritetaan myöhemmin ja kuolinsyy selvitetään niin kuin pahimmissa murhatapauksissa ainakin.
Yksi paskha käytäntö tuokin, omaiset shokissa kuoleman johdosta ja vielä siihen pitää tunkea näitä kuulusteluja keskellä yötä lisäksi sinne kotiin.
Tätä tehtiin rutiininomaisesti vielä ainakin kymmenen vuotta sitten.
<<En haluaisi itse jäädä petipotilaaksi, henkiin ainoastaan jos joku hengissä jaksaa pitää.<<
Luulin vastaanneeni tähän - hämmästyin, ettei ole kommenttiani. Olen tehnyt vuosikausia tätä omaiseni 'hengissä pitämistä', ja tuntiakaan en vaihtaisi pois. Rakastan häntä, meillä on mielettömiä keskusteluja ja hyvä elämä - eihän se ole toimintakyvystä kiinni, toimintakyky on järjestelyasia ja iloksemme olemme nyt saaneet sairaanhoitajan avuksi päivittäin, ja pitkästä aikaa (puolen vuoden avun jälkeen), jaksan minäkin nauraa. Suuri kiitos hänelle - maailman ihanimmalle ihmiselle!
Voi että, kun te kaikki - kunnosta huolimatta - saisitte rinnallenne ihmisen, joka jaksaa niin vasta- kuin myötämäessäkin, se että voi luottaa, on tärkeintä maailmassa.
Suosittelen köyden ostamista.
Käy ostamassa keittiöveitsi ja tuikkaa sillä ihmisiä.