Lukurauhan päivä 9.2.2020
Suomen Kirjasäätiö kutsuu vuosittain suomalaisia rauhoittumaan kirjan pariin helmikuun toisena sunnuntaina, sillä silloin julistetaan kaikelle kansalle yleinen ja yhtäläinen Lukurauha. Tarkoitus on rauhoittaa koko päivä kirjojen lukemiselle.
Luetaan tai kuunnellaan kirjaa, yksin tai yhdessä, kotona tai kylässä, kaikessa rauhassa. Luetaan ääneen lapselle tai vanhukselle, kokoonnutaan lukupiiriin tai vetäydytään omaan nojatuoliin.
Suomen Kirjasäätiö kutsuu vuosittain suomalaisia rauhoittumaan kirjan pariin helmikuun toisena sunnuntaina, sillä silloin julistetaan kaikelle kansalle yleinen ja yhtäläinen Lukurauha. Tarkoitus on rauhoittaa koko päivä kirjojen lukemiselle.
Luetaan tai kuunnellaan kirjaa, yksin tai yhdessä, kotona tai kylässä, kaikessa rauhassa. Luetaan ääneen lapselle tai vanhukselle, kokoonnutaan lukupiiriin tai vetäydytään omaan nojatuoliin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ihan kiva päivä muistutukseksi lukemisen arvostamiseksi,
vaikka se joka paljon lukee, lukee joka tapauksessa.
Minä luen Eurooppa-politiikkaa, Euroopan taloudellisesta kehityksestä
kolmen viimeisen vuosikymmenen ajan.
En lue siis siinä mielessä "kirjallisuutta", kaunokirjallisuutta,
mutta kai tietokirjallisuuskin on kirjallisuutta ?
Mitä sinä luet tänään ?
Kukaan ei lue mitään tänään ?
Vierailin lapsuudenystäväni luona viikonloppuna junalla, joten minulla oli täydellinen lukurauha neljän tunnin ajan suuntaansa junassa, melkein kaikki muut matkustajat olivat uppoutuneina digilaitteisiinsa ja suurin osa kuulokkeet korvilla. Ehdin lukea Helena Sinervon 240-sivuisen kirjan Runoilijan talossa, joka kertoo runoilija Eeva-Liisa Mannerista. En muistanut koko lukurauhan päivää, mutta melkein ainahan minä iltaisin rauhoitun unten maille kirjan parissa ja pidän somettomia ja jopa netittömiä lomapäiviä.
Erilaiset lukukampanjat ovat tervetulleita, koulut ja kirjastot järjestävät monenlaista yhteisöllistä toimintaa kirjan ympärille ja yksityistä lukurauhaakin pyritään varjelemaan. Olen osallistunut joihinkin lukumaratoneihin, on luettu runoja tai teemapäivän kirjoja ympäri vuorokauden kirjastossa, ja netin kautta voi myös osallistua monenlaisiin maratoneihin. Kirjan ja ruusun päivä on romanttinen tapa kunnioittaa naista ja kirjaa, ruusu sopii molemmille. Katselin juuri tämän vuoden lukuhaasteita, mihin voisin osallistua. Sydäntä lähellä on heti tuo ensimmäinen teema Suojellaan Itämerta lukemalla Muumi-kirjoja. Ystävänpäiväksikin on oma haasteensa, skaala on laaja ja ottaa huomioon ajankohtaiset asiat.
http://haastavaalukemista.blogspot.com/
Lukemisiin !
Kiva linkki ! En vielä tarkemmin tutustunut, mutta keskisuomalaisen sadan kirjan
listassa on hyviä kirjoja, jos joku vähemmän lukeva etsii luettavaa.
Paljon lukevat ovat ne jo varmaan lukeneert.
Siinä taisi olla viisi, jota en olisi itse lukenut, enkä tule lukemaankaan,
jokaisella on makunsa. Valinnanvaraa riittää.
Minkälainen oli Eeva-Liisa Mannerista kertova kirja ?
Oliko se perinteinen omaelämänkerrallinen ?
Helena Sinervo sai tästä teoksestaan Finlandia-palkinnon 2004. Sinervo tunnetaan etupäässä runoilijana, ja se näkyy kauttaaltaan koko teoksen tyylissä ja runollisessa tekstin olemuksessa. Elämäkerta on siten fiktiivinen, että Sinervo ikään kuin menee Mannerin pään sisään ja kertoo hänen äänellään - tietenkin hän on tehnyt paljon taustojen tutkimistyötä. Kirja alkaa hänen romahtaneessa Espanjan talossaan, välillä siirrytään ajassa ja paikassa taaksepäin Mannerin elämän kipupisteisiin ja käännekohtiin. Tapahtumat esitetään kuin väläyksinä...ei siis tosiaankaan perinteistä omaelämäkerrallista , mutta uskon Mannerin olemuksesta paljon välittyvän lukijalle.
Samaan tapaan fiktiivisesti on Raija Oranen menetellyt kirjoittaessaan Mauno Koivistosta elämäkerran nimeltä Manu. Siinä Tellervo Koivisto on ollut verraton tietolähde ja tietysti valtiomiehestä on valtavasti dokumentteja taustatiedoksi. Manu on meillä tällä viikolla lukupiirin teoksena.
Rna
En ole lukenut runoutta paljon, mutta joka vuosi kuitenkin muutaman mielenkiintoiselta vaikuttavan runokirjan luen, vanhemman tai uutuuden. Yleissivistyksen pohjaksi ja mielenkiinnosta runoutta kohtaan oli tietysti jo nuorempana luettava klassikkoja.
Elämäkertoja luen mielelläni, runoilijoitten, kaikkien alojen ihmisten,
myös säveltäjienkin, vaikka en kuuntele "tarkoituksella" klassista.
Elämäkerrat ovat yhtä mielenkiintoisia kuin luomisen työn tulokset.
Helena Sinervon kirjaa Mannerista voisin kokeilla, vaikka se ei ole perinteinen,
minulle "sopivin" muoto. Kaikelle pitää antaa mahdollisuus,
eihän sitä tiedä, mistä elämyksen saa, jos ei mitään uutta kokeile.