Naiset, onko ikä este suhteelle?

Kyllä se vaikuttaa jos on ihan eri sukupolvea tai henkisesti ihan eri maailmoista tai elämänvaiheessa.

Ei jos n. 10-14 vuotta. Mutta henkinen kypsyysja oikeat arvot vaikuttavat eniten

Joo, en jaksa lapsellisia älykkyystasot nollassa asioita tekeviä miehiä joiden sotkuja täytyy koko ajan olla setvimässä. Oman ikäiseni miehet ovat vielä outoa kyllä usein just tuollaisia kakaroita. Täytyy varmaan alkaa tapaileen noita 10 vuotta vanhempia jos siellä älykkyys ja kypsyys olisi korkeampaa

Ei ole jos synkkaa, on kemiaa, on tunteita.

N 5 v suuntaan tai toiseen tuntuu ok suhteen perustamiselle. Ihastus tieten voi muunkaan n 5 käsiin.

Riippuu täysin omasta iästä. Jos on itse noin 35-v, niin yli kymmenen vuotta vanhempi ei kiinnosta, sillä hän tuskin haluaa enää lapsia ja perhettä, ja 25-v on taas liian nuori. Kyllä 10 vuoden ja ylikin ikäero on helposti liikaa, riippuen tietysti elämäntilanteista ja siitä mitä elämältä haluaa.

Ei tällaista asiaa voi numeroin ratkaista. Olen nelikymppinen nainen. Vanhin jo kuollut rakkauteni olisi nyt 70 ja nuorin 25v eli ei tunneasioita voi ratkaista numeroilla. Tai voi tietysti, mutta lopputulos ei hyvä.

On este. Mies johon ihastuin tykkää itseään yli 10 v nuoremmista joten olin liian vanha. Ikä voi olla siis este.

Itse olen parisuhteessa 11-vuotta nuoremman naisen kanssa, haasteita löytyy, mutta koska en koe itsekkään olevani vielä täysin itsenäinen aikuinen niin voin kasvaa ihmisenä hänen kanssaan paremmin, kuin esimerkiksi lähes omanikäiseni kanssa, koska minun iässä naiset olettaa, että miehet ovat käyneet jo tietyt vaiheet läpi elämässään ja olisivat valmiita ottamaan vastuuta perheestään, olisivat taloudellisesti vakaita, asuisivat omillaan.
Minä olin 27-vuotias KHV(kissless hugless virgin) vanhempien luona asuva peräkammarin poika, kun tapasimme, ihastuimme ja jotenkin onnistuin keräämään rohkeutta ottaa uuden askeleen elämässäni tämän maailman ihanimman naisen kanssa. Koska olen kokematon elämässäni, koen, että tämän naisen kanssa minun on ollut helpompi tutustua ja kokeilla siipiäni. Koen, että olen näiden seurusteluvuosien aikana kasvanut valtavasti ihmisenä, oppinut ottamaan vastuuta omista tekemisistäni ja pyrkinyt valinnoillani luomaan meidän tulevaisuutta.
Nyt neljä vuotta myöhemmin asumme edelleen vanhempiemme luona, mutta olen tässä ajassa hommannut itselleni hyvän työpaikan, joka mahdollistaisi vuokra-asuntoon pääsemisen. Tyttöystävä on koulusta valmistumisensa jälkeen ollut työttömänä tai ajoittain pätkätöissä oman alansa hommissa tai lastenhoitajana. Olemme kokeneet paljon asioita yhdessä ja koen, että molemmat on nauttineet yhteisestä ajastamme. Olemme aika-ajoin keskustelleet naiseni kanssa yhteenmuutosta, ensin emmin minä, koska en vielä omistanut taloudellisia mahdollisuuksia osallistua yhteisiin kustannuksiin, olen puhunut naiseni kanssa tästä pitkät tovit, mutta naiseni edelleen empii koska riitojemme jälkeen hän menee aina todella kylmäksi minua kohtaan. On rankkaa olla huomattavasti nuoremman kanssa yhdessä, mutta niin on hänestäkin varmasti rankkaa olla tällaisen vanhemman amatöörin kanssa..

Ei haittaa.

Miksi olisi? Tärkeintä kai se millainen on ihmisenä. Ikä ei oikeastaan kerro mitään.

Ei ole, jos se ei kovin suuri ole. Suuri ikäero on. Haluaa välttää suurimmat kolhut. Oon kyllä tiettyjä muita asioita, jotka on este jo alkuunsa, mutta pääsääntöisesti tunteet on tärkein juttu.

Ai kenen ikä?
Olin itseäni 22 vuotta vanhemman miehen kanssa avioliitossa. Avioliitto oli hyvä, vaikka tietenkin ikäero näkyi joissakin asioissa, viimeksi siten, että jäin nuorena leskeksi. Niin tietysti voi käydä samanikäisten nuortenkin kesken.

Ymmärtääkseni ikäero ei avioliiton aikana ollut mikään este kummallekaan puolisolle, vaikka sillä oli vaikutusta joissakin asioissa. Vaikutus oli enimmäkseen positiivista.

Vanhempi mies oli kypsä aikuinen, jolla oli jo vakiintunut asema yhteiskunnassa ja talous kunnossa. Kaverikeskeinen elämä ja biletys ei enää kuulunut ohjelmaan, vaan voimavarat käytettiin oman perheen hyvinvointiin.

Riippuu kuinka suuri ikäero. Ihastukseni on minua 9 vuotta vanhempi, sitä en pidä lainkaan ongelmallisena ikäerona. Mutta kyllä useat kymmenet vuodet olisivat jo liikaa.

Haluista kiinni enemmän, haluavatko miten samoja asioita? Haluaako olla toisen kanssa, luottaako toiseen kuinka, kokeeko itsensä toiselle kuinka tärkeäksi? Toisen kunnioitus ja arvostaminen tärkeintä, minusta ei niinkään ikäero, jos molemmat sen hyväksyy? Kemiat kohtaa ja silloin se voi olla menoa?

En katso ikää vaan kommunikointi ja ajatusmaailmaa... sitä elämön asennetta.. ei ikä vaan ajatusmaailma yms. Eli 20 vuotta omassa elämäntilanteessa on raja:)

ei kait se ole, riippuu tosin kuinka paljon sitä ikäeroa on.
itse olen ihastunut yli 10 vuotta vanhempaan mieheen